Minulla on tällainen ongelma; Viime talvi/ viime vuosi on ollut minulle itselle ( ja lapsille) tosi raskas. Meillä on ollut perheessä ja lähisuvussa kaikennäköistä. Ukkini kuolema, mummoni halvaantuminen, veljen infarkti, oma keskenmeno ja munasarjan poisto (pelkään nyt lapsettomuutta). Minua nämä asiat ovat koskettaneet tosi paljon, ja on ollut tosi raskasta. Ongelmani ydin on nyt seuraava.. 5 vuotias poikani on TOSI uhmakas. Menneenä talvena olen ilmeisesti väsyksissäni ja tosi uupuneena antanut hänelle liikaa asioita periksi jotta olisi tyytyväinen ja saisin itse levätä! Nyt se kostautuu. Tiedän, ihan on oma vikani, mutta en silloin asiaa vielä tajunnut.
En saa poikaa mitenkään kuriin. Nyt kun kesä alkaa ja alan itse piristymään, huomaan, ettei kaikki ole vieläkään kohdallaan. En tiedä mitä teen poikani kanssa. Hän huutaa ja parkuu joka ikisestä asiasta. Hän ei jaksaisi kävellä 5 metriä pidemmälle ilman parkumista (ei ole tukeva, mutta astma kylläkin on, ja sekin on tasapainossa). En anna hänelle tahtoa läpi enää, mutta silti hän kiukuttelee päivästä toiseen samoista asioista, vaikkei niitä saakkaan. Mitä teen?
En saa poikaa mitenkään kuriin. Nyt kun kesä alkaa ja alan itse piristymään, huomaan, ettei kaikki ole vieläkään kohdallaan. En tiedä mitä teen poikani kanssa. Hän huutaa ja parkuu joka ikisestä asiasta. Hän ei jaksaisi kävellä 5 metriä pidemmälle ilman parkumista (ei ole tukeva, mutta astma kylläkin on, ja sekin on tasapainossa). En anna hänelle tahtoa läpi enää, mutta silti hän kiukuttelee päivästä toiseen samoista asioista, vaikkei niitä saakkaan. Mitä teen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
..kuin jatkaa samalla linjalla ja olla antamatta periksi, valitettavasti.
Lapsella menee aikansa tottua taas uusiin tapoihin, siksi niitä ei pitäisikään muuttaa jatkuvasti.(ymmärrän kuitenkin syysi ja sen että voimat eivät aina vain riitä ja tärkeää onkin ensin varmistaa oma jaksamisensa, että voi sitten turvata myös lapsen hyvinvoinnin..)
Luultavasti poikasi on hämmentynyt ja turhautunut kun säännöt muuttuvat taas, mutta se menee ajan kanssa ohi, kunhan jaksat pysyä lujana.
Hyvää kesän jatkoa ja jaksamisia sinulle..
niin kyllä niitä metrejä alkaa kerääntyä, tiedän kokemuksesta. Itellä oli tuo 3v todella rasittavaa aikaa, kun joka hiivatin asiasta oli paruttava, myös tuo kävely oli jotenkin vaikeaa, ja aina oli muka rattaisiin päästävä, kun ei muka jaksanut. Nyt kävelee jo tunnin, kun käydään aamukoiralla. Ja ikää nyt 4, joten tsemppiä ja pitkää pinnaa!
Periksi saaminen on saattanut olla ponnahduslautana muutenkin tulossa olevalle, ikään kuuluvalle uhmalle. Oma 5-vuotiaani, ilman mitään muutoksia kurissa, on alkanut itkemään ja uhmaamaan taas niin kuin 3-4 vuotiaana. Itkee oikein tosissaan, jos ei saa jotain asiaa läpi. Olen itsekin toisinaan ihan ihmeissäni kohtausten voimakkuudesta, kun luulin, että uhmaiät ovat jo ohi. Eikä noin 'isolle' jotenkin enää edes sovi tuollainen kiukuttelu.
Eli, siinä tapauksessa että oman lapseni käytös on ihan normaalia 5-vuotiaan käytöstä, voi olla että myös teillä.. Itse olen luottavainen, että ajan kanssa tämäkin vaihe menee ohi, kunhan siitä ei tee liian suurta numeroa eikä sovittuja käytäntöjä muuteta.
raskas talvi on saattanut jättää jälkensä myös lapseen. Varmasti lapsi oirehtii myös henkistä väsymystä mitä itselläsi on ollut. Pitäisin sitä jopa todennäköisenä.