Itketään sit vaan ikävää!Kyllä, kyllä!Niin moni sanoo, että kaipaa ja ikävä sitä ja tätä, mutta tapahtuuko kenellekkään täällä yhtikäs mitään? Moni on löytänyt sukulaissielunsa ja silti se sukulaissielu satuttaa edelleenkin. Outoa käytöstä sukulaissielulta, luulisi hänen vähintään lohduttavan moisessa tilanteessa? Ja joo, ajat ja paikat olleet niin monella vääriä. Kyllä, kyllä! Mitä, jos tämä toinen nyt on vaan mennyt jo menojaan. Muistelee varmasti joskus, jos kauniita hetkiä on jaettu, mutta mitä sitten? Ja toki ymmärrän, että asioiden ääneen kirjoittaminen (hmm) helpottaa, mutta muistakaa nyt, ettei se mitään muuta. Mikä este voi ihmisellä olla, jos on vaarana menettää se suuri rakkaus? Mikä niin suuri asia voi olla, että hiljaa antaa toisen mennä eteenpäin ja mahdollisesti toisen kainaloon? Pelottavaa moinen! Jos este on niin suuri, ettei edes halua varmistaa toisen olemassaoloa, vointia tai muuta, niin eihän sitä silloin välitä pazkaakaan! Mun toiveena on vaan päästä yhden ihmisen pään sisälle ja sieltä kaivaisin haluamani vastaukset, muuten en niitä saa! Onkohan tämä mahdollista, koska hän oli kuitenkin sukulaisieluni? Voi kulta, lähetä minulle pääsi =)
Toivoa tässä itsekkin ylläpitänyt, mutta ei se kanna! Ei kai toisella koskaan mitään tunteita ollut, taisin olla sanojen ja katseiden harjoituskohde! Ja ystävyys tai kaveruus tai mikä lie meni siinä sit kanssa, kun jostain kumman syystä ei löydy luonnetta selvittää asioita. Menkää nyt jo ihmiset menoillenne, se "mikä lie" ei teistä välitä, jos antaa kitua ja riutua! Niin ja ajatuksia olen uskonut itsekin tuntevani, mutta humpuukia, oman mielikuvituksen tuotetta!
Niin ja sukulaissieluni tietää ilman tätäkin, mutta muille tiedoksi, että en ole katkera. Kannattaa ottaa tämä sopivasti huumorilla, mutta uskokaa, kun sanon, että se totuus tulee sitten joskus kohdata!NIIN!
=) Toivottavasti pian tulee vastaan monelle kaipaavalle se uusi ja ihanampi, joka ihan itse kertoo, mitä siellä pään sisällä tapahtuu =)
Toivoa tässä itsekkin ylläpitänyt, mutta ei se kanna! Ei kai toisella koskaan mitään tunteita ollut, taisin olla sanojen ja katseiden harjoituskohde! Ja ystävyys tai kaveruus tai mikä lie meni siinä sit kanssa, kun jostain kumman syystä ei löydy luonnetta selvittää asioita. Menkää nyt jo ihmiset menoillenne, se "mikä lie" ei teistä välitä, jos antaa kitua ja riutua! Niin ja ajatuksia olen uskonut itsekin tuntevani, mutta humpuukia, oman mielikuvituksen tuotetta!
Niin ja sukulaissieluni tietää ilman tätäkin, mutta muille tiedoksi, että en ole katkera. Kannattaa ottaa tämä sopivasti huumorilla, mutta uskokaa, kun sanon, että se totuus tulee sitten joskus kohdata!NIIN!
=) Toivottavasti pian tulee vastaan monelle kaipaavalle se uusi ja ihanampi, joka ihan itse kertoo, mitä siellä pään sisällä tapahtuu =)
Vastaukset 7
Vanhimmat
joskus voi olla parempi olla selvittämättä niitä päänsisäisiä tapahtumia, jos toinen on jo naimisissa, kihloissa tai seurustelee vakavasti. Ainakin jos on lapsia niin järjenkäyttö on sallittua!
Kyllä, kyllä! Juuri näin, hyvin ymmärrettävää! Mutta kun itketään tuoreempienkin tapahtumien perään ja uskon, että jos SE on sitä suurta rakkautta niin kyllä jotain tapahtuu. Ettei vaan moni kuvittele tai haaveile vain. Ja saahan sitä, mutta kamalaa, jos jokin täällä sanottu antaa lisää toivoa siihen suuntaan, että tämä on häneltä. Pyh! Ajatuksensa saa toki kertoa, lueskelen niitä itsekkin mielelläni ja todellakin olen hengessä mukana. Mutta kohdatkaa se totuus ja jatkakaa eteenpäin! Ja niille, jotka sanovat, etten tee mitään niin saunan taa ja...(tiedätte loput) Ja niille jotka yrittivät edes, niin loistavaa, teihin jaksan vielä uskoa!
Khiitti =)
oo noin mustavalkoista elämä. Ja muistatko itse aina kertoa hänelle mitä pääkopassasi mietit???
Niin siis kaikki värit ovatkin vain harmaan eri sävyjä :)
Ja onnekseni voin vastata, että tein kaikkeni. En ehkä ihan joka hetki, mutta myöhemmin yritin korjata, vaikka helppoa se ei ollut. Olin kuitenkin rehellinen. En riittänyt minä hänelle, mutta kerroin tunteeni kuitenkin! Hänellä ei ollut eikä ole tarpeeksi tunteita minua kohtaan, jotta olisi yhdessä jatkettu. Ja täältä en häntä myöskään löydä, ei itke ikäväänsä, eikä kadu tekojaan. Mennyt on, unohtanutkin! Intuitioni sanoo, ettei hän ajattele minua enää ollenkaan, eikä häntä koskaan harmitakkaan ettei meistä mitään tullut. Ei vaikka tulisi se aika ja paikka.
Tällä arvalla ei voittoa!
Joskus aikoinaan, kun olin pieni, naapurin mies itki ja lauloi vaimonsa lähdettyä: "rakasta, kärsi ja unhoita".
Älä sinä itke, katso (siis - lähde ulos...) vastaantulijoita silmiin ja huomaa, ettet ehkä olekaan niin yksin kuin kuvittelet...
Halaukset ja silitykset!
Kiitos :) Tämä olikin sellainen todellisuuden herättäjä! Tunnelin päässä on jo valoa ja melko kirkasta :) Sitä vaan huolissaan muistakin, ettei mikään viesti, "joka on juuri häneltä" saa kenenkään pikkuiruisia päitä sekaisin, kun ovat sitä jo valmiiksi, kuten oli minunkin!
NIIN, et uskokaa vaan, ettei asiat mene aina niinkuin pitäisi! Haaveilla saa, mut unohtakaa se "mikä lie", koska unohdus on varmaan siellä jo tapahtunut!!!
Nautitaan kesästä kuitenkin :-).