Mikähän kumma siinä on, kun viinanjuonnin lopettamiseen kuuluu, niin suuri häpeän tunne. Ystäville ja sukulaisille kertominen on melkein ylivoimanen tehtävä, johtuuko se sitten siitä, että pelko/tieto repsahtamisesta on takaraivossa, ja toisaalta eihän heille kyllä tarvi kertoakkaan.
Itse en vielä niin voimakasta päätöstä ole tehenyt, että tohtiis ruveta kertomaan laajemmin, mutta olen leikitellyt ajatuksen kanssa.
Olis esimerkiksi mukavaa kerätä oma porukka omalla paikkakunnalla, jotka viettää viikonloput ilman alkoholia, mutta minulla ainakaan ei ole rohkeutta kerätä tämmöstä porukka, tai edes osallistua, jos semmonen jo olis. Onko se sitten häpeä, vai mikä ihme siinä on, että kynnys on niin suuri päihteettömyyden esiintuomiseen.
Tämä palsta on siinämielessä hyvä, että täälä voi esiintyä suojamuurin takana ilman, että kukaan tuntee. Jos täälä joutuus esiintymään omalla nimellä, niin tuskin täälä kovin montaa keskustelijaa olis, no ei ehkä muitakin asoita käsittelevissä foorumeissa, koska tää nettimaailma on mitä on.
Itse en vielä niin voimakasta päätöstä ole tehenyt, että tohtiis ruveta kertomaan laajemmin, mutta olen leikitellyt ajatuksen kanssa.
Olis esimerkiksi mukavaa kerätä oma porukka omalla paikkakunnalla, jotka viettää viikonloput ilman alkoholia, mutta minulla ainakaan ei ole rohkeutta kerätä tämmöstä porukka, tai edes osallistua, jos semmonen jo olis. Onko se sitten häpeä, vai mikä ihme siinä on, että kynnys on niin suuri päihteettömyyden esiintuomiseen.
Tämä palsta on siinämielessä hyvä, että täälä voi esiintyä suojamuurin takana ilman, että kukaan tuntee. Jos täälä joutuus esiintymään omalla nimellä, niin tuskin täälä kovin montaa keskustelijaa olis, no ei ehkä muitakin asoita käsittelevissä foorumeissa, koska tää nettimaailma on mitä on.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei minun tarvitse hävetä juomattomuuttani. Juoma-aikaan sain sen sijaan hävetä joka ikinen kerta kännihölmöilyjäni. Sitä paitsi olen enää aniharvoin sellaisessa seurassa jossa juopotellaan. Sukulaiset ja nykyiset ystäväni ovat päin vastoin mielissään raittiudestani.
Jos joudun juopotteluseuraan, ottaa raittis vain raittia!
Siitä saa kyllä puhua, kun tietää missä yhteydessä ja miten puhuu.
Kuulin radiosta taannoin mielenkiintoisen vertauksen.
Jos muutama ihminen menee ravintolaan syömään ja viihtymään, ja yksi heistä ei ota alkoholia lainkaan, niin juuri hänen täytyy perustella syy 'oudolle' käytökselleen.
Kysymyksiä tulee tyyliin, "oletko jotenkin uskovainen, kun et ota"?
Itse koin samanlaisen häpeän tunteen aikoinaan raitistuttuani, mutta aika nopeasti se muuttui ylpeyden tunteeksi. Ympärillä viipynyt salamyhkäinen hiljaisuus kun osoittautuikin kunnioitukseksi.
Luulen, että raitistuminen aiheuttaa tuota häpeän tunnetta siksi, kun alkoholisti joutuu sillä tavoin myöntämään alkoholiongelmansa olleen totta. Sitä kun piti koko juomisen ajan vähätellä tai jopa kieltää sen olemassa olo.
"Itse koin samanlaisen häpeän tunteen aikoinaan raitistuttuani, mutta aika nopeasti se muuttui ylpeyden tunteeksi. Ympärillä viipynyt salamyhkäinen hiljaisuus kun osoittautuikin kunnioitukseksi."
Samaa olen huomannut. Moni juopotteleva ystäväni on erittäin kiinnostunut juomattomuudestani ja uteliaana kyselevät miten olen sen pystynyt tekemään.
Kun känni alkaa heillä kohoamaan, he usein avautuvat ja paljastavat alkoholiongelmansa ja oman halunsa juopottelun lopettamiseen.... ja kuinka se on niin vaikeaa.
Eli ei sinulla ole pienintäkään syytä hävetä.
Uskalla olla erilainen...
Ole vapaasti oma itsesi.
Ihan samaa olen kokenut minäkin, eli aika moni on suorastaan ihaillen sanonut, että voi kunpa minäkin pystyisin... jotkut ovat kyselleet, että miten sen teit ja millä nyt täytät vapaa-aikasi.
Ainoastaan kerran näinä muutamina kuukasina on joku sanonut vähän ylimieliseen sävyyn, että minä juonkin niin vähän, että voin ottaa lasin viiniä joskus. Tottakai se raittiuden alkutaipaleella vähän harmitti, mutta nyt kun omakin pää on selvennyt ja itsetunto kohonnut, niin eipä hetkauta tuollaiset.
On sitten bailukavereilta tullut herjoja, että mikäs sulle on tullut, entinen bileprinsessa. Sustahan on tullut tylsä, älä ole naurettava. Tekisi mieli seuraavana aamuna aikaisin soittaa ja kysyä, että naurattaako teitä nyt, mutta en ole niin julma ;)
''Ystäville ja sukulaisille kertominen on melkein ylivoimanen tehtävä, johtuuko se sitten siitä, että pelko/tieto repsahtamisesta on takaraivossa''
Olet vaan juomatta ja sillä selvä. Mitäpä tuota perustelemaan. Sanot, ettet nyt halua juoda.
Sano vaikka, että aivot toimivat paremmin ja ajatus on kirkas, et halua sumentaa ajattelukykyäsi.
Elä tätä päivää ja tätä hetkeä, älä mieti repsahtamisia.
Jos kaverit nauraa, ne vain esittävät kovista.
Sinä olet itse asiassa niidenkin mielestä kova jätkä, koska sinulla on kanttia olla juomatta!
Pikku hiljaa huomaat, että sitä porukkaa voi löytyäkin, mikä haluaakin olla juomatta.
Jos vanhasta kaveripiiristä ei löydy, etsi uusi.
Ei päihteettömyydessä mitään häpeämistä ole!
Älä hyvä nuori (oletan että olet nuori) anna muiden päättää SINUN elämästäsi.
Itse olen jo lähellä eläkeikää, en ole alkoholiongelmainen, mutta sellainen on lähipiirissä.
Itse en ole koskaan kokenut häpeänä olla juomatta, vaikka muut joisivat. En tykkää sekoittaa päätäni edes viinilasillisella ruuan kanssa, juon mieluummin kivennäisvettä. En ole absolutisti, mutta päätän itse milloin otan sen viinilasillisen.
Sinulla on elämä edessä ja elämässä on pajon mielenkiintoisia asioita. Älä pohdi turhaan tällaista ongelmaa, ole rohkeasti oma itsesi.
Erilaisissa harrastuksissa löydät samanmielisiä, et tunne itseäsi enää ulkopuoliseksi sen takia, ettet halua juoda.
Tsemppiä ja kaikkea hyvää elämällesi!
onko meikäläiselle häpeä olla selvinpäin, mutta sen voisi sanoa, että kiusalliseksi ja vaivaantuneeksi tuntee olonsa sellaisissa tilaisuuksissa missä muut ottavat. Toisilla on lahja olla syntymähumalassa ja osaa pitää hauskaa, mutta kyllä se vähän teeskentelyä on jos meikä poika hihittelee raittiina tilaisuuksissa. Melkein voisi sanoa, että nämä känni törttöilyt hävettää enempi.
Jossa otetaan alkoholia. Oman raittiuteni alkuvaiheessa joskus sellaisiin tilaisuuksiin jouduin menemään, otinpahan sieltä pitkät kun muilla alkoi juttu "luisshhtaann". Vähin äänin takki päälle ja autolla himaan. Joskus tosin soittelin pikkuilkeyksissäni heille seuraavana aamuna ja kysyin olikos heillä ollut kivaa. Kuulemma 'kauhea olo' ja voi että olin vahingoniloinen.
On se vaan kiva kun ei tarvii enää niitä kankkusia kärsiä.
käymään tai uskovaiseksi leimaavat. Kyllä niitä häitä, synttäreitä, työporukan ym pippaloita on missä tarjoilu pelaa ja välillä on velvoitettu käymään. Joitakin tilaisuuksia on tullut käytyä auton kanssa ja onpahan ollut hyvä syy olla ottamatta, kun ei oikein itselle satu toi alkkomahooli. On se merkillistä, kun toiset pystyy lopettamaan yhteen päivään ja meikäläistä janottaa välillä useampi päivä. No pitää yrittää raitistella ja välttää niitä tilaisuuksia missä on tarjoilua.
Älä jauha paskaa, ei se ole janoa vaan korjausta useamman päivän juominen.
Täysin normaalia ottaa jokunen päivä/viikko jos ei ole muutakaan tekemistä.
Äläs ny mee asioiden erelle.Se on vaan se tunne taas mikä sulla on.Hyväksy kuitenki se,se on sinun.Mitä toiset tuntee ja ajattelee sitä emme tiedä jos he eivät sitä kerro.Tärkeintä on se mitä sinä haluat.Montaa kertaa olen minäkin lyönyt päätäni seinään.Huomasin vaan että se tekee kipeetä.Muistan sen juuri tänään,huomisesta en tiedä.