Siitä on jo yli 40 vuotta kun keräsin kasveja. Olenkohan outo kun rakastin sitä puuhaa. Se oli suuri intohimoni ja etsin mahdollisimman harvinaisia kasveja.
Välillä ei kerätty, en tiedä kerätäänkö tällä hetkellä. Ainakaan niitä ei varmaankaan saa ottaa juurineen niinkuin ennen. Tuli mieleeni tuo kasvien kerääminen kun olin kävelyllä ja huomioni kiinnittyi pieneen keltakukkaiseen kasviin. Jotenkin on jäänyt mieleeni kukan nimi linnunsilmä ja tarkistin sen netistä. Sehän se on ja näyttää olevan melko harvinainen. Lenkkipolkuni varrella kasvaa kelta- ja valkovuokkoja, saniaisia, koiranheispuita, käenrieskoja, metsäorvokkejaa ym. sellaisiakin joiden nimeä en tidä.
En ole edes ajatellut aikaisemmin miten kaunis ja rehevä reitti lenkkipolkuni on. Useimmiten on tullut vain ajettua pyörällä tai käveltyä tuijottaen vain eteensä tiukasti. Kannattaa katsella ympärilleenn ja haistella luonnon tuoksuja. Monet kiitävät juosten irvistävä ilme kasvoillaan. Kyllä tuollaisessa ulkoilussa jää se kaunein osuus kokematta.
Välillä ei kerätty, en tiedä kerätäänkö tällä hetkellä. Ainakaan niitä ei varmaankaan saa ottaa juurineen niinkuin ennen. Tuli mieleeni tuo kasvien kerääminen kun olin kävelyllä ja huomioni kiinnittyi pieneen keltakukkaiseen kasviin. Jotenkin on jäänyt mieleeni kukan nimi linnunsilmä ja tarkistin sen netistä. Sehän se on ja näyttää olevan melko harvinainen. Lenkkipolkuni varrella kasvaa kelta- ja valkovuokkoja, saniaisia, koiranheispuita, käenrieskoja, metsäorvokkejaa ym. sellaisiakin joiden nimeä en tidä.
En ole edes ajatellut aikaisemmin miten kaunis ja rehevä reitti lenkkipolkuni on. Useimmiten on tullut vain ajettua pyörällä tai käveltyä tuijottaen vain eteensä tiukasti. Kannattaa katsella ympärilleenn ja haistella luonnon tuoksuja. Monet kiitävät juosten irvistävä ilme kasvoillaan. Kyllä tuollaisessa ulkoilussa jää se kaunein osuus kokematta.
Vastaukset 13
Vanhimmat
=valkovuokko. Minun piti opetella vielä kasvien latinalaiset nimetkin. Muita en sitten juuri enää muistakaan.
Kyllähän minunkin piti opetella ne latinalaiset nimet. Kahtena kesänä kerättiin ja toisella kerralla piti tenttiä sitten molempien kesien kasvit vaikka oli ensimmäinen satsi jo kerran tentitty. 10 tuli molemmista tenteistä. Se on jännä juttu että kun on tosissaan kiinnostunut jostain niin oppiminen on helppoa. Kun taas jokin mättää niin sitä saa tahkota ties kuinka kauan eikä millään meinaa mennä päähä.
Niinkuin joku yhteiskuntatalous opiskeluaikana:((((
...hauki on kala, hauki on kala opiskelua nuo kasvit minullekin oli. Periaatteessa tentittäessä suurimman osan tunnistin, nykyään en enää kovinkaan monta. Paremminkin sai aikaiseksi kammon, ettei viitsi opetellakaan. Ja sitten kuten sinäkin, kaiken mielekkääksi kokemansa oppi helposti ja ne on parhaiten mielessäkin säilyneet.
Se on kovin arka kasvi ja häviää helposti asuntojen ympäriltä. Se varmaan kuuluu uhanalaisiin lajeihin. Keltavuokkoja en ole nähnyt vuosikymmeniin enkä myöskään kelta-apilaa.
Minä pidin kasvien keräämisestä. Ongelmana oli, jos oli saanut kasvin joltakin toiselta. Muiden keräämistä kasveista tuli käytöksenalennus. Sain kerran prässättäväkseni vaivaiskoivun oksan. Mutta mitä minun olisi pitänyt kirjoittaa lapuun? Se vaivaiskoivu kasvoi aivan eteläisessä Suomessa ja oli siis kovin harvinainen. Päätin sitten panna lappuun oman nimeni varmuuden vuoksi.
Nyt kyllä tuntuu siltä, ettei sitä oksaa olisi ollenkaan pitänyt ottaa.
lapsillekin aikoinaan. Koulussa emme saaneet muka tunnistaa kerättyjä kasveja värikuvakasvion avulla, ja siihen aikaan vielä tunnollisena tyttönä tutkin kaikki ominaisuuksien mukaan kasviosta. Se oli mielestäni kiehtovaa, piti määritellä ja tutkia systemaattisesti kasvin eri osat ja edetä järjestyksessä sukujen ja heimojen mukaan oikeaan kasviin. Viimeisenä vuonna ei olisi enää tullut mieleenkään nähdä niin paljon vaivaa. Värikuvakasviosta tulee aina välillä edelleenkin tarkistettua unohtuneita nimiä tai ennestään tuntemattomia kasveja, joista myös mukana liikkuvat usein kiinnostuvat.
Lintujen tunnistaminen on huomattavasti vaikeampaa, kun eivät suostu pysymään paikoillaan. ;))
Ihmettelin, kun jokin aika sitten lehdessä kerrottiin, etteivät nykykoululaiset tunnista edes yleisimpiä puulajejamme muista kasveista puhumattakaan.
että kasvien keruutus alkaisi uudestaan kouluissa, juuri koska nuoriso ei enää tunnista kunnolla edes puitamme.
ettei saanut käyttää värikuvakasviota kasvien tunnistamiseen. Kyllä minä ainakin käytin. Siinähän olisi mennyt iäisyys jos olisi yrittänyt tunnistaa jotain harvinaisempaa kasvia pelkästään tutkimalla jotain heteitä ja emejä ym. ja arvuuttelemalla mihin sukuun mahtaisi kuulua.
Lintuja en kovin hyvin tunnekaan vaikka 12-vuotiaana opettelinkin linnutkin ulkoa värikuvastosta ja isoveli tenttasi. Se oli sellaista sadepäivän ohjelmaa:))
jos alkavat puitakin kerätä. Onneksi eivät ilmeisesti enää saa kerätä kasveja juurineen. ;))))
, no voihan tuosta minun kommentista semmoisenkin lukkee, eipä silti - ei tule aina luettua miten sen viestin kirjoittaa, sellainen hätähousu kun olen.
Valeriana officinalis? Tuntisitteko luonnossa? Ajattelin joskus, kun olin näkevinäni kyseistä kasvia, että uskaltaisikohan siitä tehdä teetä? =)
Taitaa olla parasta turvautua luontaiskaupan Virmajuureen. Ennen siitä valmistettua tippoja sai sokeripalaan muutaman tipan ja se sitten muka oli joka paikan lääke.
kun en millään saa mieleeni, millaisesta kasvista on kyse ja jäi vaivaamaan mieltä.
Luultavasti löytyisi omasta herbariostani, mutten jaksaisi kaivella.
Tuskin valeriaana kovin vaarallista olisi pieninä annoksina, mutta digitaliksella ei luultavasti kannattaisi ryhtyä leikkeimään. ;)
tietoa rohtovirmajuuresta. Se on yleinen sarjakukkainen kasvi. Olen nähnyt sitä sekä valko- että vaaleanpunakukkaisena. Enemmän kyllä vaaleanpunaisena. Ihan nätti kukka on mutta kukat tuoksuvat hieman oudonlle ja imelälle.
http://www.yrttitarha.com/kanta/rohtovirmajuuri/
keskusteluun.
Löysin yllätyksekseni keltavuokon, jota en koskaan aikaisemmin ole havainnut, vaikka samaa polkua olen kulkenut iät ja ajat.
Kysyit Virmajuuresta, millainen kasvi. kukka on vähän samanlainen kuin koiranputkella, mutta vaaleanpunainen. Kasvutapa samanlainen, mutta lehdet ovat vastakkaiset, päätöpariset.
Melko yleinen kasvi lehdoissa.
Minulle isäni keräsi melkein kaikki kasvit ja jopa laittoi ne painon alle kuivumaan.
On ihan mukava tuntea kasveja nykyään, kun lastenlasten kanssa on luonnossa, he kyselevät ja mummin on tiedettävä. Jos en jotakin muista, etsin sen kiireenvilkkaa kirjoista.
Siinähän tulee kerrattua omaakin tietoutta.