kuinka paljon te muut äidit olette lastenne kanssa?
mun tyttö on 4kk ja meillä käy hoitaja 3krt vk pari h, ja tuntuu että mies ei ole tarpeeksi tyttäremme kanssa kun käy töissä ja on tosi väsyny päivät....
itse keskityn paljon kotiin ja harrastuksiin,tuntuu että tyttö jää yksin...
olenko vaan vainoharhainen?
miten tämä vaikuttaa pieneen vauvaan?
mun tyttö on 4kk ja meillä käy hoitaja 3krt vk pari h, ja tuntuu että mies ei ole tarpeeksi tyttäremme kanssa kun käy töissä ja on tosi väsyny päivät....
itse keskityn paljon kotiin ja harrastuksiin,tuntuu että tyttö jää yksin...
olenko vaan vainoharhainen?
miten tämä vaikuttaa pieneen vauvaan?
Vastaukset 38
Vanhimmat
Miten voit jättää noin pienen vauvan kolme kertaa viikossa jonkun hoitajan hoteisiin? Eiköhän olisi parempi nyt keskittyä olemaan vauvan kanssa, ja harrastaa sitten, kun lapsi on isompi. Ja mikset voisi harrastaa illemmalla, kun isä olisi kotona hoitamassa lasta. Siten isänkin olisi "pakko" osallistua enemmän.
Jos siltä tuntuu, että tyttö jää yksin, niin MITÄHÄN KANNATTAISI TEHDÄ?!
Siis keskityt kotiin ja harrastuksiin muttet vauvaan??? Mielestäni tosi outoa, minä hoidan myös kodin VAUVAN KANS, ja harrastan VAUVAN KANS, teen meilkeinpä kaikki asiat vauvan kans, tai no eihän se enää mikään vauva oo, kohta vuoden eikä oo kertaakaan ollut minkään hoitajan kans, paitsi isän kans, joka kans tekee pitkiä työpäiviä, mutta jaksaa silti olla lapsensa kans..
Noh,tulipa töykeitä kommentteja...=D
kyllä harrastan silloin kun isä on vauvan kans ja se on pieni aika.
Teen myös kotityöt kaikki vauvan "kanssa" yms...
Kysyin vaan että onkohan liian pieni aika se jota seurustelen ja leikin vauvan kanssa...
Onko tosiaankin teidän mielestä liikaa että hoitaja hoitaa vauvaa (4kk) 3 krt/vk n 2h....
Miten te muut pidätte mielenterveytenne kun olette 24h/7 vauvan kans????
joka ei tule toistumaan. Kotityöt vähemmälle, ei omia harrastuksia kuin satunnaisesti.
Liikun ja puuhailen vauvan kanssa, käymme puistoissa tapaamassa muita vauvakavereita. Hyvien ystävien ja hyvän sos.verkoston avulla mielenterveys hoidetaan. Lapsi on nyt tärkein.
Kohta vuosi mennyt näin ja tyytyväisiä ollaan. Sekä äiti että tyttö ovat onnellisia ja isi tietty :)
että niitä lapsia kun laittaa tähän maailmaan,nii niistä on itse pidettävä huoli.
Lapsi kun on pieni(minulla myös 4kk)niin äidinhän sitä on vauva lonkassa kiinni oltava,varsinkin kun imetän.
Ainastaan suihkuun,vessaan ja kauppaan menen ilman vauvaa.
Aikaa myöten helpottaa.
Harrastaa ehtii myöhemminkin!
Vauva on nyt sinun "harrastuksesi" ja elämäntyösi tällä hetkellä!
Vauvan kanssa ehtii kyllä seurustella hyvin kotitöidenkin lomassa.
En jättäisi vauvaa muiden hoitoon, kun korkeintaan 2 tunniksi kahden viikon aikana.
Oma mielenterveys pysyy kunnossa ystäville juttelemalla ja äiti-lapsikerhossa käymällä ja asennoitumisella siihen, että on kotona ja vauva on tärkein ja muut tulee sen jälkeen.
Vauvavaihe on niin lyhyt aika aikuisen elämässä, mutta lapsen elämässä se on pitkä aika.
Minkälaisia kommentteja sitten odotit??
Itsepähän kysyit, ja kirjoituksessasi annoit sen kuvan että sinulla ei ole vauvalle tarpeeksi aikaa kun on koti ja harrastuksetkin.
Odotitko vastauksia pelkästään muiltakin huonoa omatuntoa potevilta äideilta?
Ei kun odotin vastauksia nimenomaan täydellisiltä äideiltä niinkuin sinäkin kait olet ;)
olenkin sitten sinuakin parempi, sillä minun vauvani tulee aina kanssani ruokakauppaan. Että revi siitä. Täytyyhän hyvänen aika sentään lapsesta itse pitää huolta kun niitä laittaa tähän maailmaan. Eihän se lapsi kauppareissua yksin voi olla.
ootko katkera?
Olen ollut jo lähes 3 vuotta lasten kanssa melkein ympärivuorokautisesti. Kyllähän sitä välillä tuntuu, ettei pää kestä, mutta pakko on jaksaa vaikka viimeisillä voimilla.
Miun luona kävi perhetyöntekijä 2-3krt viikossa, tarpeen mukaan heti alusta alkaen. Pari tuntia kerrallaan. Lähdin ulos käppäilemään, kävin kaupassa, siivosin tai nukuin sinä aikana. Mielestäni ei ollut liikaa hoitaja kotona. Enkä todellakaan pode huonoa omatuntoa siitä että hoidin omaa mielenterveyttäni.
Kyllä välillä huvittaa lukee täällä näitä juttuja. Välillä sanotaan että vauvan kanssa pitää olla ehdottomasti 24*7, välillä korostetaan miten tärkeää on saada myös omaa aikaa ja levätä!
Tuolla ylempänä lukikin että ei kahden viikon aikan enenpää hoidossa kuin kaksi tuntia, no okei, toimii toisille , toisille ei.
Jos siusta itestä tuo järjestely tuntuu hyvältä, niin jatka samaan malliin. Ei kannata antaa muiden mielipiteiden vaikuttaa LIIKAA omiin valintoihin. (viitaten -Et ole hyvä äiti jos teet sitä tai tätä tai niin tai näin..)
Sait aika tylyä kommenttia..
Katkerimmat on kärkkäimmät, pätee aika usein täällä..
Siellä luki: En jättäisi...
Siis minä en jättäisi 4kk ikäistä lasta enempää kuin 2 tuntia /2 viikkoa.
Ja minulla ei olekaan ollut tarvetta jättää pientä vauvaa toisen hoitoon.
On hyvä, että luonasi on käynyt työntekijä jos olet tuntenut siihen tarvetta. Jotkut saattavat olla allapäin synnytyksen jälkeen ja tarvitsevat tukea (en tarkoita, että olisit ollut).
Mutta jos on huolissaan siitä, että ei anna lapselle tarpeeksi aikaa niin silloin harrastuksia pitää vähentää!!
En jättänyt vauvaa hoitajille. Esikoisen kanssa on vielä se ainutlaatuinen tilanne, että siitä vauva-ajasta voi jakamattomasti nauttia. Sitten kun tulee toinen, niin on pakko jakaa aikaa jo kahdelle puhumattakaan suuremmasta lapsilaumasta. Yhden kanssa on vielä helppo liikkua ja kesällä varsinkin puistoissa jne. Vaikka välillä oli rankkaa yksin, kun mies oli paljon pois työasioissa, niin en kadu. Mullahan oli maailman parhaat kaverit seurana siellä kotona.
aloittaja vai kuka?
Vastasit viestiin, mutten osannut yhdistää ekaa kirjoitustasi.
Minä vaan kirjotin tohon kohtaan ja se oli ensimmäinen kirjoitus tässä ketjussa ja tämä on toinen. Halusin tuoda esiin, että se aika, jolloin lapsi on vauva, on todella lyhyt, eikä sitä saa takaisin kuten ei mitään muutakaan aikaa elämässä. Senkin opin, että lapsen kanssa on syytä olla, jotta oppii äitinä oloa ja kasvaa lapsen mukana.
Kukaan ei ole seppä syntyessään ja mokattuahan tulee joka tapauksessa.
"Katkerimmat on kärkkäimmät, pätee aika usein täällä.."
Sitten sinä oletkin palstan katkerin!
meillä kanssa 4kk poika ja kyllä mulle ainakin tekisi hyvää jos tulisi hoitaja pari kertaa viikossa hoitamaan lasta.mutta en taas anna itselleni periksi ettenkö pystyisi hoitamaan yksin lastani(pässi kun olen).isi siis paljon töissä joten yksinäni hoidan.
harrastaisin mielelläni(kävisin jumpissa)mutta sinne kun ei lasta voi ottaa mukaan.älä turhaan pode huonoa omaatuntoa vaikka nämä muut äidit ehkä eivät tekisi niin.jos se sinusta tuntuu hyvälle niin anna palaa.
vauvani kanssa niin paljon kuin mahdollista, otan vauvan mukaan kaikkialle, paitsi ratsastamaan kun käyn kerran tai pari viikossa. Tuolloin jää isänsä kanssa ja toki käyn sosiaalistumassa, mutta usein vasta kun tytär (8kk) on jo nukkumassa. Ja meillä on mukavaa yhdessä! Olet selvästi huolissasi tilanteesta, koska ajattelet, miten toimintasi vaikuttaa pieneen vauvaan. Vauvasi on sinusta täysin riippuvainen ja jos et ole saatavilla silloin kun vauvasi sinua tarvitsee, se vaikuttaa vauvan kiintymiseen ja sitä kautta perusturvallisuuteen. Jos sinusta tuntuu että se sinun pikku tyttösi, jolle sinä olet koko hänen maailmansa, jää yksin, niin ota askel siihen suuntaan, että sinun tyttösi on sinun koko maailmasi!
et ole lapsesi kanssa tarpeeksi.varhais kuukaudet ovat tärkeimpiä lapsen monen kehitysvaiheen,luottamuksen,rakkauden saannin ym kannalta.sinä olet kiireinen äiti ,jolle omat menot on ykkösjuttu ja lapsi välttämätön paha.isän taas on pakko käydä töissä.anna sinä edes lapselle paljon aikaa ja rakkautta.kyllä saat harrastaa vielä paljon omia juttujasi.lapsuus on lyhyt aika.vielä suret kun lapsesi on iso,ja sinä et nauttinut siitä ajasta kun hän oli vauva ja leikki-ikäinen taapero.
älä ole itsekäs,rakasta lastasi.ole hänen kanssaan!!!!
Nauttikaa nauttikaa nauttikaa vauva-ajasta!
Täällä äidit saa kuulostamaan vauva-ajan niin ihanalta ja helpolta! Vaikea on nauttimalla nauttia vauva-ajasta kun jälkeenpäin siitä ei muista hölkäsenpöläystä paitsi valokuvat. Väsymys verottaa! Nauttikoot ne ketkä jaksaa!
Ja voi herranpieksut sentään, pari tuntia silloin tällöin jossain omaa aikaa viettämässä, lepäämässä tai hoitamassa pääkoppaa, ei varmasti vaikuta vauvaan traumaattisesti!
Johan monet äidit lähtevät töihinkin heti äitiysloman loputtua, mites sitten ollaan joka hetki siinä, ei mitenkään. Seuraavaksi alkaa vauhkoaminen kotiäitiydestä...
Kannatan lämpimästi kotiäitiyttä. Paras hoito lapselle ja äidille myös sekä koko perheelle. Kyllä sitä ennen eläköitymistä ehtii vielä papereita jossain pölyttyvässä konttorissa pyöritellä pätemisen tarvetta tyydyttäen kun lapset on isompia.
Kuinka usein täällä onkaan kyselty, että onko ok kerran kuussa jättää vauva hoitoon, että äiti pääsee BAARIIN. Ja kuinka usein silloin vastaajat ovat sitä mieltä, että VAUVA HOITOON VAAN JA MONEKSI TUNNIKSI KERRALLA BAARIIN ITSE!
Nyt kun joku äiti on pari tuntia kerrallaan "omalla ajalla", on sotajoukot heti vastassa! Voiko tästä siis päätellä, että 12 tuntia tupakan savussa on parempi syy jättää vauva hoitoon kuin pari kaksi tuntia esim. lenkillä tai muutoin terveellä tavalla itseään hoitaen?
Viisas on se äiti, joka tajuaa uupumuksensa ja väsymyksensä ja osaa/pystyy järjestämään aikaa apua itselleen! Kaikilla ei asiat ole niin hyvin välttämättä; ei ole sukua tai muuta hoitoapua ja palkattu hoitoapu ei sovi kukkarolle. Mutta jos joku onnistuu luotettavan hoitajan vauvalle saamaan pariksi tunniksi, jotta mielenterveys säilyy, niin mitä se vahingoittaa?? Eipä tarvitse edes rintamaitoa sen vuoksi lopettaa tai antaa pullosta, vauva pärjää 2 tuntia ilman maitoa.
Jokainen tavallaan! Itse olen halunnut olla lasteni vauva-ajat tiiviisti perheen kanssa. Mies on mainio hoitaja, joten lenkit ja kauppareissut on onnistuneet kun mies on ollut kotona. Baariin ei ole mieli tehnyt, en HALUNNUT olla erossa vauvasta montaa tuntia! Mutta jos jonkun mielenterveys vaatii baarireissuja, niin siitä sitten vain.. Oma pääkoppa pysyy paremmin kondiksessa raittiissa ilmassa kuin tupakansavussa ja umpitunnelissa..
yhdyn paljon edelliseen...
Te, joiden mielestä itsekästä harrastaa,jotta jaksaisi paremmin väsymyksen kanssa,
Mitä lapselleni tapahtuu,
kun hän on hoitajalla noin 7h/viikko?
Tuleeko hänelle traumoja?
Olenko itsekäs?
Tulen hulluksi jos olen vauvani kanssa 24h/7, koska olen väsynyt. Olenko aivan mielisairas?..
Minkätakia teidän, jotka haukutte täällä muita äitejä tai moititte, täytyy tehdä sitä?
Oletteko koskaan miettineet?
Johtuuko se jostain teidän huonosta omastatunnosta,
tai kesties siitä että yritätte peitellä "paremmuudellanne" vikojanne...?
Ei tule muuta mieleen,
eihän tarpeeksi hyvät äidit roiku täällä haukkumassa muita äitejä...(?)
Huom! olen todellakin tarpeeksi hyvä äiti pikku tytölleni,
eikö olisi aika itsekästä se, etten hoida myös itseäni?
--> jotta jaksan hoitaa tyttöä?
Ystävällisiä/asiallisia vastauksia odotellen...
Nykyään eletään toisenlaista elämää kuin ennen, ja tämä näkyy juuri äitien kohdalla niin, että he ovat aika yksin lasten kanssa toisin kuin pari sukupolvea sitten agraaliyhteiskunnassa, jossa elettiin maatalossa jossain kylissä ja äideillä oli vanhat emännät sun muut miehen vanhapiikasisaret nurkissa pyörimässä ja samalla auttamassa lapsenhoidossa kuin itsestään. Nyt kaupunkimiljöössä pitää lapsia vahtiakin paljon enemmän, ei voi päästää pihalle ilman valvontaa ja isovanhemmat ovat satojen kilometrien päässä tai etelässä talvet eläkepäiviään kuittaamassa. Usein selitetään että "ei vaan meidän aikana ollut pesukoneita ja astianpesukoneita, käsin kuurattiin ja oli niin raskasta ja hirveetä", mutta ihmisillä oli kuitenkin sellainen suvun ja naapuruston tarjoama tukiverkko, jota ei nykyään useinkaan ole. En tiedä, mikä voisi olla ratkaisu äitejen jaksamiseen, muu kuin terve järki ja realiteettejen ymmärtäminen. Lapsen kannalta kuitenkin on eduksi, jos yhteiskunnassa lakattaisiin ihannoimasta uraäitejä ja sellaista superohjusta, joka äitinä hoitaa lapset, työn, harrastukset ja kauneutensa. Siihen ei 24 tuntia vuorokaudessa riitä. Minusta pitäisi työssäkäynnin sijasta ihannoida kotiäitiyttä ja mitä tulee tosinaisiin, niin tuskin pehmomies kovasti kolahtaa. Se nyt vaan on niin, että mies vauvanhoitajana on kömpelö, mutta apumiehenä erinomainen ja tuuraajana sekä äidin tukena.
sinulla on hyvä itsetunto niin silloin ei pitäisi häiritä, että jotkut ovat erimieltä kuin sinä harrastuksiesi määrästä!
Ei pidä kysellä täällä tällaisia asioita jos ei ole valmis ottamaan kritiikkiä vastaan.
Traumoista en tiedä, mutta itse en jättäisi pientä vauvaa noin usein muiden hoitoon!
Valvottaako vauva sinua joka yö paljon? Miksi olet väsynyt?
En usko, että kukaan täällä "kärsii" huonosta omastatunnosta. Jotkut äidit vaan ei ymmärrä miksi pieni vauva jätetään toisen hoitoon.
Enkä usko sitäkään, että kukaan täällä olisi parempi kuin sinä tai minä. Vikoja löytyy kaikista!
Jos koet, että olet tarpeeksi hyvä äiti niin mikäs siinä. Joku toinen on sitä mieltä, että hyvä äiti ei jätä vauvaa niin usein kun sinä jätät. Mikä sitten onkaan hyvä
äiti...?
Onko vauvasi vaativaa sorttia? Miksi koet olevasi niin väsynyt ym., että sinun täytyy päästä harrastamaan niin usein noin pienen vauvan luota?
Väsymys ja vauvan tarpeiden, välillä jatkuvakin, tyydyttäminen kuuluu vauva aikaan. Oliko sinulla liian ruusuiset kuvat vauva ajasta odottaessasi?
Omalla asenteella on paljon merkitystä jaksamisessa. Jos koko ajan hokee itselleen, että en jaksa täytyy päästä pois, niin eihän sitä jaksakaan ja pois täytyy päästä!
Monet äidit asettavat lapsensa etusijalle. Lapsi hoidetaan ensin ja sitten jos aikaa jää niin hoidetaan itseä.
Eikö sinulla ole mitään paikkaaa mihin voit mennä vauvan kansaa ja kuitenkin olisitte pois omista kotinurkista. Äiti-lapsikerho piristää kummasti!
No oli miten oli... Jos olet vahva ja sinut harrastusmääriesi ja vauvan hoidossa olon kanssa niin mikään kommentti ei silloin sinua häritse!
Jaksamista!
HelinäKeiju! ;)
Meillä asustaa MIES, joka osaa hoitaa lapsia olematta pehmo tai avuton. TOSImieheltä sellainen onnistuu kun ei itsetunto kärsi vauvan pepun pesusta! Voiko komeampaa näkyä olla kuin märkä ja puhdas mies kylvettää vauvaa tai tuudittelee lihaksikkaalla käsivarrellaan pientä!?
Olen kotiäiti ja hoidan pääsääntöisesti lapsia, mutta tuskimpa jaksaisin jos ei olisi tätä unelmamiestä rinnalla. Ihana tunne kun voi rauhassa lähteä lenkille tai kauppaan, eikä tarvitse miettiä miten kotona pärjäillään!
Muutoin yhdyn kirjoitukseesi, todella surullista kuinka lokeroitua elämä nykyisin on. Ollapa suku samassa pihassa!
Tätä mieltä..
"Monet äidit asettavat lapsensa etusijalle. Lapsi hoidetaan ensin ja sitten jos aikaa jää niin hoidetaan itseä."
Monet äidit ovat uupumuksen partaalla ja väsyvät. Tuskimpa sitä kukaan haluaisi, mukavampaa olisi olla pirteä ja jaksava äiti. Joskus voi kyse olla vaaleanpunaisista laseista, mutta väsymys kokemuksena on aito. Hormoneilla on oma osansa lapsivuodeajan mielialassa. Ei auta vaikka "ottaisi niskasta kiinni" (typerin "neuvo", mitä voi masentuneelle antaa..), sellainen suhtautuminen lisää vain pahaa oloa.
Kun tulee flunssa, otetaan särkylääkettä ja juodaan lämmintä,levätään.
Kun tulee uupumus, viisas osaa hoitaa senkin.
Lapsen etusijalle asettamista on se, että äiti osaa huolehtia itsestään silloin kun ei voi hyvin! Väsynyt äiti saattaa laiminlyödä lapsen hoitoa, tiuskii, on välinpitämätön, menettää malttinsa. Ja jos näin jatkuu, ei äiti todellakaan ole asettanut lasta etusijalle vaan tietoisesti jatkaa pahanolonkierrettä.
Ehkä on mukavuudenhaluisia ja laiskojakin äitejä, jotka vauvankin synnyttyä haluavat elää elämää asettaen omat tarpeensa etusijalle. Jotka eivät koe tarvetta tai halua olla vauvan käytettävissä ja lähellä. Mutta pari tuntia kerrallaan on aika lyhyt aika.. Vauvahan saattaa esim. nukkua tuon ajan eikä tiedäkään äidin olleen poissa. Edelleen kummastelen miksi on hyväksyttävämpää olla kerran kuussa baarissa 12 tuntia kuin pari kertaa viikossa kaksi tuntia harrastamassa? VOISIKO JOKU KERTOA?
Jos äiti antaa pienen vauvan hoitoon ihan vain tyydyttääkseen omia mielitekojaan, niin voi mennä itseensä. Mutta jos äiti antaa lapsen hetkeksi kerraallaan hoitoon, jotta oma mielenterveys säilyisi, niin eikö hän tee palveluksen lapselle?
Omien lasteni vauva-ajat ovat minulla mielessä kauniina muistona. Halusin olla lähellä vauvoja, antaa itsestäni kaiken mitä avuton tarvitsee. Ihana mieheni antoi minun nukkua väsymystä ja teki vauvojen kanssa esim. vaunulenkkejä. Mutta jos minulla ei olisi ollut miestäni ja jos mielenterveyteni olisi alkanut horjua (ja olisin sen vielä havainnutkin), olisin ilman muuta pyrkinyt järjestämään aikaa itselleni ladata akkuja!
Teillä siellä on ihannetapaus, kun mies auttaa ja tukee sinua. Tosi miehen ego ei siitä todellakaan kärsi, kuten ei mistään muustakaan.
masentunut niin ei sitä silloin mihinkään harrastuksiinkaan jaksa lähteä montaa kertaa viikossa!
Harrastukset saattavat ennaltaehkäistä kotiin tympääntymistä, mutta jos masennus on tullakseen synnytyksen jälkeen, niin se tulee vaikka kuinka harrastaisi.
Masentunut ihminen ei ole aktiivinen harrastelija!
Niin, monet äidit asettavat lapsensa etusijalle! Lapsi hoidetaan ensin ja sitten jos aikaa jää niin hoidetaan itseä. Tämä on ihan normaalia äidin käytöstä. Jos äiti ei toimisi näin, niin lapsen tärkeät tarpeet jäisivät tyydyttämättä.
Tottakai väsymys kokemuksena on aito! Minäkin olen ollut väsynyt lasteni vauva-aikana. Mutta luulempa, että oma asennoitumiseni vauva-aikaan väsyttävänä ja välillä raskaanakin aikana on auttanut selviytymään. Olen ajatellut, että tämä kuuluu nyt elämääni ja kohta se on ohi! Selviän kyllä. Väsymys menee nukkumalla ohi ei harrastuksissa juoksemalla! Tympääntyminen kotona olemiseen on sitten eriasia.
Jos äiti todella kokee menettävänsä mielenterveytensä ollessaan kotona pienen vauvan kanssa (johtui se nyt sitten mistä tahansa) niin silloin olisi syytä hakea ammattiapua ajoissa.
Välillä tuntuu, että oma mieliteko ja mielenterveys sekoitetaan ja tulkitaan samaksi. Eli äiti menettää "mielenterveytensä", kun ei saa toteuttaa mielitekojaan silloin kun haluaa ja niin usein kun haluaa!
Mutta, en tunne alkuperäistä kirjoittajaa ja hänen elämää. Eli voipi olla, että nämä suht'koht runsaat harrastukset ovat tälle äidille tarpeelliset ja hän pysyy selväjärkisenä harrastaessaan.
Minä olen myös nauttinut kummankin lapseni vauva-ajasta ja olen ollut suurimmaksi osaksi pirteä ja hyväntuulinen. Meillä on lasteni kanssa ollut yhteiset harrastukset. Mm. äiti-lapsi kerho ja kyläilyt vauvaperheisiin päiväsaikaan, kun miehet ovat ollet töissä.
Olet oikeassa. Tai ehkä on parempi sanoa; ajattelen samoin (monissa kohdn). Kuka sitten oikeasti oikeassa onkaan..
Mitä tulee etusijoihin, niin oletinkin, että vauvan perustarpeista TOTTA KAI huolehditaan. Mutta jos lapsi esim. ruuan saatuaan jää mummin tai muun luotettavan hoitajan valvonnassa päiväunille kun äiti lähtee lenkille, niin en voi käsittää mitä haittaakaan tästä on? Edelleen ihmettelen miksi on suotavampaa lähteä kerran kuussa kapakkarundille kuin hoitaa kuntoaan lenkkipolulla??
Ja kun äiti on ladannut akkujaan (aiheuttamatta lapselle vahinkoa), hän jaksaa kenties taas paremmin lapsen kanssa. Toiset äidit ehkä tarvitsevat tälläisiä irtiottoja, lapsen edun nimissä ne heille suotakoon.
Ideaalia kai olisi jos jokainen äiti ymmärtäisi ajatella, että "tämä kuuluu nyt elämääni ja kohta se on ohi! Selviän kyllä." Aina ei vain ole kyse ymmärryksestä. Joskus uupumus on niin voimakasta ja hallitsevaa ettei sitä pysty voittamaan asennettaan korjaamalla. Väsymys ei aina mene ohi nukkumalla! Toisaalta harrastukset voivat auttaa kun on kyse lievästä alakulosta tai masennuksesta. Liikunnan merkitystä ei pitäisi vähätellä, sillä on ihan tutkitusti endorfiinejä lisäävä vaikutus muu hyöty. Vakavassa tai keksivaikeassa masennuksessa niistä tuskin on mainittavaa hyötyä, kuten ei nukkumisestakaan. Masentunut ihminen ei todellakaan ole aktiivinen liikkuja, mutta aktiivinen liikkuminen voi ennaltaehkäistä masennusta ainakin lievissä tapauksissa.
Suotta ei puhuta synyttäneen äidin tukiverkoston ja terveellisten elämäntapojen merkityksestä jaksamiselle!
Ammattiapua olisi tosiaan syytä hakea jos kokee menettävänsä mielenterveytensä - helpommin sanottu kuin tehty. Kun ei ole itse kokenut sitä tilaa, on mahdoton neuvoa toista "ottamaan niskasta kiinni". Masentunut ihminen ei ole aktiivinen avunhakija!
Vaikea sitten on sanoa, kuinka moni toteuttaa mielitekojaan mielenterveyden menettämisen verukkeella. Itse ajattelen, että luontoäiti olisi järjestänyt asian niin, että tuore äiti haluaa olla lähellä pienokaistaan. Mutta ymmärrän toki, että esim. masennus voi ohjata mieltä toiseen suuntaan.
asia ok!
no jaa, olen itse käynyt joitakin opiskelujuttuja suorittelemassa siitä asti, kun vauva oli ehkä vähän alle 3kk. joillain viikoilla vauva oli isovanhemmilla (isin kanssa kotona, jos i. ei ollut työmatkalla) hoidossa parina-kolmena päivänä viikossa, kaksi tai kolme tuntia kerrallaan. samoihin aikoihin (tyttö n.3kk) olin sukulaisen häissä, reissu kesti kaksi yötä ja tämän ajan neiti oli isänsä kanssa kotona. viihteellä on tullut oltua muutamia kertoja, tällöin vauva on ollut isin hoidossa kotona. vappuna tosi oli hyvinkin toivottuna ja odotettuna yökyläilijänä mummolassa..
kirjoitettuna määrä tuntuu aika hurjalle (ainakin minusta), mutta käytännössä nuo pari tuntia olivat kyllä kiva hengähdystauko itselle, varsinkin kun mies tosiaan on välillä viikon tai parikin pois kotoa. kotona ollessaan hän kyllä sitten on tytön kanssa mielellään. isovanhemmat ovat olleet tytön elämässä ihan alusta asti mukana, ja heille neidin mielelläni jätänkin hoitoon. eikös sinullakin ole sama hoitaja, joka aina tulee lapsesi kanssa olemaan? ei osaisi itse ainakaan kuvitella, että jättäisi noin pienen aina uuden ihmisen kanssa.
itsestäni ainakin huomaan sen, että tarvitsen sitä kuuluisaa omaa aikaakin. olin tässä itse kipeänä viikon verran ja opiskelusysteemeissäkin oli taukoa. parin viikon pääsääntöisen kotonaolon jälkeen alkoi kyllä jo ahdistamaan ja pahasti. ymmärrän siis varsin hyvin ap:n tarpeen käydä muutaman kerran viikossa jossain, missä ei tarvitse olla koko ajan vauvan takia "hälytysvalmiudessa". joku taas tästäkin nousee takajaloilleen, mutta jospa yhteisymmärryksessä tiedostettaisiin, että meitä äitejä on niin kovin erilaisia. toki tuon pienen ihmisen kanssa oleminen on aivan ihanaa, mutta jotkut meistä vain kaipaavat sitä omaakin tekemistä/aikaa/rauhaa enemmän kuin toiset.
tietysti jos itsestäsi tuntuu, että kaikki ei ole ok, niin ehkä kannattaisi pohtia, tunnetko syyllisyyttä ulkopuolelta tulevien paineiden takia(ns. hyvän äidin rooli) vai oletko oikeasti liikaa poissa. ehkä sitä kotiin keskittymistä voisi vähentää ja viettää sen ajan vauvan kanssa. itse ainakin tykkään liikkua lapsen(kin) kanssa paljon, kyläillä, käydä ostoksilla, lenkkeillä ym. kotitöihinhän saa vaikka ulkopuolistakin apua suhteellisen halvalla, jos tuntuu, että ne vievät liikaa aikaa.
"kirjoitettuna määrä tuntuu aika hurjalle (ainakin minusta), mutta käytännössä nuo pari tuntia olivat kyllä kiva hengähdystauko itselle.."
Niin minustakin tuntuu. "Kiva hengähdystauko"?
"..jospa yhteisymmärryksessä tiedostettaisiin, että meitä äitejä on niin kovin erilaisia. toki tuon pienen ihmisen kanssa oleminen on aivan ihanaa, mutta jotkut meistä vain kaipaavat sitä omaakin tekemistä/aikaa/rauhaa enemmän kuin toiset."
Jospa jokainen onkin tiedostanut, että äitejä on erilaisia? On alkoholistiäitejä, on absolutistiäitejä, on uraäitejä, on kotiäitejä, on suurperheen äitejä, on yhden lapsen äitejä, kaveriäitejä, on rakastavia äitejä, on pahoinpiteleviä äitejä, on tuntikaupalla omaa aikaa viettäviä äitejä ja on saunassa oman aikansa viettäviä äitejä, on baarissa juoksevia äitejä ja on lenkkipolulla juoksevia äitejä..
Missä sitten menee raja mukavuudenhalun toteuttamisen ja oman ajan tarpeen suhteen? Ei kai voi kuitata äitien erilaisuudella sitä, jos vastasyntynyt on 8 tuntia/päivä hoidossa kun äiti makoilee rannalla, hierojalla tai baarissa? "Kun mä en kerta kaikkiaan muuten selviä arjesta, MINÄ en jaaaksaaa!"
Ihmettelen, miksi ei voisi kulkea kultaista keskitietä?? Pitääkö joko a) jättää vastasyntynyt vauva usein moneksi tunniksi hoitoon tai b) ei edes kauppareissun ajaksi jättää lasta esim. isin hoitoon?
Jos omaa aikaa tarvitaan mielenterveyden ylläpitoon ihan oikeasti, niin siitä sitten vain! Mutta jos omaa aikaa otetaan mukavuudenhalusta ja koska MINÄ HALUAN, niin.. säälittävää.. Oikeasti säälin äitejä, jotka ei pysty kokemaan sitä suurta tunnetta, jonka voimasta ei kyllä todellakaan tule mieleenkään jättää alle 3kk ikäistä 12 tunniksi hoitoon!
Hah, katsotaanpa kuinka tästä "joku" nousee takajaloilleen! ;)
höpöhöpöä.. säälitään kaikki yksissä tuumin ja rakentavasti toisiamme, niin hyvin menee.. minulla ainakin. :D
Hurjat äidit joitten mielestä vauvaan pitää olla joka hetki liimautuneena ovat jälleen nousseet jaloilleen.. siis huh huh mitä kommentteja! Kolme kertaa viikossa hoitaja ja noin pari tuntia kerrallaan - siis sehän on todella lyhyt aika. Viikossa kun on seitsemän päivää ja vuorokaudessa 24 tuntia. Hyvällä tuurilla vauva nukkuu monet hoitokertansa edes tienneensä olleensa hoitajan hoivassa. Tietysti mielellään olisi hyvä että hoitaja olisi tuttu tai sama henkilö hoitokerroilla (en tiedä miten ap:llä).
No, ap:lle voin vain todeta että on meitä muitakin yhtä "kamalia" äitejä jotka haluavat myös sitä "omaa" aikaakin. Todennäköisesti täälläkin hoitajana toimii niinä hetkinä usein isä iltaisin, mutta tarvittaessa joku muukin hoitaja.
Joittenkin kommenteista tuli mieleen, että ovatko he niitä, jotka marttyroivat sitten vauvan jälkeen, että "vauvan myötä ei enää pääse minnekään eikä voi käydä missään" - vaikka ihan itse ovat sen säännön tehneet, ettei mitään voisi tehdä. En tiedä miten tämän ketjun porukka, mutta tuttavissa on vaan NIIN monta sellaista äitiä, jotka surkuttelevat kun nyt ei voi lähteä minnekään (kun eivät osaa irtautua kotoa, kun eihän vauvaa voi kukaan muu hoitaa..)
Asia ok!
Mutta jos vauva ei nuku ja hän kokee tarvitsevansa sitä omaa äitiä hoidossa oloaikana niin asia ei ok! Vauvan näkökulmasta katsottuna!
Vauva ei pysty muistamaan äitiä pienenä pitkään ja kokee varmasti tulleensa hyljätyksi. Ja jos näin tapahtuu useasti viikon aikana, niin mitä se tekee lapsen perusturvan tunteelle? Osaako joku vastata?
Minulla ei ole ollut tarvetta jättää pientä vauvaa hoitoon. Olen mm. lenkkeillyt vauvan kanssa.
Minä en ole surkutellut sitä, että en ole päässyt "mihinkään". Useat äidit ovat tyytyväisiä "tilanteeseensa" ja sehän on kuitenkin ohi menevää! Minun elämä ei ole loppunut siihen, että meille on tullut lapsia, päin vastoin elämäni on silloin alkanut!
Minun mielenterveyteni on pysynyt hyvänä kummankin lapseni vauva-aikana ilman harrastuksia. Olen käynyt mm. kaupassa silloin kun vauva nukkuu kotona isän hoidossa. Olen halunnut olla lasteni kanssa mahdollisimman paljon!
Näin minun kohdallani.