"Sinulle, joka pyydät minulta apua, minä olen kirjoittanut: syntisi annetaan sinulle anteeksi uskon kautta Jeesukseen kristukseen."
Entisenä vanhoillislestadiolaisena, nykyisenä kristittynä tuo lause lohduttaa minua suuresti. Minä, lapsena vanhoillislestadiolaisuuteen OPPINUT ihminen, en ole koskaan sinä aikana, kun olen vanhoillislestadiolaisuudessa ollut, käsittänyt ja tuntenyt Jumalaa sydämelläni, niikuin nyt sen tunnen, voimakkaana valona elämäni tiellä, hoitamassa, kantamassa ja lohduttamassa.
Olen käynyt siihen pitkän ja kivisen tien, varmaan jo voi kuvitella, jos lapsi oppii syntyessään tietyn kielen, se on useimmiten aina hänen äidinkielensä. Niin minunkin uskonkieleni oli pitkän aikaan vanhoillislestadiolaisuus, enkä millään tahtonut saada niitä oppeja huuhtoutumaan mielestäni. Kärsin monet yöt unettomuudesta vain sen tähden, että vanhoillislestadiolaisten sanat kaikuivat korvissani: "Tee parannus, sillä tämä yö voi olla viimeisesi." Mietin tuolloin, miksi Jumala olisiki niin paha, että antaa ainoaksi vaihtoehdokseen kulkea tietä, jossa minun on vain paha olla. Mutta Jumala avasikin minulle paljon ihmeellisempiä teitä. Ei Hän minua unohtanut, vaikka vanhoillislestadiolaiset niin sadattelivatkin, vaan oli kanssani ja läsnä, itseasiassa astuikin minun elämääni vasta vuosien jälkeen tuon prosessin käytyäni ja siitä ole ikionnellinen, että ole vihdoin oikeasti nämä asiat saanut omalle kohdalleni käsittää.
Ne asiat kalvavat minua ajoittain yhä, tulee pahan olon tunteita siitä, että minut jatkuvasti omien vanhempien, tuttujen ja sukulaisten silmistä suljetaan pois taivaan valtakunnasta. Useimmiten se saa minut epäilemään omaa uskoani ja sen riittävyyttä, mutta suuri lohdutus on se, että Jumalan käsissä ovat kaikki minun ja koko maailman ihmisten asiat ja Hänen käsiini ne annan, en yhdenkään Vanhoillislestadiolaisen, enkä yhdenkään ihmisen, vaan nimenomaan Jumalan. Ja Jumala ei ole koskaan luvannut matkantekoa helpoksi, vaan on sanonut että tille tulevat myös epäilijän ja minun uskoani koetellaan.
Olen edelleenkin sitä mieltä, että synnin tunto tulee uskon kautta, Jumala kyllä armostaan osoittaa, mistä synnistä ihmisen on puhdistauduttava. Synti, jonka ihminen oppimalla omaksuu itselleen (vanhoillislestadiolaiset) ei koskaan tuo todellista synnintuntoa ja armontarvetta, koska heillä on oma "laki" ja he katsovat sen riitävässä määrin täyttävänsä, eivätkä täten pääse iankaikkiseen Jumala-yhteyteen Jeesuksessa. Kun sydämmellä on oikea usko, et enää yritäkään pelastua tekojen kautta, vaan sinä uskot pelastuvasi uskon ja Isän Jumala lähettämän armahduksen kautta Hänen Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa.
Psalmi 119: 132
"Tee minun askeleeni vakaiksi sanallasi äläkä salli minkään vääryyden minua hallita."
Ja toisin, kun vanhoillislestadiolaisuudessa todistetaan " Ulkonainen ei ole mitään sen rinnalla, että sydämen tila Jumalan edessä ratkaisee. Jos Jumala on sisimpään uskon lahjoittanut ja jos ihminen siihen täydellä vakavuudella suhtautuu hän vihkiytyy samalla Jumalan koulittavaksi. Eikä hänellä ole enää mitään hätää, kun hän siinä asemassa valvoen pysyttäytyy"
Jumala rakastaa jokaista ihmistä ulkonaisesta tilasta huolimatta, Jumalan valtakunta ei ole näkyvä, vaan se on sydämessä, sen tila Jumalan edessä.
Uskovana ihmisenä minä en kuitenkaan halua tuomarin oikeuksia itselleni ottaa, mutta korostan, että levitettäköön Jumalan sanaa kaikessa rakkaudessa, että jokaisella, joka Häneen elämänsä turvaa, on Hänet aina turvanaan.
Lopuksi vielä: " Ihmisen Jumalia ovat ne, joihin hän tulevaisuutensa varaa ja joihin hän hädän hetkellä turvautuu."
Entisenä vanhoillislestadiolaisena, nykyisenä kristittynä tuo lause lohduttaa minua suuresti. Minä, lapsena vanhoillislestadiolaisuuteen OPPINUT ihminen, en ole koskaan sinä aikana, kun olen vanhoillislestadiolaisuudessa ollut, käsittänyt ja tuntenyt Jumalaa sydämelläni, niikuin nyt sen tunnen, voimakkaana valona elämäni tiellä, hoitamassa, kantamassa ja lohduttamassa.
Olen käynyt siihen pitkän ja kivisen tien, varmaan jo voi kuvitella, jos lapsi oppii syntyessään tietyn kielen, se on useimmiten aina hänen äidinkielensä. Niin minunkin uskonkieleni oli pitkän aikaan vanhoillislestadiolaisuus, enkä millään tahtonut saada niitä oppeja huuhtoutumaan mielestäni. Kärsin monet yöt unettomuudesta vain sen tähden, että vanhoillislestadiolaisten sanat kaikuivat korvissani: "Tee parannus, sillä tämä yö voi olla viimeisesi." Mietin tuolloin, miksi Jumala olisiki niin paha, että antaa ainoaksi vaihtoehdokseen kulkea tietä, jossa minun on vain paha olla. Mutta Jumala avasikin minulle paljon ihmeellisempiä teitä. Ei Hän minua unohtanut, vaikka vanhoillislestadiolaiset niin sadattelivatkin, vaan oli kanssani ja läsnä, itseasiassa astuikin minun elämääni vasta vuosien jälkeen tuon prosessin käytyäni ja siitä ole ikionnellinen, että ole vihdoin oikeasti nämä asiat saanut omalle kohdalleni käsittää.
Ne asiat kalvavat minua ajoittain yhä, tulee pahan olon tunteita siitä, että minut jatkuvasti omien vanhempien, tuttujen ja sukulaisten silmistä suljetaan pois taivaan valtakunnasta. Useimmiten se saa minut epäilemään omaa uskoani ja sen riittävyyttä, mutta suuri lohdutus on se, että Jumalan käsissä ovat kaikki minun ja koko maailman ihmisten asiat ja Hänen käsiini ne annan, en yhdenkään Vanhoillislestadiolaisen, enkä yhdenkään ihmisen, vaan nimenomaan Jumalan. Ja Jumala ei ole koskaan luvannut matkantekoa helpoksi, vaan on sanonut että tille tulevat myös epäilijän ja minun uskoani koetellaan.
Olen edelleenkin sitä mieltä, että synnin tunto tulee uskon kautta, Jumala kyllä armostaan osoittaa, mistä synnistä ihmisen on puhdistauduttava. Synti, jonka ihminen oppimalla omaksuu itselleen (vanhoillislestadiolaiset) ei koskaan tuo todellista synnintuntoa ja armontarvetta, koska heillä on oma "laki" ja he katsovat sen riitävässä määrin täyttävänsä, eivätkä täten pääse iankaikkiseen Jumala-yhteyteen Jeesuksessa. Kun sydämmellä on oikea usko, et enää yritäkään pelastua tekojen kautta, vaan sinä uskot pelastuvasi uskon ja Isän Jumala lähettämän armahduksen kautta Hänen Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa.
Psalmi 119: 132
"Tee minun askeleeni vakaiksi sanallasi äläkä salli minkään vääryyden minua hallita."
Ja toisin, kun vanhoillislestadiolaisuudessa todistetaan " Ulkonainen ei ole mitään sen rinnalla, että sydämen tila Jumalan edessä ratkaisee. Jos Jumala on sisimpään uskon lahjoittanut ja jos ihminen siihen täydellä vakavuudella suhtautuu hän vihkiytyy samalla Jumalan koulittavaksi. Eikä hänellä ole enää mitään hätää, kun hän siinä asemassa valvoen pysyttäytyy"
Jumala rakastaa jokaista ihmistä ulkonaisesta tilasta huolimatta, Jumalan valtakunta ei ole näkyvä, vaan se on sydämessä, sen tila Jumalan edessä.
Uskovana ihmisenä minä en kuitenkaan halua tuomarin oikeuksia itselleni ottaa, mutta korostan, että levitettäköön Jumalan sanaa kaikessa rakkaudessa, että jokaisella, joka Häneen elämänsä turvaa, on Hänet aina turvanaan.
Lopuksi vielä: " Ihmisen Jumalia ovat ne, joihin hän tulevaisuutensa varaa ja joihin hän hädän hetkellä turvautuu."
Vastaukset 10
Vanhimmat
........on aina työlästä, pitkän ja kivisen tien kulkemista. Siinä riittää paljon tekemistä, kun Jumala on kuitenkin niin pitkämielinen ja rakastava, kun ei hylkää lastaan, vaikka lapsi pyrkii karkuunkin.
Vastaavasti Jumalan edessä kelpaava vanhurskauden saa omistaa ihan ilmaiseksi. Sillä hetkellä ja juuri senkaltaisena kuin itsensä löytää, jos Jumala on lastensa kautta evankeliumia tarjoamassa. Ei tarvita pohdiskeluja, ei kivisen tien työlästä rakentamista vaan vain halu uskoa synnit anteeksi. Jumalan armo sitten opettaa.
Olet rohkea, kun minut uskallat omavanhurskaaksi tuomita. Minun velvollisuuteni uskovana on noudattaa Jumalan tahtoa ja nattaa myös sinulle sydämestäni anteeksi, koska tuskin itse ymmärrät, mitä teet.
Jumala olkoon kanssasi ja siunatkoon sinua.
vl-loruja on kuultu liiaksi asti.
Soisinpa saavani lukea lisää tällaista oikean uskon löytäneiden ihmisten kirjoittelua. Itse olen vielä pahasti kahden vaiheilla.
Puolestani saa rukoilla.
Tee se ratkaisu, jonka omatuntosi sanoo oikeaksi. Viestisi huokuu sellaista, että Pyhä Henki on alkanut kertoa sinulle Jumalan totuuksia ja osoittaa sinulle, mikä on oikeaa ja mikä on väärää.
Tsemppiä ja siunausta!
puolestasi, että pääsit vl-vankeudesta aitoon kristityn vapauteen. Ehkä et vanhoillislestadiolaisena olisi koskaan löytänyt elävää Jumalaa. Olisit kulkenut saman fraasilauman mukana kuten moni kulkee.
Siunausta matkalle!
tykkää tekstistäsi!
Toivon sydämestäni, että saisitte kokea sitä Jumalan rauhaa omallatunnolla, mitä me saamme kokea!
Pidän muuten aloitusta täytenä feikkinä!
Näitä on ollut ennenkin ja näin sielunvihollinen tekee työtänsä eksyttääkseen Jumalan lapsia tämän maailman jumalisuuteen!
Jospa se sielunvihollinen työskentelee juuri sinussa kun sinä noin ilkeämielisesti tulet väheksymään toisen ihmisen iloa löytää elävä Jumala ja saada pelastus Jeesuksen tähden, ei ihmisoppien ansioilla.
oikea nimimerkki.
Niminerkille "sielunvihollinen" sanoisin, että jos tuollaista tekstiä kirjoitetaan uskolla, jota tarjoat, en sellaista tarvitse. Pidä sinä rauhasi.
Minusta ihminen, joka omistaa rauhan sydämellään, ei käy vasten toista ihmistä.
Pidä sinä aloitusta feikkinä, se on sinun tapasi muuttaa vähimmätkin järjen äänet sielunvihollisen puheeksi, sitähän te vanhoillislestadiolaiset olette harrastelleet uutterasti alusta asti, ainakin meilläpäin ja tällä palstalla sellainen näyttää kukkivan.
Minä en omalla tunnollasi rauhaa havaitse, mutta jos sinulla sellainen on, ole siunattu, sinäkin.