Olen tässä mietiskellyt, että kun lastamme aletaan tutkia neuropsykiatrisella puolella ja epäillään tourette-aspergeriä, niin en oikein ymmärrä miksi pitää tehdä kaiken maailman perhehaastatteluja yms. psykologisia juttuja? Ensin sanotaan, että kyseessä on neurobiologinen sairaus ja kuitenkin tuntuu, että psyykettä eniten tutkitaan. Tiedän, että näihin asioihin vaikuttaa perhe, mutta niinhän syövässä yms. sairauksissa ihan samoin. Miksi perhehaatatteluja tai jotakin perhehistoriaa ja lapsen ja vanhempien vuorovaikutusta tarvitsee tutkia??
Eikö riitä, että perheen muut lapset tasapainoisia, terveitä lapsia? Jos vika kasvatuksessa tms. niin eikö koko perhe olisi jollakin tapaa "häiriintynyt" tms.
Eikö riitä, että perheen muut lapset tasapainoisia, terveitä lapsia? Jos vika kasvatuksessa tms. niin eikö koko perhe olisi jollakin tapaa "häiriintynyt" tms.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Nyt suosittelen ottamaan/ettimään ihan fakta tietoa, tuota ei voi missään nimessä verrata esim syöpään.
Ja siksi pitää tehä sitä ja tätä kun se on syntymä lahja eli elin-ikäinen kuin sokeus.
teillä joka tapauksessa on vielä ainakin 40 vuottaa yhteis elämää jäljellä siihen tarvitaan sitä perhe tietoa että riittääkö teillä kärsivällisyys vai pilataanko lapsenne laitos hoidossa elin kelvottomaksi.
Jos diagnoosista ei olla varmoja, ei voida varmuudella sanoa onko kyseessä kehityshäiriö, mielenterveyshäiriö tai esim. jonkinlainen stressireaktio. Tutkimusvaiheessa tätä yritetään selvittää haastatteluilla.
Toiseksi, vaikka Aspergerin oireyhtymä on neurobiologinen sairaus, oireilu on lähinnä psyykkistä. Eli sitä ei voida käsitellä samalla tavalla kuin esim. syöpää. Tai edes samalla tavalla kuin älyllistä kehitysvammaa, koska Aspergerithän ovat yleensä vähintään normaaliälyisiä.
Helsingin seudulla ei ole asiat kunnossa aspergeri-lasten ja hyvä tasoisten autistien diagnoosin ja kuntoutuksen osalta. Täällä tulkitaan autistiset piirteet psykoosiksi!
Siinä sitten lasta laitostetaan - ihan mahdottomaan pyöritykseen joutuu koko perhe.
Maaseudulla ongelmat tunnistetaan paljon paremmin - ja saa lapsi ja perhe oikeaa tukea.
goglettakaa VEP sieltä voi kysyä asiantuntevaa apua!
meinaa hyväksyä sitä, että minua aletaan tutkia ja muita perheen jäseniä jos yhdellä oireita.
Minusta se on ihan hullua, että jos lapsella esim. epilepsia, niin eihän silloinkaan tutkita muita perheen jäseniä. Meillä on suljettu pois mielenterveydellinen oirehdinta. Ja minusta tämä on ihmeellistä, että VIELÄKIN autismi, asperger yms. mielletään mielenterveysongelmaksi. Turha siinä on sanoa, että ei syyllistetä..
Kaikenmaailman keskustelut eivät asiaa poista. Tai perhehistorian tutkiskelut. Autettaisiin ennemmin vanhempia ymmärtämään lapsen käytöstä ja antamaan siihen neuvot.