Maailman ihaninta.
Sydämeltään komeinta.
Kotkaani, uljasta miestä.
Siellä kaukaisuudessa.
Myrskyisten merien takana.
Josko joskus palajaa?
Tulee luokseni ja rakastaa.
Oi, miten rakastaakin.
Vie tanssin pyörteisiin.
Musiikin maailmaan.
On satama ja majakka.
Kun nostan purjeeni.
Niin häntä rakastan.
Sydämeltään komeinta.
Kotkaani, uljasta miestä.
Siellä kaukaisuudessa.
Myrskyisten merien takana.
Josko joskus palajaa?
Tulee luokseni ja rakastaa.
Oi, miten rakastaakin.
Vie tanssin pyörteisiin.
Musiikin maailmaan.
On satama ja majakka.
Kun nostan purjeeni.
Niin häntä rakastan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Soinnut uuttuvat Vain sanoja olman mitään tolkkua. Ei Riimityksen oireitakaan? Miksi? Luepas joskus huviksesi Eino Leinoa jonka runoissa on riimtys, sanoma ja kauneus kaiken aikaa mukana! Niissä runoissa on täyteliäisyyden tuntua!
neuvoo Margittaa.
Riimitys eli loppusoinnut eivät ole aina runon tunnusmerkki, ts. välttämätöntä runossa. Nykyrunous on usein loppusoinnutonta, mutta silti täydellisen tasapainoista ja ajatusta tulvillaan. Rytmin sen sijaan tarvitsee jokainen runo. Sanojen laittaminen allekkain sen kummemin harkitsematta ei vielä tee lopputuloksesta runoa. Margitille: Ainakin olet vilpitön. Runosi kait kirjoitat ennemmin tunteidesi kanavaksi kuin runouden itsensä tähden. Oli motiivisi mikä tahansa, se on täsmälleen yhtä hyvä kuin kenen tahansa muun täällä.
uskallat tunnustaa rakkautesi, jos maailmassa olisi enempi rakkautta kuinka onnellisempaa elämä olisikaan
Hyvää illanjatkoa!
Kannattaisi ajatella että on sitä aivot toisillakin ihmisillä, sellaisillakin jotka kaipaavat riimitystä , eikä pelkkää sanojen helimää ilman mitään runollisuutta!
Enpäs tarkoita vain tätä kirjailijaa yksinomaan, vaan jokaista sepustelijaa täällä!
sitten lue näitä ettet vallan sairastu.