Sekarotuinen 14-vuotias koiramme on tämän kevään aikana muuttunut väsyneemmäksi ja silminnähden vanhentunut muutamassa kuukaudessa. Rappusten kiipeäminen on erittäin vaikeaa ja puolen metrin korkuinen nousu terassillemme (portaiden sivusta) on lähes mahdottomuus koiralle. Lisäksi koiralla on vaikeuksia päästä ylös liukkaalta puulattialta.
Kaiken tämän lisäksi koira uikuttaa välillä iltaisin, uskoakseni sillä on kipuja.
Niinpä siis olen alkanut miettimään, millaisia mahdollisuuksia minulla on helpottaa vanhuksemme elämää - kipuja lievittämällä tai muutoin elämänlaatua parantamalla.. Vai onko väistämätön (pian eteen tuleva?) vaihtoehto piikille vieminen? Haluaisin kuulla muiden kokemuksia koiravanhusten vastaavista sairaauksista ja lopullisten päätösten tekemisestä.
Kiitos!
Kaiken tämän lisäksi koira uikuttaa välillä iltaisin, uskoakseni sillä on kipuja.
Niinpä siis olen alkanut miettimään, millaisia mahdollisuuksia minulla on helpottaa vanhuksemme elämää - kipuja lievittämällä tai muutoin elämänlaatua parantamalla.. Vai onko väistämätön (pian eteen tuleva?) vaihtoehto piikille vieminen? Haluaisin kuulla muiden kokemuksia koiravanhusten vastaavista sairaauksista ja lopullisten päätösten tekemisestä.
Kiitos!
Vastaukset 4
Vanhimmat
edessä olet. Koiralla on ikää kunnioitettavasti ja se ei siitä enää nuorru. Mutta voisihan se oikealla kipulääkityksellä viettää vielä laaduksta ja kivutonta eläkeläiselämää. Kannattaa keskustella ell.n kanssa. Hän kyllä kertoo, mikäli vanhus ao aika päästää lepoon. Tärkeintä on kuitenkin, että sen elämä olisi elämisen arvoista, jolloin kipujen lievitys on enemmän kuin tarpeen.
Toivon sinulle voimia päätöksessäsi, se ei todella ole helppo. Käytä vanhus lääkärissä ja mieti sitten mikä on parasta.
Meidän koira on myös 14-vuotias ja samalla tavalla kunto lähtenyt heikkenemään. Meillä ei koira valita, mutta kävelyt jäävät jo lyhyiksi, lattialta välillä vaikea nousta, eikä portaita ole noussut. Mutta auton takapenkille hyppää edelleen vilkkaasti, leikkii iloisesti toisinaan ja nukkuu yöt hyvin. Koiran takia toivotaan, että kesä ei olisi kovin helteinen. Nyt eletään päivä kerrallaan ja katsotaan. Hyvä eläinlääkäri on puhelimen etäisyydellä ja valmiina tulemaan kotiin viimeiselle käynnille, kun niin päätetään. Mutta päivä kerrallaan mennään.
myös. On 14,1 vuotias uros. On kk:ssa mennyt radiakaalisti huonompaan suuntaan. Eläinlääkäri kävi tänään meillä kotona, kuunteli tarkkaan sydämen. (En rasita enää koiraa viemällä sitä niin pelottavaan paikkaan kuin eläinlääkäri). Vikaa ei varsinaisesti löytynyt, mutta hengitys on kuin astmaisen. Tätäkään oireitta ei aina esiinny. Niinpä sitten syö elämänsä loppuun ainakin Metacamia ja kortisoniakin kokeillaan. Jos vielä pahenee, rauhoitus Diapamilla ja sitten röntgeniin. Nukuttaminen rtg:ä varten on huono ajatus ell:n mielestä myös.
Koirasta kyllä näkee, milloin sen aika on tullut päätökseen. Meillä kun 2 kk sitten jouduttiin nukuttamaan melkein yhtä vanha ystävä:(
Tiedän, millaisen päätöksen edessä olet, olenhan heti miten itsekin.
Voimia sinulle! Parasta koiralle on kuitenkin se, että se saa elää hyvää elämää vaikka lyhyemmänkin ajan eikä yrittää venyttää elämää väkisin.
Rakkaalle lemmikille on ihan pakko joskus sanoa hyvästit. Se on viimeinen rakkauden osoitus.
Kävimme viikko sitten eläinlääkärissä. Silloin vaivan syyksi pääteltiin selkärangan ongelmat. Saimme lääkkkeeksi jotakin maksan makuista särkylääkettä. Lisäksi lääkärissä katsottiin pissasta liuskatestillä, että munuaiset toimivat ok, ja koiralla ei ole diapetesta.
Viikonloppu menikin kivasti, ja eilen juuri mietin, että koira selvästikin voi paremmin, ja jaksaa taas kävellä ja mennä paremmin. Tänään kuitenkin koira hoiperteli ja näytti huonovointiselta. Illan mittaan olo vaan huononi, takajalat eivät oikein tahtoneet kantaa ja lopulta koira käveli seiniä päin. Aivan kuin häneltä olisi mennyt näkö. Lisäksi koira oksensi verta! Rauhotimme koiraa aina makaamaan paikoillaan ja lopulta se ei enää jaksanut edes yrittää ylös. Hengitys oli pitkään raskas, mutta lähti lopulta rauhoittumaan. Päätimme jo aikaisemmin illalla, että aamulla viemme koiran eläinlääkärille piikille. Päätös tuntui raskaalta, mutta toisaalta ainoalta oikealta vaihtoehdolta. Piikille ei kuitenkaan tarvitse lähteä sillä koiramme koki luonnollisen kuoleman ja vaikutti lopulta melko rauhalliselta ja kivuttomalta. Sisäisestä verenvuodosta päätellen kuolema ei ollut täysin kivuton, mutta urheasti hän sen kesti, eikä koko iltana oloaan valittanut.
Kuolinaika 01:30.