yksin lapsen kanssa

Moikka!erosin lapseni isästä kun olin raskaana..Päätin pitää lapsen,oli elämäni järkevin päätös(:Nyt minulla puoltoista vuotias tytär..joka on todella rakas ja ihana,hyvin ollaan pärjätty vaikka kahdestaan ollaankin..paljon asenteestakin kiinni!(:mä miettisin saamaa sillon,ja olin varma että aborttia olisin katunu..Et onneks en tehny..Lapsen isäkin nykyään yhteydes tyttäreensä(;kyllä kaikki järjestyy,kannattaa pitää(:

Lapsen isä jätti minut ennen kuin ensimmäinen kolmannes raskaudesta oli ohitse. En edes harkinnut aborttia, koska olen aina rakastanut lapsia ja toivonut omia. Sopivaa miestä vain ei ollut tullut aiemmin kohdalle ja luulin, että lapsen isän kanssa oltaisiin yhdessä eletty, mies ei sitten ollutkaan valmis sitoutumaan ja kasvattamaan lastaan kanssani. Mielestäni olin kypsä äidiksi ja tiesin, että tulen pärjäämään lapsen kanssa yksinkin.

Päivääkään en ole katunut! Hyvin ollaan pärjäilty, poika on nyt 11kk. Minua "siunattiin" niin kiltillä ja iloisella lapsella, että lähes päivittäin ihmettelen miten näin hyvin kävi :D

Juttele asiasta äitisi kanssa.

Mieti tarkkaan mitä kaikkea on edessä?
Mitä voit lapselle tarjota?
Saatko läheisiltäsi tarvittavan tuen?
Ja ennen kaikkea OLETKO valmis äidiksi?
Oletko valmis asettumaan aloillesi ja keskittymään lapsesi tulevaisuuteen?

Ei se ole helppoa olla yksinhuolotajana ja kantaa kaikki vastuu itsekseen. Tulee monta kertaa ikävä, kun illalla yksin käyt nukkumaan, kun olet vihdoinkin saanut lapsen ensin nukkumaan.

Jos yhtään mietit aborttia vaihto ehtona, niin tosiaankin kannattaa miettiä sitä oletko valmis yksinhuoltajaksi. Isä ei ilmeisestikkään ole valmis kantamaan vastuutaan?

Ehkäpä tulevaisuudessa löydätkin sellasen miehen jonka kanssa perheen perustaminen onnistuu.

Teetpä niin tai näin, niin mukavat jatkot sulle.

isä sanoi "sopimuksen irti" mutta hyvin menee
silti...Tosin alkuun mietin aborttia mutta
tiesin mitä menettäisin jos sen tekisin.
Tulin siihen tulokseen että kyllä tässä
pärjätään vaikka hoidan myttyyn menneestä
avioliitosta useampaa lasta yksin..
TSEMPPIÄ sinne...

Minä olen 21 vuotias ensimmäistäni odottava,isä ei ole enää kuvioissa.Mietin samaa ja päädyin siihen että pärjään lapseni kanssa yksinkin,varsinkin kun on sisaruksia ja ystäviä joilta hädän tullen pyytää apua.Taloudellisesti tulee tiukkaa,mutta kyllä sekin sitten unohtuu kun saa seurata pienen käärön kasvua!

Mä tiesin jo raskaaksi tullessani,että yh:ksi jäisin.(pillerit petti ja isäl alko-ongelma)Mut aborttia en edes ajatellut.Hetkeäkään en ole katunut ja lapsi on nyt 1,5v.Vapaa-aikaa minulla on tod.vähän,mutta muuten menee hyvin niin henkisesti,fyysisesti kuin taloudellisestikin.

Olen tullut päätökseen että pärjäämme vauvan kanssa kahdestaan. Tukea varmasti tulen saamaan. Ehkä se isäkin vielä palaa kuvioihin kunhan miettii vielä asiaa ja jos ei, eipä niin väliksi :)