Olen aina ollut kauhea lukutoukka, pienestä pitäen viihtyny melkeinpä enemmän kirjojen kuin kavereitten kanssa. :) Viime syksynä aloitin lukion. Koko lukuvuoden aikana luin varmaankin noin kolme kirjaa, joista kaksi koulua varten (yksi uusin Potter :D). Lukemisesta tykkään ihan mielettömästi, mut jotenkin ei vaan ollut aikaa ja innostusta.
Onko muilla ollut näin pitkiä taukoja?
Nyt tosin mulla on sellainen kesätyö, jossa on erittäin paljon joutilasta aikaa, joten kävinkin kirjastosta lainaamassa kasan kirjoja. Sama ihana tunne löytyi, sama kutkuttava halu päästä lukemaan, lukemaan, lukemaan kaikkia niitä ihania kirjoja! :)
Mietinkin, onko muillakin kokemuksia siitä, että välillä ei vaan tule luettua YHTÄÄN kirjoja (kyllä mäkin lehtiä luen)?
Se mua oikeasti vähän huolestuttaa, että en ole kirjoittanut pitkään aikaan, noin vuoteen, juuri mitään. Ennen kirjoitin todella paljon, mutta sen jälkeen, kun koneellemme hankittiin netti, se on usein joko jonkun muun käytössä tai sitten itse tulee vain surffailtua, ei kirjoitettua.
Heikkeneekö kirjoitustaito jos sitä ei harjoita? :/
Ainekirjoitusarvosanoja pitkänpitkä taukoni ei kyllä ole laskenut, päinvastoin, kymppejä ovat edelleen. :)
Ovatko pitkän kirjoittamistauot tuttuja muillekin?
Onko muilla ollut näin pitkiä taukoja?
Nyt tosin mulla on sellainen kesätyö, jossa on erittäin paljon joutilasta aikaa, joten kävinkin kirjastosta lainaamassa kasan kirjoja. Sama ihana tunne löytyi, sama kutkuttava halu päästä lukemaan, lukemaan, lukemaan kaikkia niitä ihania kirjoja! :)
Mietinkin, onko muillakin kokemuksia siitä, että välillä ei vaan tule luettua YHTÄÄN kirjoja (kyllä mäkin lehtiä luen)?
Se mua oikeasti vähän huolestuttaa, että en ole kirjoittanut pitkään aikaan, noin vuoteen, juuri mitään. Ennen kirjoitin todella paljon, mutta sen jälkeen, kun koneellemme hankittiin netti, se on usein joko jonkun muun käytössä tai sitten itse tulee vain surffailtua, ei kirjoitettua.
Heikkeneekö kirjoitustaito jos sitä ei harjoita? :/
Ainekirjoitusarvosanoja pitkänpitkä taukoni ei kyllä ole laskenut, päinvastoin, kymppejä ovat edelleen. :)
Ovatko pitkän kirjoittamistauot tuttuja muillekin?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Joo. Nettiriippuvuus valtas miutkin sillon, kun meille tuli laajakaista ja miun sisäinen lukutoukka sai väistyä. Enää en onneks pode sitä - yhtä pahasti ainakaan ja surffailen lähinnä vakiosivuilla.
En oo ikinä varsinaisesti ollu nopee lukemaan mitään ja luen muutaman kirjan/vuosi vaikka oliskin hirmunen lukuinto päällä. Pyrin kyllä pitämään aina jotain kirjaa luettavana sen lukemisen vuoksi. Lukeminen kannattaa aina? Toivottavasti. Ainakin kirja nenässä tulee kuviteltua ja ajateltua, joten tuskinpa se hyödytöntä on.
On kuitenkin ihan turhaa stressata jos aina ei tule luettua yhtä paljon taikka ei ehdi. Kaikilla on lempiasioissaan myös sellaisia kausia, jolloin pitää tehdä jotain muuta. Kukaan ei jaksa koko ajan nukkua, syödä, siivota, lukea, surffata netissä tai puuskuttaa salilla. Joku varmaan väittää nyt heti vastaan ("Minähän käyn aina uudella innolla juoksemassa lenkkipolun joka ikinen päivä!"), mutta mie sanoisin sen olevan aika totta.
Itsekin oon ollu huolissani omasta kirjottamisen ja etenkin piirtämisen vähäisyydestä. En enää keksi mitä piirtäsin! Ideoita kyllä tulee, mutta ne jää surkeiks ja vähän puolitiehen ja toteutus pelkkään luonnokseen, jos siihenkään. Nyt oon sit aatellu, että jos vaa ajattelen, että pitäs piirtää, pitäs piirtää, pitäs kirjottaa, pitäs kirjottaa, niin sitten en ainakaan tee sitä. Itsensä pakotus ei auta ketään, varsinkaan itseänsä.
Joten - kyllä se lukuinto siulekin palaa, ennemmin tai myöhemmin! (:
Sama juttu mullakin. Välillä tulee kahmittua useampi kirja kuukaudessa ja sit saattaa mennä parikin kuukutta että en lue.
olevan sama ongelma, en sano onneksi. Myös meille hankittiin laajakaista viime vuonna. Se on vähitellen alkanut viemään aina isomman osan vapaa-aikaani.
Myös minä olen koko ikäni ollut todellinen lukutoukka. Nyt huomaan, etten muista minkä kirjan viimeksi luin. Hankin muutama viikko sitten erään myyntimenestyksen, jonka ennen olisin jo aikaa ahminut. Nyt tuntuu, etten saa sitä luettua alkua pitempään. Aina kone saa viekoteltua minun eteensä.
Olen huolissani itsestäni, ja "pääomastani". Älylliseen kirjallisuuskeskusteluun eivät riitä enää vuosia sitten luetut kirjat.
Toivon pääseväni takaisin rakkaitten ystävieni, kirjojen huimaan maailmaan. Ne kehittävät mielikuvitusta, ja yleissivistystä, johon mikään muu vapaa-ajanviete ei niin hyvin pysty.
Tulee himolukijallekin kausia, ettei huvita lukea. En ole kyllä huomannut netin mitenkään vaikuttavan tähän. Tosin nyt onkin tilanne, että roikuskelen vain duunin netissä.
Jos tulisi liian pitkiä taukoja, patistaisin kai itseni kirjojen pariin. Itse noudata sellaista anarkismia, että luen yleensä mielitekojeni mukaan: välillä kevyempää, välillä askarruttavampaa. Ja sitten vielä sekin, että laiskuuksissani yleensä luen vain suomeksi, koska suomeksi lukeminen on aivan erityinen nautinto. Muilla kielillä luen vain jos suomeksi ei ole jotakin ehdottomasta haluamaani saatavilla. (Tämän vuoksi kyllä esmes venäjän kielen taitoni alkaa rapistua, kun en enää opiskele sitä aktiivisesti enkä viitsi tavata kyrillistä tekstiä.)
Saattaapa olla että pidemmän päälle netti rapistuttaa varsinaista kirjojen lukemista. Aikuinen poikani, joka on aina lukenut paljon, väittää nykyään ettei "ehdi" enää lukea kirjoja, vaan lukee kaiken luettavansa ruudulta.
Mä meen 6lk. Meille hankittiin netti viime tammikuussa. Maaliskuussa sain koiran ja olen vilä innokas ratsastaja. Olen Tykännyt aina kirjoittaa ja lukea todella paljon. Vaikka ratsastan säännöllisesti, käyn koulua, hoidan koiraa, olen netissä ehdin lukea ja kirjoittaa yhtä paljon kuin ennen. Mä ehdin tehdä jos tahdon. Joskus luen pari kirjaa päivässä joskus kirjan parissa päivässä. Se riippuu kokonaan kirjasta ja huvittaako lukea. Mä luen joskus enemmän kun kirjotan, välillä toisin päin.