Psalmin kirjoittaja lauloi suruissaan itsekseen, ja kirjoitti laulunsa ylös. Hän kirjoitti:
"Minun sieluni janoaa Jumalaa. Minun sieluni janoaa Sinua, Elävä Jumala"
Hän eli uskovaisien keskellä. Heillä oli oikea usko ja he elivät oikean uskonsa mukaan,
ja he vartioitsivat toistensa uskoa, jotta kukaan ei lipsuisi oikeasta uskosta.
Heillä oli sana ja oikea usko, mutta heiltä puuttui keskuudestaan Elävä Jumala.
He olivat oikealla uskolla tukahduttaneet Jumalan ja Jumalan kaipuunsa.
Heillä oli vain kaipuu olla oikeassa uskossa ja tarkkailla ovatko muutkin oikeassa uskossa.
Heidän päivänsä kuluivat oikeassa uskossa vaeltamiseen ja sen tarkkailemiseen, ovatko
muutkin oikeassa uskossa. Heidän sielunsa ja suunsa keskittyivät toistamaan kirjoituksia
oikeasta uskosta, mutta heidän sydämensä ei pysähtynyt kuulemaan Elävää Jumalaa.
Heillä oli laki ja laintuntemus ja heillä oli isien kirjoitukset, joita he toistivat toisilleen,
kun todistelivat olevansa oikeassa uskossa ja kun toisiansa vahvistivat oikeassa uskossa olemisessa.
He olivat niin keskittyneitä olemaan oikeassa uskossa ja varjelemaan oikeaa uskoaan, että
he unohtivat Elävän Jumalan. He kiivailivat oikean uskon puolesta, mutta Elävälle Jumalalle
heillä ei ollut aikaa, eikä halua, eivätkä he Elävän Jumalan teoista puhuneet, vaan ainoastaan oikean uskonsa fraaseja (isien ja pyhien kirjoitukset, laki).
He olivat oikeassa uskossa ja oikeassa uskossa oleminen oli heille kaikkein tärkeintä,
ja niin heidän elämässään ei ollut sijaa Elävälle Jumalalle, vaan ainoastaa oikeassa uskossa olemiselle.
He olivat oikeassa uskossa olemisellaan kadottaneet yhteytensä Elävään Jumalaan.
Kaiken sen keskellä, Psalmin kirjottaja lauloi yksin, sydämensä hiljaisuudessa, ja kirjoitti sanansa:
"Minun sieluni janoaa Jumalaa. Minun sieluni janoaa Sinua, Elävä Jumala"
Hän ei kohdannut elävää Jumalaa niiden keskuudessa, jotka olivat oikeassa uskossa,
sillä heillä ei ollut tilaa elävälle Jumalalle, kun oikeassa uskossa oleminen vei
kaiken heidän sielunsa ja sydämensä, eikä sinne jäänyt tilaa elävälle Jumalalle.
Hän ei nähnyt, ei kuullut, eikä tuntenut elävän Jumalan läsnäoloa niiden keskuudessa, jotka
olivat oikeassa uskossa, sillä heidän keskuudessan hän kuuli, näki ja tunsi ainaostaan oikeassa uskossa olemisen
läsnäolon. Ja hänen sielunsa janosi Jumalaa, Elävää Jumalaa:
"Minun sieluni janoaa Jumalaa. Minun sieluni janoaa Sinua, Elävä Jumala."
P.S. Kiitos sinulle, Eräs-vl, sillä sinä olit ainoa, joka kerroit elävästä Jumalasta, ja minun janooni halusit vastata.
Minä janoan elävää Jumalaa, enkä uskoa oikeaan uskoon ja fraaseja oikeaan uskoon liittyen. Minun sieluni janoaa elävää Jumalaa.
Minä jätän tämän vl-seurakunnan. Tarvitsen elävää Jumalaa. Ette ehkä sitä ymmärrä, kun sielu janoaa
elävää Jumalaa. Psalmin kirjoittaja ymmärsi ja Jumala
ymmärtää ja johdattaa minut löytämään itsensä sieltä, missä Hän elää, jos Hän elää.
"Minun sieluni janoaa Jumalaa. Minun sieluni janoaa Sinua, Elävä Jumala"
Hän eli uskovaisien keskellä. Heillä oli oikea usko ja he elivät oikean uskonsa mukaan,
ja he vartioitsivat toistensa uskoa, jotta kukaan ei lipsuisi oikeasta uskosta.
Heillä oli sana ja oikea usko, mutta heiltä puuttui keskuudestaan Elävä Jumala.
He olivat oikealla uskolla tukahduttaneet Jumalan ja Jumalan kaipuunsa.
Heillä oli vain kaipuu olla oikeassa uskossa ja tarkkailla ovatko muutkin oikeassa uskossa.
Heidän päivänsä kuluivat oikeassa uskossa vaeltamiseen ja sen tarkkailemiseen, ovatko
muutkin oikeassa uskossa. Heidän sielunsa ja suunsa keskittyivät toistamaan kirjoituksia
oikeasta uskosta, mutta heidän sydämensä ei pysähtynyt kuulemaan Elävää Jumalaa.
Heillä oli laki ja laintuntemus ja heillä oli isien kirjoitukset, joita he toistivat toisilleen,
kun todistelivat olevansa oikeassa uskossa ja kun toisiansa vahvistivat oikeassa uskossa olemisessa.
He olivat niin keskittyneitä olemaan oikeassa uskossa ja varjelemaan oikeaa uskoaan, että
he unohtivat Elävän Jumalan. He kiivailivat oikean uskon puolesta, mutta Elävälle Jumalalle
heillä ei ollut aikaa, eikä halua, eivätkä he Elävän Jumalan teoista puhuneet, vaan ainoastaan oikean uskonsa fraaseja (isien ja pyhien kirjoitukset, laki).
He olivat oikeassa uskossa ja oikeassa uskossa oleminen oli heille kaikkein tärkeintä,
ja niin heidän elämässään ei ollut sijaa Elävälle Jumalalle, vaan ainoastaa oikeassa uskossa olemiselle.
He olivat oikeassa uskossa olemisellaan kadottaneet yhteytensä Elävään Jumalaan.
Kaiken sen keskellä, Psalmin kirjottaja lauloi yksin, sydämensä hiljaisuudessa, ja kirjoitti sanansa:
"Minun sieluni janoaa Jumalaa. Minun sieluni janoaa Sinua, Elävä Jumala"
Hän ei kohdannut elävää Jumalaa niiden keskuudessa, jotka olivat oikeassa uskossa,
sillä heillä ei ollut tilaa elävälle Jumalalle, kun oikeassa uskossa oleminen vei
kaiken heidän sielunsa ja sydämensä, eikä sinne jäänyt tilaa elävälle Jumalalle.
Hän ei nähnyt, ei kuullut, eikä tuntenut elävän Jumalan läsnäoloa niiden keskuudessa, jotka
olivat oikeassa uskossa, sillä heidän keskuudessan hän kuuli, näki ja tunsi ainaostaan oikeassa uskossa olemisen
läsnäolon. Ja hänen sielunsa janosi Jumalaa, Elävää Jumalaa:
"Minun sieluni janoaa Jumalaa. Minun sieluni janoaa Sinua, Elävä Jumala."
P.S. Kiitos sinulle, Eräs-vl, sillä sinä olit ainoa, joka kerroit elävästä Jumalasta, ja minun janooni halusit vastata.
Minä janoan elävää Jumalaa, enkä uskoa oikeaan uskoon ja fraaseja oikeaan uskoon liittyen. Minun sieluni janoaa elävää Jumalaa.
Minä jätän tämän vl-seurakunnan. Tarvitsen elävää Jumalaa. Ette ehkä sitä ymmärrä, kun sielu janoaa
elävää Jumalaa. Psalmin kirjoittaja ymmärsi ja Jumala
ymmärtää ja johdattaa minut löytämään itsensä sieltä, missä Hän elää, jos Hän elää.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ihmeitäkö sinä Jumalalta odotat, ennen kuin uskot häneen? Ihmeteot ovat lähempänä kuin näetkään. Sinä itse kaikkine piirteinesi olet Jumalan luoma ihmeteos. Hänen armonsa ja laupiutensa sinua kohtaan ovat suuri ihme. Koko maailma ympärilläsi on Hänen käsialaansa. Ja kaikista suurin ihme on se, että hän tarjoaa niin sinulle kuin minullekin ja kaikille muille ihmisille maailmassa syntiemme sovitusta ja iänkaikkista elämää taivaan kunniassa. Vieläkö suurempia ihmeitä sinä janoat?
Ei minua ihmeteot kiinnosta, enkä halua kuulla enkä lukea ihmeteoista.
Haluan kuulla ja lukea niistä teoista, mitä Jeesus tekee.
Jos Jeesus on elävä, niin kai Hän jotakin tekee?
Mitä Hän tekee, vai elääkö Hän vain fraaseissa?
Mitä Jeesus tekee sinun joka päiväisessä arjessasi, kun Hän elää kanssasi?
Kerro minulle siitä, miten Jeesus elää sinun elämässäsi.
Älkää enää kertoko minulle fraaseja.
Kertokaa minulle siitä, miten Jeesus elää elämässänne, Hänen teoistaan. vai eikö Jeesus eläkään muuta kuin fraaseissa?
Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa.
Kaikki edellisessä viestissä mainitsemani asiat ovat elävän Jumalan töitä minun kohdallani. Lisäksi Hän on joka päivä kanssani, kun elän vaikeiden sairauksieni kanssa. Hän on antanut minulle ystäviä, jotka jakavat kanssani kokemukseni huonoista päivistä. Hän on antanut minulle perheen, joka tukee ja rakastaa minua. Hän on antanut taitoa niille ihmisille, jotka minua ovat hoitaneet. Hän on siunannut jokapäiväisen leivän, vaatteet ja asunnon vaikeuksista huolimatta.
Eikö jo näissäkin näy elävän Jumalan läsnäolo?
Olisi hyvä, jos te vl ihmiset edes puhuisitte Jeesuksen läsnäolosta elämässänne. Kirjoitustenne perustteella vaikuttaa siltä, ettei teillä ole pienintäkään kosketusta Jeesukseen, vaan ainoastaan teorioihin, fraaseihin ja perinnäissääntöihin.
Kukaa teistä ei oikeastaan kirjoita eikä puhu Jeesuksesta ja siitä miten Hän elää, vaan ainoa mikä teitä hallitsee ja mikä teille merkitsee on "oikea usko" (joka on paljon tärkeämäpää kuin Jeesus) ja onko omat käyttäytymistavat oikein seurakunnan mielestä.
En voi millään uskoa, että vanhoillislestadilaisista oikeasti kovinkaan moni ns. pelastuisi. Luulen teidän olevan ilman Jeesusta. Kauheinta on, että te ette edes viitsi ettekä halua todistaa Jeesuksen elävän, jos joku kaipaa elävää Jumalaa.
Kukaan vanhoillislestadiolainen ei kerro Jumalasta. Jokaiselle on Jumalaa tärkeämpää se, mitä muut seurakuntalaiset ajattelevat. Kukaan ei oikeasti ajattele Jeesusta, eikä kukaan elä Jeesuksessa. Vanhoillislestadilaisten keskuudessa ei ole juuri ketään, joka Jeesuksen tuntisi.
Minä en enää halua olla siinä liikkeessä, sillä minun sieluni oikeasti janoaa Jumalaa, ja vl-seurakunnassa ei ole Jumalaa, vaan jotain aivan muuta, joka on asetettu Jumalan sijalle.