Kesäloma on alkanut ja tunnen itseni entistä yksinäisemmäksi. Miten onkin mahdollista, että olen jo 23-vuotias ja silti tuntuu että oon aina yksin. En ymmärrä mistä johtuu, että tunnen itseni välillä yksinäiseksi vaikka oisin kavereiden ympäröimänä. Useimmiten olen kyl yksin, kaikki kaverit asuu eri paikkakunnalla. Välillä tuntuu ettei kukaan edes ymmärrä kuinka yksinäinen ihminen voi olla... ?????
ikuisesti
yksinäinen!
121082
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen myös 23-vuotias nainen tunnen itseni hyvin yksinäiseksi.Tahtoisin kovasti löytää samanhenkisiä rauhallisia ujoja kavereita, ja poikaystävän.Surettaa ja mahaan koskee tämä yksinäisyys.
Juu itse olen myös ujo ja ehkäpä siitä syystä on myös vaikeampaa edes yrittää saada uusia ystäviä. Mutta voin laittaa tähän mailiosoitteeni jos haluat, tai joku muu laittaa viestiä! Olen huomannut, että meitä yksinäisiä on paljon, ehkäpä täältä voi löytyä uusia ystäviä! Eihän sitä koskaan tiedä!
[email protected]
Itse tunnen aivan samoin. Miulla on moni läheinen ystävä mennyt naimisiin, ja erityisesti sen jälkeen yksinäisyydentunne on lisääntynyt. On miulla jonkun verran hyviä kavereita, mutjotenkin just ihmistenkin keskellä usein tuntuu et oon sisimmässäni täysin yksin. Erityisesti illalla usein tunnen katkeruutta ja halua päästä sellaiseen tilaan, et en tunne mitään ja voisin vaan olla ilonen. Täytän kohta 22 vuotta, poikakaveria ei oo. Suoraan sanottuna tiedän sen, et jos en koskaan löydä itelleni miestä ni en jaksa elää.
Minäkin olen tällainen ujo nössö joka iltaisin haaveilee ihanasta miehestä joka tulisi ja kaappaisi kainaloon. :) Mutta ei kun ei, oikein pelottaa että mitä jos sellaista ei KOSKAAN löydy mistään. Todellakaan en osaa näin ujona, estyneenä ja hermostuneena lähestyä itse miehiä. Eipä niitä ystäviäkään ole kuin yksi, mutta mitä se merkitsee kun emme koskaan tapaa. Hänellä on AINA kiire, hän ei ole koskaan kotona. Aivan sama, minusta tuntuu muutenkin että hänen henkinen kehityksensä on liian hidasta minulle.
Voi kun pääsisi jonkun kainaloon yöksi. Olen nykyään niin nössykkä (tai olenhan minä aina ollut, mutta etenkin nykyään) että kun kuuntelen iltaisin radiota saattavat silmäni vetistyä jostain laulusta. Vituttaa jo kaikki rakkauslaulutkin.
Jos sulla on kamalan näköinen naama ja läskejä, niin ei miehet edes katso päin.
oon aina miettiny et miks olen jotenki kiinnostavampi kauniina ja hoikkana kuin tälläisenä kun nyt olen. sama ihminen olen edelleen vaikka painaisin 10 kiloa vähemmän.
mikä on se asia joka tekee minut mielenkiintoisammaksi tai paremmaksi ihmiseksi esimerkiksi juuri miesten katsoa päin jos olen hoikka tai kaunis?
ei pissistä ulkonäkö muuta.. eikä enkeliä..
Totta kai kauniita katsellaan herkemmin kuin rumia.Itsetuntokin saattaa olla kauniilla monesti parempi ja se näkyy käytöksessäkin. Tämä väite ei kyllä sovi kaikkiin ihmisiin ja tilanteisiin.
Mistäpäin tähän ketjuun kirjoittaneet olette? Minäkin usein yksinäinen ja uusia ystäviä kaipailen. Jos vaikka sattuisi samalta suunnalta, niin olis kiva tutustua?
Itse siis 05 alueelta, 26 vee sinkku tyttönen.
vain sopivanlaisia, jos tuntee yksinäisyyttä heidän keskellään..
Ehkäpä tilanne muuttuu, jos tutustut johonkin ihmiseen, jonka seurassa et tunne olevasi yksinäinen? Oletko vielä koskaan tutustunut?
Olet yksinäinen mutta silti kavereita riittää? Lahjota niitä kavereita sitten meille jos ihmisten seurassa on yksinäinen olo. Outoa!
ei siinä mitään outoa ole! kyllä ihmisten seurassa voi tuntea itsensä hyvinkin yksinäiseksi! tunnen itseni monesti yksinäiseksi opiskelukavereideni kanssa sillä heillä riittää keskenään juteltavaa. esimerkki: muut puhuvat edellisen viikonlopun tapahtumista. minä sen sijaan istuin kotona tekemättä yhtään mitään. vaikea osallistua keskusteluun ja tuntea kuuluvansa porukkaan...
Itse olen ollut nyt viikon kesälomalla. Tavallaan hieno tunne, kun pääsee rentoutumaan raskaan työrupeaman jälkeen. Tavallaan taas hirvittää, miten sitä saa aikansa kulumaan näinä viikkoina. Hyviä kavereita on pari, mutta heitäkin tulee tavattua aika harvoin. Valtaosa kavereista on muuttanut muualle tai sitten yhteydenpito on vain kuihtunut. Vaikka vasta viikko lomaa siis takana, niin jo nyt oloni tuntuu varsin yksinäiseltä.
Kirjojen ja netin parissa tulen varmasti taas paljon aikaani kuluttamaan. Ulkoilukin (kävely, lenkkeily, pyöräily) on ihan mukavaa ajankulua, mutta sekin olisi mukavampaa yhdessä jonkun kanssa.
Luonteeltani olen varsin ujo ja pidättyväinen erityisesti kohdatessani uusia ihmisiä. Muuten pidän itseäni varsin tavallisena ja huumorintajuisenakin tyyppinä. Ikää minulla on 27-vuotta. Hävettää oikein tunnustaa, että tyttöystävää ja todellista seurustelusuhdettta minulla ei ole ollut ikinä.
Olisi mukava vaihtaa ajatuksia muiden yksinäisten kohtalotovereiden kanssa täältä turunseudulta (ja miksei muualtakin). Voisin laittaa tähän sähköpostiosoitteeni, jos jota kuta vaikka kiinnostaisi ajatusten vaihto.
[email protected]