Miksi te ihmiset menette kihloihi ja naimisiin?
Mitä naimisiin meno merkitsee muuta kuin saa saman sukunimen jos sen nyt sitten ottaa?
onko se jonkinlainen turva?
haluaisin mielipiteitä asiasta.
Mitä naimisiin meno merkitsee muuta kuin saa saman sukunimen jos sen nyt sitten ottaa?
onko se jonkinlainen turva?
haluaisin mielipiteitä asiasta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
En myös ymmärrä. Miksi ihmiset toistaa päivästä päivään, kuukaudesta kuukauteen ja vuodesta toiseen samat typerät virheet.
0-2 vuotta: Aletaan seurustelemaan ja ridellään.
2-4 vuotta: Muutetaan yhteen ja riidellään.
3-5 vuotta: Mennään kihloihin ja riidellään. (Tähän asti itse kestäisin luultavasti.)
5-8 vuotta: Mennään naimisiin ja riidellään kovemmin. (Nyt näkyvät jo ensimmäiset kyllästymisen merkit.)
6-10 vuotta: Hankitaan lapsia ja riidellään kovemmin. (Ei saatana!)
Sitten ollaan perhe, "ME" ja kohdataan arki. (Asutaan K-Raudan pastellin värisessä valmispuutalossa esikaupunkialueella samanlaisten tavisten kanssa, kuunnellaan Radio Novaa samalla, kun kuskataan pikku-nikoa jääkiekkoharjoituksiin ja pikku-millaa jumppaan tummansinisellä farkku-Avensiksella, pidetään "hauskaa" muutamien naapureiden kesken silloin tällöin viikonloppuisin ja pukeudutaan omasta mielestään muodikkaasti ja nuorekkaasti... yms. muuta paskaa.)
10-15 vuotta: Siiten aletaan olemaan jo todella kyllästyneitä kaikkeen. (Mies on kyllästynyt myyntimiehen virkaan, naisen mielestä hänen konttorityökaverit ovat pinnallisia, auto on huono, talo ei ole hieno, puolison naama ei miellytä; hänestä tulee päivä päivältä ärsyttävämpi, naapuritalon Jukka/Tarja on seksikkäämpi ja jännitävämpi... tms.)
10-15 vuotta: Yksi iso kriisi, ehkä toinenkin vielä.
Siiten jompi kumpi, tai molemmat pettävät.
Sitten riidellään ja erotaan.
Miksi suurin osa tekee tämän saman virheen?
Miksi?
"Miksi suurin osa tekee tämän saman virheen?"
Siksi, että suurin osa tekee mainitsemasi virheen vain sinun mielikuvituksessasi. Me muut emme voi sinun mielikuvitukseesi vaikuttaa, joten ne mielikuvitusihmiset sinun päässäsi jatkavat virheen toistamista.
AP:lle vastaan, että syitä avioliittoon on kerrottu jo moneen kertaan. Joillekin se tarkoittaa suhteen virallistamista. Jotkut menevät naimisiin taloudellisten syiden vuoksi. Osalla uskonto sanoo, että yhdessä asuvan pariskunnan on oltava naimisissa. Muitakin syitä on. Niitä voi itsekin miettiä, jos vain jaksaa vähän aikaa ajatella.
Nykyään aika moni (liian moni) avioliitto päättyy eroon.
Lähtökohta sama, lopputulos sama (ero).
Se, meneekö se juuri tuolla tavalla, on eri asia.
mutta halusin kuulla mielipiteitä teiltä muilta miksi mennään naimisiin.
Me menimme naimisiin, koska se tuntui luonnolliselta ja mitä sitä pitkittämään kun yhteen haluttiin muuttaa yms.. Perheen kannalta on hyvä jos on kaikilla sama sukunimi. Itse olen tyytyväinen liittoomme, on ollut niitä vastamäkiä mutta niistä selvitään yhdessä ja kunhan vaan tahtoo rakastaa.
Meillä syinä olivat suhteen virallistaminen ja perinteinen julkinen sitoutuminen. Yhtenä syynä oli myös se, että sai järjestää hienot hääjuhlat :)
Suhteen virallisestamisesta seurasi byrokratian vähenemistä. Hankin sivuansioita pienimuotoisesta maanviljelystä, ja aviopuoliso tulee tavallaan automaattisesti mukaan siihen. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että vaimon nimellä olevat asiaan liittyvät kuitit saa vähennyksiin ilman erillistä elinkeinoyhtymää. Lisäksi avioliitto tuo varmuutta kuolemantapauksen varalta. Meillä ei ole lapsia, joten leski perii - ei tarvitse tehdä testamenttia.
Aviopuoliso on automaattisesti lähiomainen, josta tietyissä tilanteissa voi olla etua.
Avioliiton henkinen merkitys on meille suuri. Tätä ei kuitenkaan voi perustella sellaiselle, joka ei tätä ymmärrä, joten eipä siitä sen enempää.
Tuo kirjoittamasi teksti oli kyllä ihan sun omaa mielikuvan tuotosta. Tilastollisesti noin 50% avioliitoista päätyy eroon, mutta toisaalta paljon enemmän kariutuu muita ihmissuhteita, seurustelusuhteita ja avoliittoja. Ja sitten on se toinen puoli avioliitoista, ne jotka kestävät ja jopa onnellisena.
Tuon sinun jaottelusi mukaan elämme mieheni kanssa vaihetta "5-8 vuotta: Mennään naimisiin ja riidellään kovemmin. (Nyt näkyvät jo ensimmäiset kyllästymisen merkit.)" Meidän kohdalla tuo ei pidä ollenkaan paikkaansa. Tosi ei me olla koskaan pahemmin riidelty, toki joka suhteessa joskus tulee riitoja. Meillä ne riidat eivät ole edes mainitsemisen arvoisia. Ja kyllästymisen merkeistä ei ole tietoakaan. Olemme edelleen erittäin rakastuneita toisiimme. Turvallinen arki on ihanaa, mutta huumaakin vielä löytyy :) Ja toivottavasti meillä pian on se "niko" tai "milla", jota saa viedä harrastuksiin kun niiden aika tulee.
Mikä sinä olet tuomitsemaan perinteistä perhe-elämää? Ja jos et itseäsi luokittele "taviksiin" kuten asian ilmaisit, niin mikä sinä sitten olet? Jos vanhempasi eivät olisi aikanaan halunneet "tavis-elämää", niin eipä olisi sinuakaan edes olemassa. Eikö sinua koskaan viety harrastuksiin tms?
PS. Ei vaimous/äitiys tee naisesta epäseksikästä, vanhanaikaista tai tyylitöntä. Kuten ei isyys miehestäkään. Jokainen pukeutukoon niin kuin persoonalleen sopii. Minä ainakin jatkan omaa tyyliäni myös äitinä. Tykkään panostaa ulkoiseen olemukseen ja vaatteisiin, eikä lapsen saanti sitä miksikään muuta. Sinä taidat löytää joka asiasta arvosteltavaa, mutta mikäs täydellisen on arvostellessa ;)
Taidat olla niitä jotka haluaa olla "erilaisia" (joka kyllä on nykyään tavallista). Ja inhoaa kaikkea tavanomaista.
Ei se kaikkien kohdalla ole virhe ja kaikista ei ole kamalaa olla taviksia.
Nyt menossa yhdeksäs vuosi ja ei ole kyllästymisen merkkejä. Ja riidellään todella harvoin. Ja naapureiden kanssa on todella oikeasti hauskaa. Ovat tosi mukavia. Ja asunto tuskin tulee kyllästyttämään. Ja auto vaihtuu, jos kyllästyttää. Paremmin menee kuin koskaan! Ja mies sexy ja niin olen minäkin, heh...
Vielä en ole huomannut tehneeni mitään isompaa virhettä. Eikä ole tarvetta muuttaa mitään.
P.s. miten se naapuritalon Jukka/Tarja on jännittävämpi? Asuu samalla esikaupunkialueella ja todennäköisesti samanlaisessa valmispuutalossa ja on omat pikku-Nikot ja Millat jaloissa. Ja autokin on varmaan samaa luokkaa. (meidän alueella näkyy muuten olevan Audi suosituin auto)
"Tilastollisesti noin 50% avioliitoista päätyy eroon, mutta toisaalta paljon enemmän kariutuu muita ihmissuhteita, seurustelusuhteita ja avoliittoja."
Ei, ei ja ei!!! Solmituista avioliitoista n. 20% päättyy eroon, tuo "puolet eroaa" on vanha jämähtänyt myytti, joka ei pidä paikkaansa.
Olen nyt ollut vuoden verran kihloissa ihanan ja rakastavan miehen kanssa ja nyt kesän aikana olisi tarkoitus mennä naimisiin. Emme kumpikaan ole juhlija ihmisiä, eli naimisiin menemme maistraatissa, jonka jälkeen tarjoamme kakkua ja kahvia lähisukulaisille. Olen 25 ja mieheni 24. Minulle liitto on jo toinen ja ensimmäisestä liitosta on yksi lapsi... Ihan vaan taustatietona.
Minulle kihlaus ja naimisiinmeno tarkoittaa sitoumusta ja samalla turvaa. Jos ollaan valmiita hankkimaan yhteisiä lapsia, pitäisi olla valmis myös menemään naimisiin. Lapsi kuitenkin sitoo vanhemmat toisiinsa. Liitto sitten kestää, minkä kestää (ensimmäinen kesti 5 vuotta, mutta en kuitenkaan kadu avioitumista).
En halua tehdä mitään liian ruusuisia tulevaisuuden suunnitelmia, sillä olen nähnyt miten ihmiset ajan myötä muuttuu... Lähtötilanne on nyt kuitenkin paljon parempi kuin ensimmäisessä liitossa: Molemmilla on kokemusta ja ainakin tiedämme, mitä suhteelta haluamme ja mitä emme.
Toivotan onnea meille ja kaikille muillekin avioon aikoville. Tuo tulevaisuus sitten mitä tahansa, en aio sitä vielä murehtia, vaan nauttia siitä rakkaudesta mitä saan osakseni.
"...naimisiin meno tarkoittaa sitoutumista..."
Eipä ollut pikä sitoutuminen!!! Naimisiin mennään vain kerran ja silloin sitoudetaan loppuelämäksi! Ei pidä luovuttaa liian helpolla... Mutta jokainen tyylillään!!!
että avioliitto merkitsee MINULLE sitoutumista. Asia ei ollut näin ex mieheni kohdalla, joka halusi erota. Itse olisin ollut valmis vielä yrittämään.