Onko teillä kokemuksia tästä? Onko toinen vanhempasi ollut uskomassa ja toinen ei? Oletko itse kasvattajana ollut tällaisessa tilanteessa? Millaisia neuvoja sinulla on antaa. Puolisoni pitää uskontoa/uskoa aivopesuna...
On muutenkin rankkaa pitää omatunto puhtaana kun puoliso katsoo tv:tä ja kuuntelee maailmallista musiikkia illat pitkät...
On muutenkin rankkaa pitää omatunto puhtaana kun puoliso katsoo tv:tä ja kuuntelee maailmallista musiikkia illat pitkät...
Vastaukset 11
Vanhimmat
arvaan noista sanoista että kyseessä on jt uskonto. itse olen ollut opetettavana koko lapsuuteni ajan, ja huomasin vihdoin muutama vuosi sitten, millaista aivopesua todellakin koko paska oli. joten kyllä, kannattaa uskoa miestäsi, ja jos meinaat uskossa jatkaa, niin todellakin antaa lapsille vaihtoehto, eikä tuputtaa ja pakottaa uskoasi. itse ainakin on kasvanut hirveä viha uskontoa kohtaan ja tunne, että mut on aivopesty oikein kunnolla.......
ja mistä päättelet, että olen nainen?
Vaimoni isä oli vl ja äiti ei. Vaimo on sanonut että
ainoa asia joka lestadiolaisten pyhäkoulusta jäi mieleen oli jokakertainen muiden lasten pilkka.
Teidän äiti ei ole uskovainen, teidän äiti ei pääse taivaaseen.
Hyvin oli jo opit menneet perille pyhäkoululaisilla, ei ollut epäselvää taivaaseen menijöistä ja helvettiin menijöistä. Jeesuksesta ja lähimmäisenrakkaudesta ym. ei kuulemma vl-pyhäkoulussa opeta vaan pienestä pitäen teroitetaan epäuskoisen ja uskovaisen rajaa, raja maailman ja uskovaisten välillä on oltava selvä ja kuuluu perusopetukseen kehdosta hautaan. Raamatuilla ja raamatunopetuksilla ei ole väliä koska raamatut ovat roskapaperia epäuskoisten käsissä kun heillä ei ole pyhää henkeä kirkastamassa Jumalan sanaa. Epäilyttää saavatko vl-lestadiolaiset koskaan elämänsä aikana oikeaa kristillistä opetusta ja kristinuskon tuntemusta. Kaikki tarmo kuluu eron tekemiseen meidän ja maailman välille.
Näiden lasten sanat kertovat oleellisen siitä, miten he kokevat vl-opetuksen. Ja opetus pitäisi olla sellaista, että lapsikin sen tajuaa. Minullakin on sellainen kokemus lapsista, joita on selvästi varoiteltu kaikesta mahdollisesta. Sellaiset lapset kiinnittävät äärimäisen tarkasti huomiota kaikkeen "syntiin". Heitä ei ole opetettu tuntemaan Jeesusta, vaan erottamaan, mikä ei ole soveliasta Jumalan lapsille.
Mitä muuta sellainen opetus on kuin: "Eikö olekin lapset ihanaa, kun meidän ei tarvitse olla tuollaisia kuin nuo muut"?
Lasten hyväksikäytöstä olen joskus kuullut vertauksen, että lapselta viedään jotakin sellaista, jota hän ei tiedä itsellään olevankaan. Tämä on henkisellä tasolla samantapainen lapsen uskon riisto.
Alemmassa viestiketjussa puhuttiin miten vl "sairastuttaa" mielenterveydellisesti...
Täytyy jälleen sanoa että useissa kirkoissa/lahkoissa on se mnetaliteetti että "me pelastumme ja olemme siis muita parempia". Sitä ongelmaa ei voi yksilöidä johonkin porukkaan.
Kyllä ihmiset on ympäristöstä huolimatta yksilöitä. Meitä mahtuu niin monenlaista joka sakkiin, ja kukin opettaa asioita tavallan. Kaikki tavat eivät toki ole ihan "terveitä".
Itsekin olen kuulunut lahkoon ja todennut sen olevan todellakin aivopesua. Sehän on bisnestä jolla pidetään jäsenet ruodussa ja maksamassa kymmenyksiä! Muutenhan on aikaa kyseenalaistaa...
Kyllä sitä sielläkin kuiskittiin ja väheksyttiin muita.
Eikö vastuu ole yksilöllä, miten hän uskoaan harjoittaa ja miten hän Kristuksen ydinopetukset ymmärtää?
Silloin jos passitetaan joku helvettiin niin sinnehän mennään itse perässä -ja se on oma valinta!
Jos ei ymmärrä että: "älä tuomitse ettei sinua tuomittaisi", tai "anna meillle anteeksi niinkuin mekin anteeksi annamme" niin eikö silloin ole syrjähtänyt aivan ydinasiasta?
Aloittajalle sanoisin: Minä tulin uskoon ennen miestäni ja se suorastaan pelotti, koska ajattelin ettei avioliittomme voi kestää jos elämässämme on eri periaatteet.
Olin maltillinen, rukoilin, en saarnannut tai paheksunut hänen tapojaan -keskustelimme fiksusti jos hän halusi.
Lopulta kai oma esimerkkini ja Puhän Hengen kosketus sai sen aikaan että hän alkoi lukea raamattua ja on nyt yös uskossa!
Ei kannata koskaan luottaa omiin voimiinsa tällaisissa asioissa vaan Jumalaan!
Kukaan, eikä yksikään ihminen käännytä toista uskoon vaan Pyhä Henki. Ylistys Kristukselle.
Rukouksessa on valtava voima kun se on vilpitön.
Jos olet Jumalan lapsi, älä vaivu epätoivoon! Älä liikaa murehdi, ettet murheella myös itseäsi hukkaan saata.
Olen vierestä saanut seurata läheisen Jumalan lapsen ja hänen perheensä elämää. Äiti on vl ja isä katolinen. Sekaoppinen ilmapiiri on aivan yhtä raskas ilmapiiri kuin sellainen, jossa toinen on aktiivinen ateisti, joka koko ajan yrittää kuivattaa toisen uskoa.
Kasvatusasioissa tulee erimielisyyksiä, mutta ne usein ovat myös kaikkea muuta kuin uskosta nousevia erimielisyyksiä. Täysin samassa uskossa olevassa perheessäkin ´törmätään hyvinkin erilaisiin näkemyksiin, mutta suurimpana erona edellisiin on se, että siinä uskovaisessa kodissa saa vallita rakkauden henki. Sellainen rakkauden mieli, jonka vain Jumalan lahjoittaa. Se rakkaus rakentaa ja siinä rakkaudessa saadaan erimielisyyksiä sovittua ja ratkottua, mutta ennenkaikkea siinä rakkaudessa siunaamme toinen toistamme evankeliumilla, joka tekee matkasta kevyemmän.
Uskonsa menettänyt (tai jos itse on saanut parannuksen armon, mutta puoliso ei) aviopuoliso on Jumalan sallima ja ei tule yhtään häntä väheksyä ihmisenä. Uskovaisenahan päinvastoin rakastaa entistä enemmän, kun sydämessä asuu kaksi rakkautta: luonnollinen rakkaus (jokaisen maailman ihmisen omistama) ja Jumalan lahjoittama rakkaus uskon kautta.
Niin uskoton kuin uskovainen aviopuoliso on kuitenkin osa ristin tietä, vaikka niiden merkitys on eri. Jumalan on kaikessa viisaudessaan näin sallinut ja Jumalan lapsi voi vain rukoilla ymmärrystä ottaa oma elämä vastaan juuri sellaisena kuin se näkyy ja tulee.
Ja jotta siinä perheen pyörityksessä jaksaisi, niin on hyvä muistaa vaalia omaa uskoa. Käydä seuroissa, tavata uskovaisia ystäviä ja olla jatkuvasti rukouksessa taivaallisen Isän puoleen.
Valvomistakin riittä, jos puoliso tuo julkijumalattomuutta kotiin ja siitä on lupa ja oikeus hänelle sanoakin, että pahentuu siitä menosta ja että löytyisikö siihen jotain ratkaisua. Kyllä Jumalalla on paljon erilaisia mahdollisuuksia ja jos siinä uskossa alkaa väsymään liikaa, kun maailma pauhaa ja myrskyää ihan omassa kotonakin, ei Jumala kuitenkaan hylkää lastaan erehdysten ja lankeamistenkaan jälkeen. Kyllä se Jumala hoitaa ja aikanaan antaa myös niitä nk.armon kirkkaita hetkiä, jolloin ihan itkee ilosta, että saa olla Jumalan lapsi. Kaikki tämä vain siksi, että meillä on kuitenkin halu olla Jumalan lapsia, vaikka heikkoja olemmekin ja tuntuu, että usko aivan kuolee.
-----
Kiitos noista lohduttavista sanoista! Ensimmäinen kerta kun tämä paatunut sydän ihan itkuun pillahti kun luki tekstisi. Olen toinen puolisko, jonka rakas ei ole vl (huom en kirjoittanut uskomassa, ettei kukaan pahennu...) Olen seurannut tätä palstaa useamman vuoden ajan, enkä yhtään kertaa ole kirjoittanut sanaakaan... enemmistö jutuista ei ole ollut heikkoa uskonelämääni rakentavia. Olen kuitenkin kiitollinen palstan olemassaolosta, koska myös puolisoni tätä lukee ja olemme jopa keskustelleet tämän palstan takia uskonasioista, joista emme ole juuri koskaan ennen keskustelleet!! ei ennen avioliittoa, ei sen jälkeen eikä varsinkaan puolisoni "uskon kieltämisen" jälkeen. Että kaipa tälläkin palstalla on jokin tarkoitus...??
Ps. emme ole keskustelleet siis siksi koska puolisoni ei ole halunnut...
>> On muutenkin rankkaa pitää omatunto puhtaana kun puoliso katsoo tv:tä ja kuuntelee maailmallista musiikkia illat pitkät...
Olipas perkeleellä taas kiire lohduttamaan tätäkin avauksen tekijää.
Avauksen tekijä on Jumalan armosta kuitenkin saanut nähdä Jumalan salaisuuksia ja tämäkin asia on kirkastunut oikein. Ei TV ja musiikki itsellään vaan sisältö.
>Ei TV ja musiikki itsellään vaan sisältö.
Kerropa, mikä musiikin sisällössä tekee siitä huonoa, jopa syntistä! Yksiviivaisen a:n ja fis:in lukumäärien suhde, keskimääräinen hertsiluku vai mikä? Annapa tunnistusojeet, niin tehdään automaatti, joka tunnistaa hyvän ja huonon musiikin.