Onko mitään tilastoa siitä tehdäänkö avioliitoista tai avoliitoista lapsille enemmän huostaanottoja. Minä olin monta vuotta avoliitossa ja ensimmäisen lapsemme kohdalla isyyden tunnustuksen yhteydessä annettiin sellainen kuva, kuin se lapsi olisi jokin lahja sosiaalitoimelta meille ja isyyden tunnustus oli oikeasti vaimolleni tehtävä huoraamisepäilykuulustelu. Lapsesta tehtii esine joka oli muka saatu sosiaalitoimistolta. Yhteishuoltajuudessakin viivyttelivät ja sanoivat että voisi se tehdä myöhemminkin. Nyt meillä on neljä lasta ja tajusin että sosiaalitoimi vaan yrittää änkeä siihen väliin. Isyyden tunnustamisen voisi tehdä äitiysneuvolassa, niin ei laskettaisi sen lapsen arvoa. lapsi ei edes moneen vuoteen tunut omalta ja lapsi sai siitä kärsiä. Sosiaalitoimi otti minulta pois isyyden ilon ja kunnian. Nyt olemme onnellisina naimisissa, mutta isyyden kunnian menetyksen myötä moni lapsi saattaa menettää isän kun se lapsi ei sosiaalitoimen luona käynnin jälkeen enää tunnukkaan omalta. Aattelin että sillä valmistellaan sosiaalista lapsikauppaa. Niin kysymys oli siitä avo-vai avioliitosta?
Huostaanotoista?
Entinen avoisä
11732
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
kuuluisi olla ihan normaali paperitoimi, samoin yhteishuoltajuudesta sopiminen.
Sen kummempia moralisoimatta.
Pitää vain muistaa, että se kysymyskaava nyt on jostain viime vuosituhannen alkupuolelta ja esitetään KAIKILLE samanlaisena, ei siinä ole kellään mitään henkilökohtaista epäilyä kenenkään sukupuolielämästä tai moraalista. Mutta idiootti ja varmaan nöyryyttävän ja naurettavan tuntuinenhan se on. Eihän Suomessa mitään järkeistetä, jos viranomaiset ovat jonkin asian hyväksi havainneet ja heillä tuo nöyryytysmentaliteetti istuu kuin nenä päähän.
Siinä olen myös aloittajan kanssa samaa mieltä, että 'lapset valtion omistukseen' -asenne on näkyvissä. Sossujen TYÖ on tärkeämpää kuin LAPSET. Lapset ovat kuin pelinappuloita, joita siirretään paikasta toiseen, ihan millaiseen paikkaan tahansa, kunhan vain sijareille saadaan.
Lyhyesti vaan, että tiedättehän tämän prosessin merkityksen, mieheltä kysyttiin haluaako hän kokeet, ja minulta ei juuri mitään. Missään vaiheessa ei epäilyksen alle asetettu mieheni isyyttä, liekö johtui sitten siitä, että vauva oli kuin ilmetty isänsä.
Ja kun ihmettelin jostain 30-luvulta peräisin olevia kysymyksiä, vastaus kuului: "Nämä ovat kieltämättä vanhahtavia, mutta me ikävä kyllä joudumme tämän läpikäymään kaikkien kohdalla."
Ei siinä kenenkään isyyttä tai äitiyttä asetettu kyseenalaiseksi, mutta oli niin naurettavaa vastata kysymyksiin, että 'oletteko nyt varmasti olleet sukupuolisessa kanssakäymisessä silloin ja silloin' jne. Ja tämän kaavan mukaiset kysymykset käytiin tosiaan läpi valmiiksi painetulta listalta ja sen jälkeen kun isä oli ilmoittanut tulleensa sinne tunnustamaan isyytensä tähän lapseen.
kukaan puhunut mitään ilmeisesti siksi, koska mieheni nauroi esitetyille kysymyksille ja sanoi olevansa vuorenvarma, että lapsi on hänen.
"Lapsi ei tuntunut moneen vuoteen omalta", miksi?
Siksikö, kun jouduit tunnustamaan isyytesi?
Kävin vaimoni kanssa synnytysvalmennuksessa ja oli mukana synnytyksessä. Kun lapsemme syntyi niin en voinut pidättää kyyneleitä. Isyyden tunnustamiseenkin menin ylpeänä. Ajattelin että kyseessä on samanlainen juhlallinen ilmoitus kuin vastuun kantava saksalaissotilas antoi suomalaismorsiammen lapsesta, mutta totesinkin että isyyden tunnustustilaisuus olikin huoraamisepäilykuulustelu vaimolleni. Ampui kyselijällä vähän yli kun täytyi sitten selvittää että koska oli ollut jonkun toisen miehen kanssa ja kohteli kuin jotain vähä-älyistä joka ei ymmärrä että milloin on tultu raskaaksi. Antoi sellaisen kuvan että lapsemme olisi sosiaalitoimen lahja meille. Oli niin outo tilanne että. Minulle jäi sellainen kuva kuin olisimme saaneet jonkun adoptiolapsen sieltä sosiaalitoimelta. Ihan kuin olisi tosiaan jostakin tavarasta ollut kyse jonka olisimme saaneet sosiaalitoimelta. Muiden lasten kohdalla se oli taas allekirjoitustilaisuus, jonka olisi voinut tehdä huoltoaseman kahviossa, eikä olisi tarvinut tilata aikaa. Voi olla että kokemani johtuu siitä että odotin isyyden tunnustamisen olevan juhlallinen hetki, koska olin ajatellut että tunnustaessani itseni lapseni isäksi otan lapsestani vastuun ja että se olisi jotenkin juhlallista. Eikä sosiaalityöntekijä ole edes pätevä tekemään mitään isyysselvitystä. Ja isyys selvitys pitäisi oikeastaan tehdä jo raskausaikana vaikka äitiysneuvolassa, sillä jos äiti kuolee synnytyksessä ja vaikka olisi äveriäs ja rakastava isä, niin lapsesta tulee kuitenkin sosiaalisen lapsikaupan artikkeli.
Niin siitä yhteishuoltajuudesta sopimusta vitkuteltiin ja myöhemmin toinen sosiaalihenkilö puhui ettei hänellä ole valtuuksia täyttää jotain lappua. En tiedä että mitä pelleilyä ja muutimme toiselle paikakunnalle jossa vaan täytin laput ja sillä selvä. Muutimme siis maaseudulle kaupungista ja ihmisarvo kohosi. Täällä ei ole kyllä huostaanotettu yhtään lasta ja avioliitonkin solmin täällä kun täällä sen merkitys ei liity seksuaaliseen suuntaumukseen vaan parisuhteen lujittamiseen lasten turvallisuuden lisäämiseksi. Täällä yhteiskunta on lasta varten, eikä kuten kaupungissa, missä lapset ovat yhteiskuntaa varten.
Olen itsekin ollut samanmoisessa tilaisuudessa äidin ominaisuudessa, enkä kiellä etteikö se ole ällöttävä kokemus. Henkilökohtaisesti en allekirjoittanut isyyden tunnustamista, vaikkei muita ehdokkaita ollutkaan.
Mutta sinun tapauksessasi, mistä lastenvalvoja osasi tarttua muihin mahdollisiin ehdokkaisiin. Jos niitä todella oli, niin lastenvalvoja on ollut ajatellut sinun etuasi. Varmistanut että olet tietoinen mihin olet sitoutumassa vapaaehtoisesti.
Niin entisellä avovaimollani, joka nykyään on aviovaimoni oli suhde vuosia ennen meidän suhdettamme ja olimme useampia vuosia yhdessä, ennenkuin hän sai lapsen. Se isyys selvitys vaan jotenkin ryöstäytyi sen "sosiaalikomisario Palmoliven" käsistä. saattoihan se tietysti olla että kyseisellä henkilöllä on tapana tutkia perusteellisesti lyhytaikaisemmat suhteet ja tämä meni sitten sen "lyhyen kaavan" mukaan, siis sosiaalitoimen lyhyen kaavan.
välillä, mutta sen olen nähnyt, että huostaanottotilastoa johtavat pienituloiset yksinhuoltajat.
Ilman tilastojakin on helppo päätellä, että he ovat yhden aikuisen voimavarojen varassa elävinä haavoittuvin ja riskialttein ryhmä monessa suhteessa. Siksi on hyvä, että lakiuudistuksen käsittelyn yhteydessä on viimein herätty tajuamaan puuttuvan avohuollon tarve vihdoin ja viimein.