Miksi paskat ystävät, sellaiset jotka vehkeilevät selän takana ja sekoilevat toisten poikaystävien kanssa, menevät lojaalien ja pitkäaikaisten ystävien edelle?
Miksi lupaukset rikotaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, ilman keskustelua? Sovitaan että mennään jonnekin kun nähdään ja sitten mitään ei tapahdu, toinen korkeintaan tokaisee ettei ole nyt rahaa mihinkään (ostaessaan uutta korua samalla)?
Miksi ei vastata tekstiviesteihin tai sanota suoraan, ettei pidä saamastaan lahjasta? Miksi soitetaan vaan silloin, kun pitää vuodattaa, muina aikoina "ei ole aikaa puhua"? Miksi koitetaan olla mieliksi molemmille, jos pitää kerrankin valita?
Miksi suljetaan silmät & korvat, eikä reagoida mitenkään jos aistii toisen kärsimisen?? Miksi toistetaan samaa paskaa kaavaa joka jutussa eikä oteta huomioon parannusehdotuksia?? MIKSI YSTÄVISTÄ TULEE SELLAISIA PASKAPÄITÄ, JOITA HE NYKYÄÄN OVAT???
Miksi lupaukset rikotaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, ilman keskustelua? Sovitaan että mennään jonnekin kun nähdään ja sitten mitään ei tapahdu, toinen korkeintaan tokaisee ettei ole nyt rahaa mihinkään (ostaessaan uutta korua samalla)?
Miksi ei vastata tekstiviesteihin tai sanota suoraan, ettei pidä saamastaan lahjasta? Miksi soitetaan vaan silloin, kun pitää vuodattaa, muina aikoina "ei ole aikaa puhua"? Miksi koitetaan olla mieliksi molemmille, jos pitää kerrankin valita?
Miksi suljetaan silmät & korvat, eikä reagoida mitenkään jos aistii toisen kärsimisen?? Miksi toistetaan samaa paskaa kaavaa joka jutussa eikä oteta huomioon parannusehdotuksia?? MIKSI YSTÄVISTÄ TULEE SELLAISIA PASKAPÄITÄ, JOITA HE NYKYÄÄN OVAT???
Vastaukset 6
Vanhimmat
ihmisiin sulla, siksi tunnet noin. Mutta ole kiltti äläkä yleistä kuitenkaan kaikkiin! On täällä selkärankaisiakin olemassa :)
Itsekin olen törmännyt sellaisiin "ystäviin" elämässäni. Ala-asteella olin myös kuudennen luokan täysin yksin ku kiusattiin. Yläaste oli yhtä helvettiä kaksnaamaisten ihmisten kans.
Kun olin lähes 19 tutustuin silloisen poikakaverini kaverin isosiskoon, ja jo ensitapaamisesta asti olimme kuin paita ja peppu.
Olimme täysin erilaisia mutta silti meillä oli samoja yhteisiä piirteitä ja aika samalainen lapsuus ja vanhemmat. Hän oli silloin naimisissa oleva 2 lapsen äiti ja minä seurusteleva lapsia haluamaton nuori nainen. Meillä oli myös paljon kokoeroa. Ystäväni on pitkä ja roimasti ylipainoinen (mutta ei mikään läski vaan varmasti vahvempi ja parempikuntoinen kuin minä) ja minä lyhyt ja hoikka. Meitä luullaan aina siskoksiksi kun kuljemme yhdessä baanalla.
Hän on elämäni tärkein henkilö ja ohittaa kaikki muut. Aina henkisenä tukena kun on vaikeaa. Ystävyydessämme hyvä puoli on se ettemme KOSKAAN kyllästy toistemme juttuihin ja kaadamme aina kaikki huolemme toistemme niskaan ja heti on hyvä mieli eikä kummallakaan tunnu pahalta toisen raivo tai suru.
Kyllä niitä hyviäkin ystäviä maailmasta löytyy. Pitää vain olla kärsivällinen. Tsemppiä sulle, elämä kyllä kirkastuu ja luotettavat ystävät löytyy!
käynyt ihanasti. =)
...on ja kiitän siitä onneani joka päivä :)
Tuo "ystävä", josta pääasiassa kirjoitin aloitukseni, oli juuri poikaystäväni sisko, jonka kanssa olin hyvissä väleissä!! Suo siellä, vetelä täällä...
... nyt on kyse expoikaystäväni kaverin siskosta.
Meidän ystävyyttä on nyt jatkunut 5 vuotta ja se kesti jopa sen että asuin ulkomailla 2 vuotta... voin sanoa että kun muutin pois Suomesta niin silloin nähtiin ketkä oli tosiystäviä.. ja parhaan kaverini lisäksi niitä on 3.