mieheni yritti itsemurhaa viikonloppuna. taustalla sosiaalisten tilanteiden pelkoa paniikkihäiriötä sekä masentuneisuutta. meno ensiavusta vapaaehtoisesti psykiatriseen sairaalaan. nyt on ollut siellä muutaman päivän ja se paikka on yksi ihan paskan hailee. miten joku musiikkiterapia ja aamujumppa auttaa hänen tilanteessaan tai aamujumppa... millasta olisi avohoito, sitä vaihtoehtoa tarjottiin myös silloin ensiavussa hänelle. hänen olotila alkaa olla ihan ok ,mutta muka 2viikkoa sielä pitäisi olla. en ymmärrä. koska sieltä ei saa apua. aamulla hoitaja vaan sanoo että hänelle voi tulla puhumaan jos on asiaa. voiko sieltä sairaalasta tällaisessa tapauksessa lähteä itse milloin haluaa. jos siirtyisi vaikka avohoitoon?
psykiatrinen sairaala vai avohoito
naikkonen1970
151052
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Aamu jumppa auttaa ainoastaan siten että se saa olla ihmisten parissa, (sos pelko). josta pois opittuaan voidaan alkaa miettiin paniikkihäiriötä koska sitten hän uskaltaa mennä tilanteisiin, ja vasta sitten voi alkaa parantua muista masennuksista.
avo hoito on sitä että hän on kotona mutta syö jotain masis lääkettä.. jossa on sama riski yrittää uudelleen.
Saat samantien sanoa hyvästit semmoselle asialle että, hän paranee tuosta päivässä, saati viikossa.
varaudu vuosien hoitoon!
ihan naurattavaa luulla että se 2 viikossa olisi terve, toi ei ole kuin keuhko kuume esim. vaan hänen pitää oppia elämään sen kanssa johon mulla on menny 20 vuotta.
Ihan pirruuttani kerron senki seikan ettei hän edes ala paranemaan ennenkuin hänestä itsestään tuntuu että siitä sairaala hoidosta on hyötyä ja alkaa luottaan lääkärin mielipiteeseen, johon mulla meni 15 vuotta.
se on turha tapella niitä vastaan koska vain hän itse siitä kärsii, minullakin oli pitkään uskomus että ne tahallaan haluaa vaan nolata minut kun muka kauppaan ite pitäs mennä, ehei nauravat vaan selän takana.
mutta silti saan paniikki kohtauksia kassa jonossa tai vastaan otolla semmosia että menee kokonaan kontrolli ja pakko juosta ulos. mutten enään ala vältteleen niitä tilaisuuksia.
Malta malta, kyllä sitä seksiä kerkiää harrastaan ennemmin tai myöhemmin, eikä se ole niin päivän päälle...
anna miehellesi aikaa, ei tuosta parane hetkessä ja pahimmassa tapauksessa onnistuu uusinta yrityksessä.
sen seksin niin väliä. tuntuu vaan että miehelläni on enemmin paha olla siellä kun ikävöi lastaan ja minua.
no voi vittu teidän kanssa miten tietämättömiä olette. jOs miehesi on vapaaehtoisessa hoidossa eli ei pakkohoidossa, niin hän saa lähteä KOSKA vaan kävelemään sairaalasta! Ettekö tällaisia asioita uskalla sairaalasta kysyä! Eikä millekään vitun naisten aamuvoimistelulle ole pakko osallistua. Minä harraastaisin miehesi asemassa "voimistelua" sen sadistisen hoitajan kanssa, joka nauttii kun aamuisin saa työntää miehesi pyllyyn neuroleptiä!
Kummiski hiukan eri käytäntö suljetulla(missä sinä olet ollu) kuin avo osastolla..
ite oltuani siellä päivään kuulu,
aamu ryhmä (vapaaehtoinen jonka yhteydessä aamu kahvi)
ulkoilua (vapaaehtoinen)
Ruokailu (Vapaaehtoinen!)
päivä kahvi ei ole pakko juoda.
tämän jälkeen sai tehä mitä ite tykkäs jos ei tähän mennessä ollu tehny, esimerkiksi tuota musiikin kuuntelua musiikki huoneessa tai ulkoilua esim tupakalla käydä pihalla..
sitten tuleeki ruokailu (sekin vapaa ehtoinen:))
klo 8 menee ovet lukkoon enään ei päästetä vieraita, ja on iltapala, ilta lääkkeet ja nukkumaan kun siltä tuntuu mutta klo 12 hiljasuus.
Sosiaalisten tilanteiden pelko on seurausta lapsuudeesta. Eli äidin ja isin kimppuun vaan, jos älyä siihen riittää. Ps. Sairaudesta ei parane KOSKAAN ja yleensä se johtaa masennukseen ym. vaivoihin ja useimmiten itsemurhaan. Kiitos Isi.
Ehkä sinulla, muttei minun paniikki häiriöni johtunut vanhemmista.. minulla se iski ulkomaan matkalla ensikertaa epäilisin että syy on huonontunut näkö jonka ite huomasin vasta parin vuoden päästä sairastumisesta.
moi! Sinun ei tarvitse opettaa minulle sosiaalisen fobian etiologiaa eli taustatekijöitä....
Mitä tulee thän välittäjäaineteoeriaasi, niin se on kylläkin nin päin, että lapsuuden varhaiset kiintymyssuhteet lähimpään hoitajaan (äitiin) muokkaa aivojen välittäjäaine- ja hormonijärjestelmiä tavalla joiden seuraukset näkyvät vasta aikuisiällä. (lähde: Psykiatria, Duodecim).
Lukenu monesta tutkinnosta että se periytyy, esimerkiksi minunkin äidilläni on paniikkihäiriä tai ollu lapsuudessaan samoten kuin minulla, tosin epäilen että hänellä on ollu muitakin kuten masennusta, joka on aina altistava tekijä koska ei se lapsen kunto sen kummempi ole jos raskaana olevan äidin välittäjä aineet on alhaiset.
vaikka toisaalta, hän on itse sanonut, että hän oli nuoruudessaan oikein kova jännittämään ja lisäksi vaimonsa Soile jännitti hyvin paljon pankin koulutustilaisuuksissa. Yrjö on ristiriitainen. Ps. Sosiaalisen fobian periytyvyys miehillä tutkimusten mukaan noin 33 %...
Tuota nyt on aivan turha lähtä spekuloimaan koska voithan sinä loputtomiin keksiä henkilöitä kun minä puhun oikeesta elämästä en mielikuvituksesta, en vieläkään tajua mitä tarkoitat äidin riippuvuudella, sitäkö että äitini oli masentunut ja isä juoppo? ja kasvoin 13vuotiaaseen saakka sijais/psykiatrisessa koulu kodissa ?
Jos hänelle on kirjoitettu määräys pakkohoitoon niin ei voi lähteä vaikka tahtoisi.
Tiedän, että sairaalasta ei ole juuri apua, koska olen siellä itse ollut, mutta ehkäpä tämä pari viikkoa voi tehdä jopa hyvää, kun saa levätä murehtimatta mistään. Ei kuitenkaan ole pitkä aika verrattuna kuukausiin jotka toiset joutuvat siellä viettämään.