Mie oon menossa elokuussa naimisiin ja hirveellä hässäkällä mietitään tulevan mieheni kans istumajärjestystä hääjuhlassa.
Voijaanko laittaa eronnut pariskunta (ei siis naimisissa olleet) istumaan lähekkäin? Pöydissä semmoset rapiat 10 henkee. Oliskos kellään kokemuksia tuommosesta tilanteesta?
Voijaanko laittaa eronnut pariskunta (ei siis naimisissa olleet) istumaan lähekkäin? Pöydissä semmoset rapiat 10 henkee. Oliskos kellään kokemuksia tuommosesta tilanteesta?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olemme menossa sukulaislikan häihin alkusyksystä ja hän on sen verran jutellut häistään, että ei aio laittaa mitään istumajärjestystä. Morsiamen ja sulhasen lähisukua varten aikovat merkata erikseen pöydän, muut saavat asettua miten haluavat. Niissä häissä ei tosin pöydissä istuminen tule olemaan se pääasia, vaan tanssi. tyttö käy jo ihan tohkeissaan paritanssikursseja. Ilmeisesti tanssimusiikkia tulee sitten jokaiseen makuun!
Toiset parit tulee eronkin jälkeen oikein hyvin juttuu, toiset ei ihan ollenkaan.
Toiset pystyy käyttäytymään sivistyneesti, jos tilanne kestää vain hetken.
Toisilla muutaman alkoholiannoksen nauttiminen laukaisee kielenkannat - ja piikkejä lentää.
Kysymykseen vastaus riippuu aivan kyseisestä parista ja heidän väleistään, mutta mikäli yhtään olet epävarama, sijoita heidät reilusti erilleen. Vaikka toimeen tultaisiinkin jotenkuten saattaa kokonainen ilta samassa pöydässä, vieläpä mahdollisten uusien kumppaneiden seurassa, olla liikaa - itse kullekin!
Ja istumajärjestys on ehdottomasti mukavampi tapa kuin ilman sitä. Pystytte sijoittamaan sellaisia ihmisiä, jotka eivä montaa aikaisemmin hääväestä tunne sellaisten ihmisten viereen, jotka tulevat juttuun keskenään. Eikä juhlapaikalla ole paikoista kilpajuokua, jonka jälkeen usein pöytiin jää hajapaikkoja ja viimeisenä sisään saapuvat seurueet eivät mahdukaan enää samoihin pöytiin. Kannaattaa myös ajatella asiaa siltä kannalta, että eläväisempiä seurueita sijoitellaan sinne tänne saliin mahdollisuuksien mukaan, jolloin ei muodostu tilannetta, jossa toisen laidan ilakointia seuraa tuppisuitten seurue toisella laidalla - tasaista ilkamointia ja hiljaisemmatkin innostuvat. Plaseeraus on paikallaan! :)
istumajärjestyksellä ei ole mitään merkitystä. Jokainen hakeutuu kuitenkin siihen porukkaan, missä viihtyy, viis siitä minne on "sijoitettu istumaan". En missään nimessä haluaisi viereeni istumaan minulle ventovierasta tuppusuuta. Miksi muuten nykyhäissä tunnutaan vain istuttavan pöydissä? Onneksi on tiedossa kunnon häät, missä pöydissä käydään vain syömässä ja sitten päästään itse asiaan eli tanssiin. Tämän vuoksi vieraitakin on kuulemma kutsuttu suhteellisen vähän. Vihittävä pari halusi reilusti tilaa tanssilattialle.
Siippaani ei muuten missään nimessä voisi sijoittaa samaan pöytään eksänsä kanssa. Siitä tulisi sota. Ei halua istua kirkossakaan entisensä vieressä. Vaikka olen uusi vaimo, haluaa mieheni istua kirkossakin vieressäni etupenkissä. Entinen saa mennä minne haluaa. Vihittävä on mieheni tytär.
...vieraat lähtökohtaisesti plaseerataankin sellaisten ihmisten seuraan jossa heidän tiedetään viihtyvän? Mahdollisuuksien mukaan tutut lähekkäin ja sellaset tyypit lähekkäin joilla aatellaan olevan jotain yhteistä ja juteltavaa.
Enpä oo koskaan ollu julissa missä kukaan olis kehdannu edes mennä istumaan muualle kuin nimetylle paikalle jos istumajärjestys kerran on tehty, eikö se olis loukkaavaa hääparia kohtaan..
Ja jos vieraitten joukossa on joku "tuppisuu" eli vähän ujompi ihminen, joka ei kaikkia tunne ei kyseessä ole mielestäsi "kuunnon häät"?
...vaikuttaa tunnelmaan.
Vaikka olisikin tanssihäät, joissa tanssin alettua paikat sekoittuvat, ruokailuun, puheisiin yms. menee kuitenkin vähintään pari tuntia.
Häissä, jossa ei ole istumajärjestystä tulee kilpajuoksu pöytiin ja pöydät jakaantvat helposti puheliaisin ja puhumattomiin.
Meillä oli tarkasti mietitty istumajärjestys, puheliaita ja hiljaisempia ja tuttuja ja tuntemattomia sekaisin, puheliaat saivat hiljaiset mukaan juttuun ja miltei jokaisella oli joku tuttu vieressä, mutta saivat myös uusia tuttavia. Olimme miettineet velä löytykö yhteisiä puheenaiheita. Ja niitähän löytyi, istumajärjestys todella toimi, tunnelma oli katossa heti alusta alkaen! tanssin alkaessa ihmiset vaihtelivat paikkaa, mutta tunnelma oli luotu jo juhlan alkuvaiheessa.
Jos joudutte sijoittamaan samaan pöytän ihmisä, jotka eivät välttämättä tule keskenään toimeen, kannattaa sijoittaa samalle puolelle pöytää ja pari henkeä väliin, eivät pääse tuijottamaan toisiaan.
Ja mitä tulee erään kirjoittajan kirkossa istumisjärjestykseen; eiköhän pitäisi kysä hääparilta, nämähän ovat heidän juhlansa, joita ei kannata ruveta pilaamaan nokittelmalla entisiä puolisoita. Itsekkyys ja huonot välit kannattaa siirtää syrjään yhdeksi päiväksi ja antaa hääparille mahdollisuus iloita päivästään ilman sukulaisten kärhämöintiä. Puheissakaan ei kannata piikitellä entisiä puolisoita esim toteamalla "Luottamus on tärkeää, omasta kokemusksesta voin kertoa, että sen menettäminen tuhoaa kaiken...". Näitäkin on kuultu.
Etiketin mukaan kirkon etupenkissä istuu se vanhemmista jonka luona lapsi on viimeksi asunut mahdollisine puolisoineen (jos siis eronneet vanhemmat) sekä sisarukset mahdollisine puolisoineen.
Tässä tapauksessa on niin, että tämä nuori nainen lähti kotoa opiskelemaan jo ennen vanhempiensa eroa. Ja hän nimenomaan haluaa isänsä häihin, äiti oli kiukutellut siitä, että minäkin sain kutsun. Tytär oli tehdnyt äidilleen selväksi, että tämä voi sitten jäädä häistä pois, ellei taivu tyttärensä tahtoon. Siispä me istua nökötämme mieheni kanssa etupenkissä ja äiti (jos suvaitsee ilmaantua paikalle) jossain taaempana. Sen tiedän, että paikkani on siinä lähimpien omaisten pöydässä. Morsian tietää senkin, että mieheni ei suostuisi ikimaailmassa siihen, että minut sijoitettaisiin jonnekin muualle. Katsotaan sitten, missä äiti istuu...
Niissä häissä ei muuten ole puheita, eikä mitään ohjelmaa, vain ruokailu, hääkakku ja tanssi. Ja hyvä niin.
Olen aivan samaa mieltä.
Meidän häissämme väkeä oli yli 100 henkeä, istumäjärjestys oli ja ihan pakottamatta ihmiset istuivat sinne minne olimme kaavailleetkin ja vaikka itse sanonkin, olimme onnistuneet mainiosti.
Kaikki viihtyivät, kenenkään ei tarvinnut istua tuppisuuna, vaikka joidenkin aina täytyy istua viraiden ihmisten vieressä - kaikki eivät millään voi tuntea toisiaan ennestään ja lapsuudenystäväni kotipaikkakunnalta kaukaa nykyiseltä asuinpaikastamme eivät olleet oikeastaan ketään muista tuttavistamme tavanneetkaan, ja tällaisia ihmisiä on varmaan kaikkien häissä; läheisiä hääparille, mutta vieraita muille.
Ei siitä mitään olis tullutkaan ellei istumäjärjestystä olisi ollut. Sellainen määrä väkeä tilassa, jonne ei juuri enempää tuoleja ja pöytiä olisi mahtunut, kuin siellä nyt oli.
Meidänkään häissä ei pöydissä jökötetty koko iltaa; syötiin ja juteltiin rauhassa, purettiin suurin osa pöydistä pois ja bändi soittamaan tanssimusaa. Bileethän niistä tuli!