Eilen telkussa jossain ajankohtaisohjelmassa puitiin tätä asiaa. Olisin ikionnellinen, jos koululaiseni voisi olla aamulla koulussa "kerhossa" seitsemältä ja iltapäivällä koulupäivän jälkeen neljään..ratkaisis monta ongelmaa..plussia:
- ehtii ajoissa kouluun
- ei vastuuta liian aikaisin
- läksyt tulee tehtyä
- ei tarvitsis kännykkää
- koti pysyisi siistimpänä
- olis mielekästä tekemistä
- olisi kavereita
- turvallisuus
jne..negatiivisia en edes keksi nyt...perustuu vapaaetoisuuteen ja kyllähän ne tarhapäivätkin venyvät useimmin samoihin mittoihin....
- ehtii ajoissa kouluun
- ei vastuuta liian aikaisin
- läksyt tulee tehtyä
- ei tarvitsis kännykkää
- koti pysyisi siistimpänä
- olis mielekästä tekemistä
- olisi kavereita
- turvallisuus
jne..negatiivisia en edes keksi nyt...perustuu vapaaetoisuuteen ja kyllähän ne tarhapäivätkin venyvät useimmin samoihin mittoihin....
Vastaukset 12
Vanhimmat
Meilä ei enää tuon ikäisiä lapsia ole, jotka tarvivat iltapäivähoitoa koulun jälkeen, mutta mielestäni pidennetty koulupäivä on loistoidea. En ymmärrä, miksi jotkut vanhemmat vastustavat sitä. Ovathan lapset päivähoidossakin usein yhtä kauan. Lapset voivat harrastaa "koulupäivän" aikana esim. musiikkia, mitä he harrastaisivat illalla myöhempään joka tapauksessa. Nyt jää perheelle enemmän aikaa olla yhdessä, kun ei tarvi lähteä kuljettamaan soittotunneille. Ja "koulupäivän" aikanahan lapsilla on lupa levätäkin, ellei halua tehdä mitään.
soittotunteja järjestetään??
Ei siellä olisi jokaisella mahdollisuus toteuttaa omia mieli harrastuksiaan.
Hyvä idea siinä suhteessa jos se on vain vapaa ehtoinen tarvitseville. Mutta ne lapset saisivat olla kotonaan joilla on siihen mahdollisuus.
Eli ei olisi pakotettua venyttää koulupäivää tarpeettoman pitkäksi leikkimisen vuoksi.
Koulupäivä on alakouluikäiselle "työtä". Vaatii keskittymistä ja tarkkaavaisuutta. N. 6 h koulua on alle 12v. oppilaalle aivan tarpeeksi ja tämä pitää sisällään myös taide- ja taitoaineet.
En ymmärrä, miksi lapset halutaan sysätä jo pieninä koko päiväksi kouluun & harrastuksiin. Lapsi tarvitsee vanhempiaan ja leppoista yhteisaikaa eikä tarkasti täyteen ohjelmoitua päivää.
Tiedän iltapäiväjärjestelyjen olevan joillekin perheille hankalia, mutta toimiihan nykyäänkin ip-kerhot halukkaille.
Viettää kotona laatuaikaa, ennen kuin työpäivä on ohi. Ja kuinka monasti puhutaan lasten ja nuorten pahoinvoinnista..auttavat puhelimet käyvät kuumana.
Totta, että se on lapselle työpäivä, mutta hyvällä ohjauksella siitä saisi mielekkäämmän, eikä tarvitsisi pelätä kotona yksinoloa tai namusetiä ym..
Ja vielä tarha-ajasta, siellä se vasta raskasta on, meteliä ja toimintaa koko päivän, monilla 6.30-17.00, se se vasta päivä on..
Lapset kaipaavat ohjaavaa, turvallista aikuista lähelleen, kaikilla sitä ei ole järjestää, joten tämä olisi meille ihanneratkaisu.
Jos koulupäivä pidennettäisiin koko päivän kestäväksi, miten se poikkeaisi mainitsemastasi tarha-ajasta? Samalla lailla meteliä ja toimintaa koulussakin olisi. Paitsi, että koulussa on eri tavalla velvollisuuksia kuin päiväkodissa, jossa useampi asia perustuu vapaaehtoisuuteen.
Lapset ehtivät oravanpyörän kyytiin myöhemminkin.
En voi käsittää, että miksi niitä lapsia on ylipäätään tehty jos he ovat "ylimääräisiä" kotonaan.
-Saa nukkua hiukan pidempään.
-Pientä vastuuta voi jo koululaiselle antaakkin.
-Läksyt on kiva tehdä äidin/isän valvovan silmän alla. En tarkoita, että vanhemmat tekevät YHDESSÄ läksyjä lapsen kanssa, vaan vanhemmat voivat tehdä esim. ruokaa kun lapsi tekee keittiössä läksyjä.
-Lapset sotkevat kotia. Sen tiesi varmasti jokainen ennenkuin tuli äidiksi/isäksi.
-Olisi mielekästä tekemistä, kotona. Kasvattaa mielikuvitusta.
-Saisi olla joskus ilman kavereitakin, rauhoittua.
-Turvallisuuteen kannattaa muutenkin panostaa.
Miksi ihmeessä lasten kasvatus(vastuu) halutaan tuupata jollekkin muulle?
Ei kai tarkois kenelläkään ole vastuutaan antaa koululle. Tämän alkuperäisen kirjoittajan poinnti varmaankin oli iltapäivähoidon järjestäminen kätevästi koulussa. Parempi sekin kuin lapsen olla tunti tolkulla yksin kotona koulupäivän jälkeen. Joissain kouluissa iltapäiväkerhot toimivat koulun tiloissa, eli tälläistä toimintaa sitä tarvitseville voisi lisätä. Niin ja isommillekin koululaisille kuin 1-2 luokkalaisille.
En ole sysäämässä vastuuta kellekkään.Mielestäni vanhemmilla on kasvatusvastuu ja myös vastuu siitä, että lapsi voi hyvin ja kokee olevansa turvassa. Oma tuleva ekaluokkalaiseni on suurimman osan elämästään saanut viettää kotona äidin kanssa. Ja oman lapseni tuntien, koen, ettei hän ole vielä kypsä ottamaan vastuuta usean tunnin yksinolosta kotona, jos joudun lähtemään töihin. Haluaisin, että lapsella olisi turvallinen olo ja siinä samalla itsellänikin olisi, ja voisin paneutua työhönkin eri tavalla, kun tiedän missä lapseni on ja mitä hän tekee..
Oravanpyörästä tuskin tässä tilanteessa voi puhua.. koen enemmän oravanpyöräksi sen, että lapsi raahataan vasten tahtoaankin usein erilaisiin "hienoihin" harrastuksiin koulupäivän jälkeen.Harrastukset ovat hyvä asia, mutta lapsen ehdoilla ja lapsen mieltymysten mukaan. Vanhemmilla on vastuu tarjota mahdollisuuksia ja tukea jos lapsi päättää jotain harrastaa.
Tuosta kodin sotkemisesta sanon sen verran, että meillä tosiaankin saa ja pitääkin leikkiä..mutta lähipiiriin kuuluu jo isoja koululaisia ja heidän vanhempansa ovat kertoneet kaikenlaisia kauhutarinoita siitä, mitä lapset saattavat kotona saada aikaan, yksin tai kavereiden kanssa. Mielikuvitus voi tosiaan alkaa laukkaamaan yksin kotona, sitten siinä puhelimet pirisee äidillekkin vähän väliä kun pelottaa ja ei ole tekemistä..
Juuri tämä on mielestäni lapsen turvallisuuteen panostamista, itse hoitoalan ihmisenä kasvatusasiat ovat minulle tuttuja, ja luulen että suurin osa vanhemmista tuntee oman lapsensa ja pystyy antamaan vastuuta sitten kun lapsi on siihen valmis. Onneksi jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä, mutta minusta tällaisen kirjoituksen perusteella jonka aloitukseksi laitoin, ei voi väittää että olen sysäämässä kasvatusta jollekkin muulle instanssille..kaikilla kun ei ole mahdollisuutta tehdä lyhennettyä työpäivää tai olla kotona loputtomiin.
Monet koululaiset eivät tavalisen koulupäivän jälkeen pääse vielä moneen tuntiin viettämään "laatuaikaa" perheen kanssa, jos vanhemmat ovat klo 17.ään asti töissä. Sitten alkaa ruoanlaitto, joten aikaisintaan klo 18.30:n paikkeilla vanhemmilla olisi aikaa lasten kanssa yhdessäoloo. Jos tällöin on vielä läksyt tekemättä, niin kyllä ainakin pieni koululainen on jo aika poikki. Jos koulupäivä olisi pitempi (eli koulun jälkeen olisi ns. kerhotoimintaa), voisi läksyt tehdä siellä. Jos väsyttää, eikä halua tehdä mitään, lapsi voisi oleskella esim. jossakin rauhallisemmassa paikassa, kun sellaisiakin on kuulemma ainakin niissä kouluissa, jossa tätä pidennettyä koulupäivää on jo toteutettu (ainakin TV:stä sain sen käsityksen). Sitten illalla kotona voisi tehdä perheen kanssa ruoan jälkeen muutakin kuin läksyjä.
Ne lapset, joiden vanhemmat ovat kotona, voisivat tietysti tulla normaalin koulupäivän jälkeen kotiin, mutta niille, jotka ovat yksin kotona, olisi helpompaa jäädä suoraan kouluun kuin siirtyä koulupäivän jälkeen iltapäiväkerhoon.
Miksei vanhemmat ja lapset voi tehdä ruokaa yhdessä? Miksi lapsen pitäisi olla koulun ip-kerhossa voidakseen tehdä läksyt, miksei hän voi tehdä niitä kotiin tullessaan ennen kuin vanhemmat ovat kotona?
Ei pidä automaattisesti ajatella, että jos vanhemmat eivät ole kotona lapsen tullessa kotiin, lapsi tuntisi itsensä hyljätyksi, yksinäiseksi, jne. Itse pidin siitä, että sain tehdä kotona tehtävät kaikessa hiljaisuudessa, tein välipalaa, jne. Ja ruoanlaitossa me lapset olimme usein apuna, eli sekin oli sitä lasten ja vanhempien yhteistä aikaa. Miksi lapset ajetaan keittiöstä pois, eikä oteta heitä ruoanlaittoon mukaan? Miksi sitä "laatuaikaa" pitää erikseen järjestää, kun arjen askareet voi myös olla sitä "laatuaikaa".
- ei tarvitsis kännykkää
- koti pysyisi siistimpänä...???....
se on vain mun mielipide...jokaisella on niihin kai oikeus..ja inhoan yli kaiken korjata muiden jälkiä, varsinkin rankan työpäivän jälkeen...