Olen eläväinen, ulospäinsuuntautunut, positiivisen asenteen omaava nainen. Monet ovat kauniiksi kehuneet ym... Miesseuraa riittäisi yllinkyllin. On komeita ja kohteliaita miehiä ihan laidasta laitaan.
Haluaisin ehkä seurustella, mutta ongelmani onkin juuri se, että vaikka olisi kuinka hyvä ja hellä mies se ei jostain syystä riitä minulle! Suhteesta aina puuttuu aina "stiä jotain", se kipinä.
Sitten ne harvat miehet, joihin ihastun ovatkin sitten jotenkin kusipäitä tai muuten vain itseään täynnä.
onko vastaavanlaisia ongelmia naiset?
Haluaisin ehkä seurustella, mutta ongelmani onkin juuri se, että vaikka olisi kuinka hyvä ja hellä mies se ei jostain syystä riitä minulle! Suhteesta aina puuttuu aina "stiä jotain", se kipinä.
Sitten ne harvat miehet, joihin ihastun ovatkin sitten jotenkin kusipäitä tai muuten vain itseään täynnä.
onko vastaavanlaisia ongelmia naiset?
Vastaukset 13
Vanhimmat
oletko kenties ehkä liian vaativa? Voihan se olla että jos et ole vielä löytänyt sitä oikeaa.. ja minä olen mies, mutta kumminkin kirjoitin.. :)
MULLA ON KANSSA OLLUT SAMA ONGELMA ELI OON AINA IHASTUNU VÄÄRIIN MIEHIIN .NE ON OLLU JUOPPOJA TAI SITTEN VÄKIVALTAISIA.MUT TÄÄ NYKYNEN MIEHENI ON SENTÄÄN SELLANEN KU MIEHEN PITÄÄKI OLLA .EI OO VALITTAMISTA.AJATTELIN ENNEN TÄTÄ NYKYISTÄ MIESTÄNI ETTÄ EN KYLLÄ ITELLEE UKKOA OTA KU NÄYTTÄÄ ET KAIKKI OVAT SAMANLAISIA PASKAPÄITÄ,TOSIN ONHAN NIITÄ MUKAVIAKIN MIEHIÄ JOS VAAN KOHDALLE SATTUU,MUTTA LUULEN ETTÄ KYLLÄ SELLASII SAA KYLLÄ ETTII.
Onhan teilläkin melkoiset ongelmat:) Mun ongelmani on ennemminkin se, että kukaan ei ihastu muhun. Pidän itseäni ulospäinsuuntautuneena ja suhteellisen normaalina, mutta liian taitamattomana ihmissuhteitten solmimisessa. Siis nimenomaan siinä mielessä. Olen kyllä seurustellut, mutta ne sitten päättyivät. Periaatteessa siis tiedän mistä on kyse. Kommentoikaa 21-vuotiaan poikalapsen ajatuksia. Laitan tähän osoitteenkin...Jospa täältä löytäisin itselleni Oman Kullan. Eli [email protected].
Öö...mulla on jokseenkin sama ongelma. En ilmeisesti voi ihastua muuta kuin miehiin, jotka on:
a)kusipäitä
b)muuten vaan vaikeita luonteita...
Se vaivaa mua, koska en todennäköisesti voi näillä kuin satuttaa itseeni.. se siitä. "Hienoo" huomata, et tällasia on muitakin...
Hyvät/kunnon miehet ei vaan kolahda...
No sitten sun pitää vaan tyytyä niihin paskapäihin / hyväksikäyttäjiin jotka sattumoisin ovat aina komeita uroksia? Enpä hauku itseäni rumaksi, mutta en ole ikinä komeudella hurmannut ketään vaan ihan omalla luonteellani.. Tuommoset jätkät vaan satuttaa ja sitten vituttaa.. no kukin tyylillään.
Kiva huomata ettei paini ongelmiensa kanssa yksin! :) Olen pohdiskellut asiaa edelleen. Eräs kaverini sanoi aika osuvasti minulle: Sä tarviit "sopivasti kusipään" miehen, että siinä riittäis haastetta sulle!
aika hauskasti sanottu. Kävin oikein miettimään että näin se taitaa olla....? jos on liian myöntyväinen ja jotenkin.... liian "ihan-mitä-sinä-vaan-ikinä-haluat" mies, jolla ei ole omia mielipiteitä, ei jostain syystä nappaa pitemmän päälle.
Miehellä pitäisi olla sopivasti pilkettä silmäkulmassa, uskollinen, luotettava mutta ei kuitenkaan mikään "nysvääjä"... Lieneekö liian vaikeaa sellainen löytää....?
Ei sellaista voi saada mitä ei huomaa kohdatessaan. Kun eihän teille kelpaa, kuin kaikki todellisuutta hienompi, joka sit hetken päästä palauttaa ikävä kyllä maan pinnalle. Kyllä niitä tyyppejä on maailma täynnä. Ne eivät sit ehkö ole niitä baarin kukkoja joita te kattelette. Eli menkää ensi kerran itteenne ku olette liikenteessä. Tämä ei tarkoita, että minkää täysloserin kanssa kannattais myöskään olla, mutta "leikkaatte" baarin miesvalikoimasta huipun pois, ja alatte sit kattelee. Ehkä käy niin, että jos ette heti ole tulessa, kaikki hyvä odottaa kunnon miehen kans. Nää esittäjät kun on heti täysillä, ja jälkeenpäin paljastavat todellisen minänsä. Samahan tuo on miehillä. Baarin kaunein, itsevarmin, näyttävin ja ehkä jollain tavalla "likaisin" kiinnostaa heti, ja sit vahingossa välillä törmää ei-itseään-kaikille-esittelevään Super-Itsetunto tyyppiin, vaan sellaiseen johon ei olisi tarkoituksella tajunnut edes tutustua. Siellä se oikea odottelee.
"Ei sellaista voi saada mitä ei huomaa kohdatessaan"
Jaa mitähän henkilö yrittää tällä viestittää. Taitaa olla pojalla äidinkieli muutenkin hakusessa!
Ei ole kyse mistään "todellisuutta hienommasta". Kyse on vaan siitä, että vaikka kuinka hyviä miehiä on tavannut ja tutustunut heihin paremmin, tekisi mieli seurustellakin, mutta siitä puuttuu se tietynlainen kipinä ja flirtti! Ja näitä kaikkia miehiä ei todellakaan ole välttämättä baarissa tavannut. Hekin ovat aivan tavallisia kadun tallaajia.
Ja vaikka olisikin baarissa tutustuttu....? mitäs pahaa siinä on? ihmiset tapaavat hauskanpidon ja juhlimisen merkeissä, eivät kaikki välttämättä mitään sänkykumppania tai seuraa sieltä etsi!!
Niin muuten: Itse olen matkustellut paljon, viettänyt parin viime vuoden aikana paljon aikaa ulkomailla, joten kaiken karvaisiin ihmisiin olen ehtinyt tässä matkan varrella tutustua!
Minä en ainakaan millään jaksa uskoa lässytyksiin "siitä oikeasta". Kaikki loppuu aikanaan. Onhan se totta että maailma on pullollaan hyviä miehiä, mutta en tajua miten ihmiset alkaa 16 vuotiaana seurustelemaan elämänsä kumppanin kanssa.
Sitten haalitaan vähän lisää asuntolainaa, hienompia volvoja ja sitten ollaan muka onnellisia. Olen niin monta kertaa saanut kuulla ystäviltäni että "kyllä se oikea kuule vielä kolahtaa sinunkin kohdallesi..."
Todella ärsyttävää. En kuitenkaan ole mikään helvetin epätoivoinen. Hiukan vaativa ehkä...? :)
Juu mulla on ollut samanlaisia ongelmia itse asiassa ihastun ja rakastun miehiin jotka eivät lopuksi minusta sitten välitäkkään
28 vuotta elelin ja aina kun jonkin miehen tapasin, siitä puuttui se jokin, kipinä. En tyytynyt tällaisiin, ja uskomatonta mutta totta: viime vuonna sitten löytyi juuri sellainen mies josta olin kauan haaveillut, ja kipinää riitti ja riittää yhä. :)
Vastaavanlaisia ongelmia on ! Liikaakin !
Mutta olipas kyllä (ikävä kyllä) "helpottavaa" kun löysi tälläsenkin keskustelun, että on olemassa kohtalotovereita..
Viime päivien aikana oon listannu elämäni aikana tapaamiani miehiä, joihin olen ihastunut: ensimmäinen petti, toinen jätti. kolmannelle olin vaan ilmaa (joten jätin) neljäs omasi hyvin narsistisia piirteitä (joten en ole enää hänen kanssaan yhteyksissä) ja tämä edellisin ihastukseni käyttää huumausaineita.
tuntuu siltä, että jos mut laitettaisiin tilaan, missä olis 999 normaalia miestä ja 1 mies, jolla on jotain hämärää pääkopassa tai muuten vaan elämä rempallaan ja sekaisin ja vaikka mitä, niin oon aivan satavarma, että sen sekavan miehen mä takuuvarmasti sieltä joukosta löydän! Mikä paskamagneetti mun sisuksissa oikein on!?!?
en käy paljoakaan baareissa, mutta olen sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut ja varannut psykologille ajan tämän kierteen takia jossa olen, koska jotain vikaa kai mussakin on, kun vedän puoleeni näitä ihan hämäriä tyyppejä jotka vaan hajottaa mun sydämen !
ei ole mun kohalle tullut sellasta ihanaa miestä, joka veis mun sydämen ja pitäis sitä hyvänä. onko sellasia edes enää?
.m.
"ihastun vääriin miehiin"
Niinhän me kaikki.
Osaako ketään auttaa tässä pulmassani? tapasin melkein vuosi sitten tosi mukavan ja hyvännäköisen miehen baarissa, Mies kuitenkin kertoi minulle että on juuri eronnut 8 vuoden suhteesta ja tämän vuoksi ajattelin ottaa jalat alleni. Mies kuitenkin otti minuun yhteyttä ja näimme muutamaan otteeseen. Meillä synkkasi todella hyvin ja molemmat näyttivät olevan samaa mieltä. Tästä huolimatta juttumme ei edennyt mihinkään vaikka molemmat osapuolet myönsivät olevansa kiinnostuneita. Mies on kehunut minua kaiken puolin hyväksi paketiks ja kauniiksi. Hän on jopa sanonut että olen vaimomatskua ja heittänyt läpällä että olen hänen tyttöystävänsä. Olen koittanut päästä miehestä eroon, koska miehen exä näyttää olevan vahvasti kuvioissa mukana. Mies on sanonut minulle että hänellä on paljon selvitettäviä asioita exänsä kanssa, mutta minun on vaikea ymmärtää sitä, koska onhan heidän erostaan jo yli vuosi! Tämä exä vaikuttaa todella mustasukkaiselta tapaukselta ja pitää miestä todella tiukassa otteessa, vaikka he eivät seurustelekkaan. Irtautumisyrityksistäni huolimatta en ole onnistunut pääsemään miehestä eroon, sillä hän kirjoittelee tai soittelee minulle tasaisin väliajoin. Olen sanonutkin hänelle että voisit jättää rauhaan mutta aina mies loppujen lopuksi kuitenkin ottaa yhteyttä ja sanoi että hänelle on tullut ikävä. Mitä minun pitäisi tehdä? tykkään miehestä todella paljon ja hän vaikuttaa kiltiltä ihmiseltä vaikka kohteleekin minua epäreilusti. Olen kuitenkin antanut sen hänelle anteeksi, sillä voin hyvin kuvitella miten vaikea tilanne hänellä on. Tämän täytyy loppua koska en kestä olla se toinen nainen...millä konstilla pääsen hänestä eroon ja yli?