Oon todella yksinäinen kun ei ole ainuttakaa kaveria ainut lohtu on tässä muutaman vuoden ajan ollu poikaystävä joka rakastaa mua enemmän kuin mitää..mutta musta on alkanu tuntua etten enää oikeasti rakasta sitä vaan oon sen kanssa vaan koska pelkään jäädä yksin. En pysty jättämää sitä koska siitä on tullu mulle elintärkeä asia. Tiiän että meiän kannattais erota mutta pelkään oikeesti että teen jotai ittelleni ku ei oo ketää kelle jutella eikä mitää mihin lähteä... On jo nyt todella paska olo joka päivä,ni en edes uskalla ajatella mitä eron jälkeen...
En tiiä mitä teen.
En tiiä mitä teen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sitä se masennus saa ajattelemaan, että olet se rasite muille..
no minä pääsin viimein kaikista eroon, nyt ei ole kavereita ei ketään olen aivan yksin, seuraava onkin sitten että yritän päästä itsestäni eroon etten olisi rasite yhteiskunnalle.
Hei vaan tällä palstakka alkaa olla koko ajan enemmän näitä itsemurhaan viitaavia viestejä.
Ei täällä kenenkään elämä niin helppoa ole usko pois,mutta se on itsekijn tehtävä asioiden eteen jotain.
En tiedä miksi sinulla ei ystäviä ole mutta aina kannattaa tutustua uusiin ihmisiin ja ei niitä kavereita tartte valtavaa määrää olla.
Minä olen taistellut vakavien sairauksien kanssa sekä fyysuísten että henkisten ja vaikeaa on ollut usko pois.Raha tilanne surkea ulosotossa suuret määrät laskuja ja merkintä luottotiedoissa.
Lisäksi itse mokasin yhden asian ja joudun siitä koviin seuraamuksiin,ihan oma vika.
Olen työttömänä joskus teen sattunaista keikka hommaa jos saan järjestettyä lasten hoidon,rankkaa sekin.
Mies mulla on mutta suurimman osan ajasta ulkomailla ja hänen rahat menee lainoihin ja perheen elättämiseen.
Minusta on puhuttu perättömiä asioita mutta en välitä sitten vasta jos liittyy lapsiin.
Ystäviä minulla on muutama ja se riittää en puhu enää aioistani oikeastaan kenellekään.koska luottamus on mennyt.
Mutta silti jokainen tiedostaa oman tilanteensa ja hakee apua jos tarvitsee.Lopettakaa tuollaiset itsemurha puheet ja eläkää päivä kerralaan.Ja vaikka se vaikeata on menkää itseenne ja mitä itse voitte elämällenne tehdä.
Minulla on lapset ja en heidän elämää pilaa omilla huolillani he eivät ole niihin syyllisiä millään lailla,
Ja aivan järkyttävää lukea aikuisista jotka juovat ja laimin lyövät lapsensa.En tarkoita sinua koska ei sulla taida lapsia olla ja muutenkaan kirjoitukseni ei ole sulle mitään henkilöhohtaista,vaan om vuodatukseni.
En aliarvio sinun tilanettasi mutta kun se pelkkä voivottelu ei ystävä hyvä auta joskus on potkittava takapuolelle ja rohkaistava elämään.Niin on minullekin tehty ja se oli paras apu.Ei tullu apua lääkkeistä eikä psykologista mun kohdalla.Tsemppiä sulle sinä pärjäät.
Oletko käynyt juttelemassa ammattiauttajien kanssa? Jos et ole, kannattaisi ainakin kokeilla ALUKSI- Ei se ota jos ei annakkaan!
Jollekin /Jostakin täytyy vain aloittaa ja muista, että kyllä se aurinko paistaa joskus risukasaankin.
Tsemppiä!
en oikei tiiä mihin,kenelle ja miten. ja tuntuu että ehkä vaa suurentelen tätä ongelmaa, kun joillain muilla on paljon pahempi tilanne. en silleen uskalla/kehtaa lähteä valittamaan oloani tästä vaan johonki...
Kyl sun kannattas mennä johonkin jutteleen. Yleensä jos meet johki mielenterveys toimistoon tai nuorisopsykiatriaan tai mitä näitä on niin ne palvelut on ilmasia. Sitte jos ne sut johonkin terapiaan laittaa niin Kela toivon mukaan rahottaa sen. Ite kävin kaks vuotta terapiassa ja on asiat sen aikana ja sen jälkeen menny paremmin, mut paha olo mulla edelleen on ja varsinkin kun oon vaan yksin päivät pitkät. Eikä oo töitä eikä mitää tekemistä oikeen.