voi päästä pois, jos yrittää tarpeeksi. Näin uskon. Itse en ole ujo vaan erittäin puhelias ja sosiaalinen. Luulisin, että pitää hyväksyä ensin itsensä ennenkuin vapautuu olemaan ihmisten joukossa ilman ujoutta. Kukaan ei yleensä ole tyytyväinen itseensä. Minusta välillä tuntuu, et mua pidetään liian puheliaana. Kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan.
ujoudesta
hölpöttäjä
131915
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
jos jokaiselle sanomallesi asialle nauretaan ja kommentoidaan ilkeästi 6 vuoden ajan... puhutko enää ikinä? ei siinä ole kyse itsensä hyväksymisestä, vaan muiden hyväksymisestä.
On se siinä mielessä itsestäsi kiinni että niin kaikille sanotaan, mutta he eivät ota sitä niin vakavasti.. menee toisest korvast sisään toisest ulos.
elikkä jos et yrittäs olla aina se hyväksytty ja vaatisi sitä huomiota niin sanonnat eivät sattuisi etkä pettyisi itseesi.
ja tuosta voi oppia pois.
pitää siis ryhtyä vittumaiseksi
Enhän minä nuin sanonu, sarkastinen ei ole suun soittamista vaan asian toisinpäin kääntämistä, esim Sinua koulussa kiusataan koska " Ketään ei kiinnosta tulla sinulle sanoon mitään jollei hänellä ole tunteita sinua kohtaan " eli kiusaaminen on sinun käsitys hänen rakkauden osoituksesta.
Tai ainakaan näyttää sitä. Itse kanssa tälläinen hölpöti. Kaverit välillä aina tuumaa " nyt suukku kiinni ********* tai huutavat lujaan ääneen puheenvuoroa.
Miksi ujoudesta pitäisi päästä pois? Millä tavoin puheliaat ovat parempia kuin hiljaiset, kuka sen määrittelee?
tarkoitin tilannetta, jos joku ei halua olla ujo. Monesti täälläkin kysellään miten siitä pääsee pois. Minäkin pidän ujoista ihmisistä.
Tosiaankin on väärin jakaa ihmisiä ryhmiin, mutta siitäkin on joskus hyötyä muttei ujo tapauksessa.
ujoudesta voi olla hyötyä verrattuna yli vilkkaaseen ja päin vastoin, joten miksi yli vilkkaille annetaan rauhoittavia lääkkeitä ? koska ne on epä normaaleja.
ujouden hyöty on siinä että ne harvemmin syyllistyy rikokseen ennen aikuis ikää, mutta yli vilkkaalla on se hyöty että se seurustelee, jollei ole naimisissa ennen aikuis ikää.
joten ujo saattaa jäädä yksin koko loppu iäksi, kun yli vilkasta voidaan auttaa lääkkeitse että se saavuttaa normaali elämän 8 kakaran ja vaimonsa kanssa omassa kesä huvilassa, ujon jääden työttömyys kortistoon.
Kun itse pidän siitä että puhutaan asiat suoraan. Sanon yleensä aina sen mitä ajattelen. Joillekkin ihmisille tämä on aivan ylivoimaista. Nämä ovat niitä selän takana puhujoita. Tällä nyt en ujoutta tarkoita alkuunkaan. Olen
"liian" itsevarma ja se taas kadehdittaa joitain osapuolia. Tällä tyylillä saa helevetin paljon oikein hyviä TOSIYSTÄVIÄ. Samoin saa taas niitä selän takana puhujia joille en kyllä paljon arvoa anna. Esim: Ajan työkseni rekkaa ja talvella sattui se vahinko ja vierailin ojan pohjalla pienin vaurioin. Se pelasti osan työkavereiden vuodesta. Tieto levisi varmaan nopeammin kuin puhelu kännykällä. Silti suurin osa työkavereistani ovat niitä hyviä ihmisiä jotka arvostavat suoraan puhuttua asiaa.
Mä olen ujo varsinkin sillon kun seura ei kiinnosta. Jos mua ei huvita puhua jollekin niin en puhu. Esimerkiksi kaikenlaiset fanaatikot saa mun puolesta julistaa itsekseen. Se on aivan sama mitä sanoo tai sanooko mitään. Valitsen jälkimmäisen.
oikeasssa. Kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan.
Tosin kyllä sosiaalisetkin ihmiset voivat olla ujoja ainakin joissain tilanteissa :)
Hölpöttävätkin ihmiset voivat olla ujoja ;) - osa heistä ehkä vain yrittää peittää ylenpalttisella hölpötyksellä hämmentävää ujouttaan. Itse olen ollut aina aika hiljainen ujo, mutta eräässä vaiheessa ajattelin, että kun alan hölpöttäjäksi en ole enää ujo. Väärin. Olin entistä enemmän hukassa itseni kanssa hölpöttäessäni ihan järjettömiäkin toisinaan. Mutta toisaalta tuossa tapahtui sitä itsensä löytämistä (ujolla kun saattaa ollaa joskus se oma itsensä kadoksissa) ja tämän myötä vapautumista, myös sosiaalisten tilanteiden suhteen.
Itselläni tähän ujouden peittämiseen hölpötyksellä tuli mukaan myös vähän pellenrooliakin, että heitä "läppää" ,tosin ihan tarpeetontakin. Opettelin nauramaan itselleni kun minua aikoinaan koulussa kiusattiin luullen sen olevan oikea tapa selvitä kiusaamisestani. Tarkemmin ajateltuna ehkäpä juuri kiusaajien olisi ollut syytä ennemminkin nauraa itselleen. Meidät opetetaan kovettamaan itsemme ja noinhan minäkin yritin kiusattuna sekä myös ujona luonteena tehdä, menin äärimmäisyydestä toiseen. Tiettyyn astihan nuo keinotekoiset kuten huumorikilvet toimivat, mutta aito ujous on kyllä ehkä se terveempi kilpi ;) .
Teinityttömäistä "järkeilyä". Naisen älyä.
Olen vakuuttunut, että on parempi, ettet puhua pälpätä asioista joista et tiedä mitään. Ja niitä asioita arvatenkin löytyy lukuisia, joten sitä suuta huomattavasti useammin suppuun, jotta viisaammat saavat suunvuoron :)