pentu pomppii kuin sätkyukko

Kirjaviisauden halveksiminen on typerää.
Kannattaisi jokaisen koiranomistajan LUKEA JA SISÄISTÄÄ edellä mainittu perusteos. Selventää asioita melkoisesti.

Pentukurssi auttaa uusia koiranomistajia koiran peruskäsittelyn oppimisessa. Ja sieltä saa uusia kavereita.

Sitäpaitsi, tuo hihnatemppu ei toiminut omalle koiralleni. Sitä kokeiltiin tuloksetta vuoden ajan, joka lenkillä.

Lopulta löysin kirjoista keinon, joka toimi omalle koiralleni.

ja lue kirjoja kirjoitti:

Kirjaviisauden halveksiminen on typerää.
Kannattaisi jokaisen koiranomistajan LUKEA JA SISÄISTÄÄ edellä mainittu perusteos. Selventää asioita melkoisesti.

Pentukurssi auttaa uusia koiranomistajia koiran peruskäsittelyn oppimisessa. Ja sieltä saa uusia kavereita.

Sitäpaitsi, tuo hihnatemppu ei toiminut omalle koiralleni. Sitä kokeiltiin tuloksetta vuoden ajan, joka lenkillä.

Lopulta löysin kirjoista keinon, joka toimi omalle koiralleni.

Mitenkään väheksymättä kirjaviisautta on ihan pakko todeta, että aina kannattaa suodattaa huolella saamansa neuvot, tulipa ne kirjoista tai netistä. Yleensä saman rodun kokeneilta konkareilta - ja kasvattajalta! - saa parhaat neuvot. Itse voin henk. koht. kokemuksesta sanoa, että meidän koiriin ei todellakaan ole koskaan purrut eikä pure näm "kiva hauva, tässä nami" -temput, vaikkakin esim. Kaimion kirjoja olen lukenut, ovat menetelmät kerrassaan liian pehmeitä osalle koirista.

Ja lopuksi sanottakoon vielä, että hyväksi havaittua ei kannata mennä muuttamaan, eli poimikoon jokainen ne omat "niksinsä", ei sekoiteta koirien päitä vaihtamalla näitä kikkoja joka päivä. Jos ongelmaa ei ole, on sitä turha lähteä tekemäänkään.

Alkuperäiselle kysyjälle sanoisin, että kokeile, mikä on omalle koiralle se juttu, mikä toimii. Kyllä ne kaikki on oppineet hihnassa kävelemään, toiset hitaammin, toiset nopeammin.

m-li kirjoitti:

Mitenkään väheksymättä kirjaviisautta on ihan pakko todeta, että aina kannattaa suodattaa huolella saamansa neuvot, tulipa ne kirjoista tai netistä. Yleensä saman rodun kokeneilta konkareilta - ja kasvattajalta! - saa parhaat neuvot. Itse voin henk. koht. kokemuksesta sanoa, että meidän koiriin ei todellakaan ole koskaan purrut eikä pure näm "kiva hauva, tässä nami" -temput, vaikkakin esim. Kaimion kirjoja olen lukenut, ovat menetelmät kerrassaan liian pehmeitä osalle koirista.

Ja lopuksi sanottakoon vielä, että hyväksi havaittua ei kannata mennä muuttamaan, eli poimikoon jokainen ne omat "niksinsä", ei sekoiteta koirien päitä vaihtamalla näitä kikkoja joka päivä. Jos ongelmaa ei ole, on sitä turha lähteä tekemäänkään.

Alkuperäiselle kysyjälle sanoisin, että kokeile, mikä on omalle koiralle se juttu, mikä toimii. Kyllä ne kaikki on oppineet hihnassa kävelemään, toiset hitaammin, toiset nopeammin.

Jep, meillekin nuo Kaimion ja muutaman muun menetelmät olivat kertakaikkisesti tehottomia.
Pentuna annoin riekkua jonkun verran mutta kun koira lähestyi vuoden ikään alkoi vetäminen jo riittää. Ei se pentukaan tietenkään miten vaan voi riekkua mutta siihen auttaa sitten vaikka kieltäminen ja oli meillä joskus pentu puussa kiinni kun alkoi puremaan kenkiä. Eipä tehnyt mieli enään purra kun jäikin yksin tolppaan sidottuna eikä ylettynyt.
En sano etteivätkö ne toisille koirille toimisi. Esim eräs kurssi jossa olin keskittyi niin siihen että koiraa ei saa komentaa vain vahvistetaan oikeata käytöstä ja varotaan suorastaan sitä että koiraa ei vahingossa stressata jne.
Ei toiminut sitten millään. Pysähtyminen ei kertakaikkiaan riittänyt meille tuon vetämisen lopettamiseen. Ja sitten kokeiltiin jotain älytöntä naks-menetelmää jossa varmasti palkkasin koiraa pelkästään siitä että se katsoi minuun, haisteli ilmaa, heilutti häntää enkä todellakaan siitä että se ei vetänyt. Mitä joskus tapahtui vahingossa.

VEtäminen loppui kun se sai ketjukaulaimen kaulaan ja aloin nykäisemään ja kieltämään sitä joka kerta kun hihna kiristyi. Siis ei mitään pikku nykäisyä tai mitään pikku vikinää että älä nyt vedä. Vaan kunnon nykäisy ja samaan aikaan todella vihainen EI. Ikinä ei saa nykäistä niin että ei sano mitään.
Koira oppi yhdellä lenkillä että nyt tuo juttu ei enään kannata.

Sanomattakin varmasti selvää että herkälle koiralle ei. Mutta herkälle koiralle ehkä sitten tehovatkin nuo muut "kiltit" menetelmät.

Lisättäköön tähän vielä että kyllä minäkin koiraa muutan koulutan positiviisin metodein. Koulutuskentällä EI-sana on suurimmaksi osaksi pannassa ja vahvistan oikeata käytöstä ja väärät suorituksen jätän huomiomatta. Ja tietenkin koiran kanssa leikitään ja riehutaan. Tämä, ettei joku nyt ajattele että olen ihan kauhea rääkkääjä.

noutajatar_ kirjoitti:

Jep, meillekin nuo Kaimion ja muutaman muun menetelmät olivat kertakaikkisesti tehottomia.
Pentuna annoin riekkua jonkun verran mutta kun koira lähestyi vuoden ikään alkoi vetäminen jo riittää. Ei se pentukaan tietenkään miten vaan voi riekkua mutta siihen auttaa sitten vaikka kieltäminen ja oli meillä joskus pentu puussa kiinni kun alkoi puremaan kenkiä. Eipä tehnyt mieli enään purra kun jäikin yksin tolppaan sidottuna eikä ylettynyt.
En sano etteivätkö ne toisille koirille toimisi. Esim eräs kurssi jossa olin keskittyi niin siihen että koiraa ei saa komentaa vain vahvistetaan oikeata käytöstä ja varotaan suorastaan sitä että koiraa ei vahingossa stressata jne.
Ei toiminut sitten millään. Pysähtyminen ei kertakaikkiaan riittänyt meille tuon vetämisen lopettamiseen. Ja sitten kokeiltiin jotain älytöntä naks-menetelmää jossa varmasti palkkasin koiraa pelkästään siitä että se katsoi minuun, haisteli ilmaa, heilutti häntää enkä todellakaan siitä että se ei vetänyt. Mitä joskus tapahtui vahingossa.

VEtäminen loppui kun se sai ketjukaulaimen kaulaan ja aloin nykäisemään ja kieltämään sitä joka kerta kun hihna kiristyi. Siis ei mitään pikku nykäisyä tai mitään pikku vikinää että älä nyt vedä. Vaan kunnon nykäisy ja samaan aikaan todella vihainen EI. Ikinä ei saa nykäistä niin että ei sano mitään.
Koira oppi yhdellä lenkillä että nyt tuo juttu ei enään kannata.

Sanomattakin varmasti selvää että herkälle koiralle ei. Mutta herkälle koiralle ehkä sitten tehovatkin nuo muut "kiltit" menetelmät.

Lisättäköön tähän vielä että kyllä minäkin koiraa muutan koulutan positiviisin metodein. Koulutuskentällä EI-sana on suurimmaksi osaksi pannassa ja vahvistan oikeata käytöstä ja väärät suorituksen jätän huomiomatta. Ja tietenkin koiran kanssa leikitään ja riehutaan. Tämä, ettei joku nyt ajattele että olen ihan kauhea rääkkääjä.

onpa mukava kuulla, että on olemassa muitakin naispuoleisia "vanhanaikaisia" koiran kouluttajia. Se, mitä tuolla kentällä sitten sanotaan koiraongelmaksi tai ongelmakoiraksi - aina pitää tietysti muistaa, että rotu ja yksilö ratkaisevat - johtuu melkein 100 % siitä, että koiralle ei ole koskaan tehty selväksi, mitä voi tehdä ja mitä ei. Meillä koirat on oppineet myöskin kulkemaan hihnassa ketjukaulaimen avulla. Ensin kielto, kun vetäminen jatkuu, napakka kiskaisu alaviistoon ja samalla käsky (itse en ole käyttänyt sanaa ei vaan käskyä vierellä, toimii sitten myöskin kun koira on vapaana).

Noh, menee asian vierestä, mutta siis, mukava huomata, ettei ole ihan yksin näiden ajatustensa kanssa. Ja kyllä, ei se, että koiraa rangaistaan ja käytetään paljon puhuttuja pakotteita, tarkoita sitä, ettei sitä palkattaisi ja motivoitaisi myös.

Ketjukaulaimista puhuvat: Jos tarkoitatte kuristavaa ketjua niin EN SUOSITTELE KELLEKÄÄN sillä meidän hauva sai sellaisesta niskavamman ja lopunelämäänsä kipuili niskasta!! Kyseessä oli vetävä koira jota koskaisimme lujasti aina hänen vetäessä ja lopputulos oli ikävä!!