Toivoisin, että saisin vastauksia seuraavaan ongelmaan:
Isovanhempani jättivät äitini pennittömäksi, kun "myivät" kauppakirjalla maatilansa metsineen pojalleen. Käytännössä hän ei maksanut siitä penniäkään,(tämä tapahtui jo 1960 luvulla) tämä oli vain paperilla.Isovanhemmillani oli kaksi lasta; äitini ja enoni,joka siis peri kaiken.
Onko tällainen kauppa laillinen? Minusta tuntuu aivan käsittämättömältä, että tällä tavalla ei toisella lapsella ole osuutta edes lakiosaan, kun ei ole mitään perittävää.
Nyt ovat sekä äitini että isovanhempani kuolleet ja eno on tehnyt testamentin sisareni pojalle. Näin ollen me sisarukset emme saa mittän perintöä, aivan kuten äitinkin aikoinaan.
Onko tämä asia mennyt oikein? Moraalisesti se ei sitä ole tehnyt, mutta mitä sanoo laki? Kiitollinen vastauksista.
Isovanhempani jättivät äitini pennittömäksi, kun "myivät" kauppakirjalla maatilansa metsineen pojalleen. Käytännössä hän ei maksanut siitä penniäkään,(tämä tapahtui jo 1960 luvulla) tämä oli vain paperilla.Isovanhemmillani oli kaksi lasta; äitini ja enoni,joka siis peri kaiken.
Onko tällainen kauppa laillinen? Minusta tuntuu aivan käsittämättömältä, että tällä tavalla ei toisella lapsella ole osuutta edes lakiosaan, kun ei ole mitään perittävää.
Nyt ovat sekä äitini että isovanhempani kuolleet ja eno on tehnyt testamentin sisareni pojalle. Näin ollen me sisarukset emme saa mittän perintöä, aivan kuten äitinkin aikoinaan.
Onko tämä asia mennyt oikein? Moraalisesti se ei sitä ole tehnyt, mutta mitä sanoo laki? Kiitollinen vastauksista.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Taitaapa olla kaikki mahdollisuudet vanhentuneet.
Käytä hakuna suosiolahja, niin palstalta löytyy asiasta ilmeisen asiantuntevaakin keskustelua. Äitisi olisi pitänyt isovanhempasi kuoltua esittää lakiosavaatimuksensa 6 kk kuluessa, niin "pilkkahinnalla" tehty kauppa olisi saattanut antaa oikeudellisiakin mahdollisuuksia nostaa kanne lakiosan saamiseksi.
60-luvulla? Aikaa on vierähtänyt riittävän kauan, että mitään olisi tehtävissä. Talo on myyty. Jos kauppahintaa ei ole ollut tarkoituskaan maksaa, niin se velkakin on jovanhentunut moneen kertaan.
Lisäksi sinulla on ajatusvirhe: Te sisarukset peritte äitinne. Se ammoin omistajaa vaihtanut maatila on enonne ja lähen perillistensä omaisuutta, ei teillä ole siitä enää mitään perintöosuutta eikä peittävää.
Isovanhemmat ovat kuolleet, samoin äitinne. Ehkä äitinne jätti asian sikseen tarkoituksella, se oli hänen ratkaisunsa eikä kuulu teille.
Mitä eno tekee omalle omaisuudelleen, se on hänen asiansa.
Koittakaa nyt ihmeessä päästä irti tuosta asiasta, jolle ette enää mitään voi ja siirtykää eteenpäin.
Ei ole mitään ajatusvirhettä, koska minä ja sisareni olemme enomme lähimmät perijät. Hän on perheetön. Asia on tullut nyt ajankohtaiseksi, koska mummoni ja äitini kuolivat viime vuonna.Perunkirjoituksissahan nämä asiat tulevat esille,en ole siis tätä -60-luvulta saakka miettinyt, synnyin vasta silloin. Ei kannata kommentoida ironisesti, kun et asiaa tunne.
Enoni ei ole ollut missään velassa vanhemmilleen, kauppakirjaan on merkitty kauppasumma, jota hänen ei ole tarvinnut maksaa, ei ole ollut tarkoituskaan.Tämähän se kummalta tuntuukin kuinka näin voi tehdä.
Missä järjestyksessä mummosi, äitisi ja enosi kuolivat. Järjestys vaikuttaa siihen, kuka kenetkin perii. Jos enosi kuoli ensin, on hänen ensisijainen perijänsä hänen äitinsä, koska enosi oli perheetön.
Eno ei ole kuollut. Viime vuonna kuoli ensin äiti sitten mummu.
Asiaasi voi katsoa moraaliselta kannalta ja
lain mukaan. Lain mukaan olet
toissijainen perijä ja enosi voi
lain mukaan myydä tai testamentata
omaisuutensa kokonaan tai osittain,
kenelle tahansa. Toissijainen perijä,
siis sisaren lapsi, ei voi
vaatia lakiosia. Siihen on oikeus
vain rintaperillisellä.
Käytit sanaa "enosi peri kaiken", ei
perinyt vaan osti.
Pitäisi selvittää oliko kauppaan
kuulunut syytinki, eli elatus
isovanhemmille työpalvelu ja
osa rahaa. Lain mukaan vanhemmat
voivat tehdä elinaikanaan omaisuudella
mitä tahansa. Laki ei vaadi jättämään
perintöjä lapsilleen sen voi hukata
surutta. Sen voi myös myydä,
mutta jos hinta oli alihintainen, eikä
rahaa käsitelty, äitisi on luonnollisesti kärsinyt.
Eikä äitisi saanut
vastavuoroisesti rahaa tai muuta
hyvitystä?
Tämä vaihe on myös vanhentunut.
Tiedän nämä faktat rintaperillisistä ja että omaisuudelleen voi luonnollisesti tehdä, mitä haluaa eläessään, vaikka olisi lapsia. Se mikä, minua ihmetyttää onkin tämä ns. myynti.Siksi kirjoitin, että eno peri kaiken. Hän ei ole maksanut mitään, kaikki on vain paperilla. Siisa "bluffia". Voiko näin menetellä vielä nykyään?
Olen ajatellut asiaa äitini kannalta.Mummu ja pappa eivät ole tehneet oikein. Syytingistähän he aina puhuivat, joten se on kuulunut asiaan. Käytännössä eno on elänyt viimeiset 30 vuotta mummun eläkkeellä, kun pappa kuoli, karja laitettiin pois. Eno ei ole ollut koskaan töissä, vaan elellyt metsän myynnillä ja äitinsä eläkkeellä.Äitini vielä naapurista melkein päivittäin vei heille valmiin ruuan. Hän oli hyvä ja aina toisia ajattelva ihminen.
Äitini sai kaksi peltoa, johon talonsa rakensi. Nyt äitini perunkirjoituksessa ilmeni, että ala ei olekaan ne kaksi peltoa, vaan juuri sellainen pläntti, johon talo mahtuu. Pellot ovat olleet vain käyttöoikeudella, että silla lailla.
Kun tätä nyt on selvitetty, aikoi enoni olla "antelias". Hän oli ensin valmis laittamaan rajaksi nämä kaksi peltoa, sitten yhden pellon mutta lopuksi rajaksi jäi se p...n kokoinen pläntti,jossa talo on."Annetaan olla niin kuin on sovittu aikaisemmin."
Äitini ei ole myöskään aikanaan erotuttanut tonttiaan, eli siinä ei ole lainhuutoa.
Äitini meni nuorena naimisiin ja ei ole varmaankaan ajatellut perintöjä, eikä ole vaatinutkaan muuta. Minä en kuitenkaan voisi omille lapsilleni tehdä näin. Pojalle kaikki, tytölle ei juuri mitään.
Kun jo tätä aloin selvitellä enempi, niin asiaan kuuluu vielä se, että enoni on omalta sedältään "perinyt" samanlaisella kauppakirjalla talon ja metsää. Maallista omaisuutta häneltä ei puutu.
Äitini oli kuolessaan vähävarainen, hautajaiskulut ja hautakiven olen minä kustantanut, sekä maksanut laskuja, mitä häneltä jäi.Enolla on kotona aina sen verran rahaa, että hän kahdet hautajaiset maksaisi koska vain, penniäkään hän ei silti siskonsa hautajaisiin antanut, en kyllä pyytänytkään. Ei kovin kiinnostanut ryhtyä hänen villasukkiensa parsijaksi, kun hän sitä mummun kuoltua kyseli!
Omaatuntoa ei kaikilla ole, olisi edes järkeä.
Puhut 40 vuotta vanhoista tapahtumista.
Nykyäänkin voi menetellä niin, että myy esim. talonsa yhdelle lapsistaan ja kauppahinta jätetään suorittamatta. Se jää silloin ostajan velaksi myyjälle, mutta jos myyjä ei peri velkaansa, saatava on vanhentunut ja se siitä.
Maaseudulla tapahtuu maatilojen perinnöjaoissa edelleenkin mitä ihmeellisempiä yhden lapsen suosimisia. Niin kauan kuin pysytään lain puitteissa, asialle ei voi mitään. Jokaisella on taas oma moraalinsa ja omatuntonsa, ei sille mitään voi.
Jos minä mahdollisesti olen kuullostanut irooniselta, niin sitten olen.
Siirry eteenpäin elämässä, vanhojen vääryyksien pohtiminen ei johda mihinkään hyvään ja kalvaa sinua. Turhaan.
Et ole ainoa jolle Suomen maassa on käynyt näin.
Vastuulliset vanhemmat ajattelevat kaikkia lapsia
tasapuolisesti. Jos maita mantuja ei riitä kaikille, heille yleensä jää rahaa tai heidät
koulutetaan ammattiin ynnä muuta.
Sama nouvo, katso tulevaisuuteen ja ole iloinen jos olet terve.
Ettet vain olisi yksi näistä monista "enoista".
Olen menettänyt kahden vuoden sisällä kolme lähintä omaistani ja suru on vieläkin ajoittan kova.Suru heidän poismenosta, ei perinnöstä.
En ole kyllä oikein terve, mutta olen tyytyväinen elämääni ja kiitollinen siitä henkisestä ja hengellisestä perinnöstä, jonka äitini minulle jätti.
Olen mielenkiinnolla lukenut vastaukset ja haluaisin tyhjentävän vastauksen, mitä laki asiasta sanoo, ei mitä kukin uskoo.
Eli voiko vanhemmat "myydä" kauppakirjalla koko omaisuutensa yhdelle lapsesta (lumekauppa) ja näin jättää toiset lapset pennittömäksi.
Eikö esim. verottaja saa asiaa tietoonsa, koska mitään oikeaa myyntiä ei tapahdu.Salliiko laki tällaisen kaupan? Sehän tässä on kysyjänkin tärkein kysymys.
Valeoikeustoimi ei ole pätevä sopimuksen osapuolten välillä. Ts. mitään kauppaa ei ole tehty, jos ei ole ollut tarkoituskaan maksaa kauppahintaa.
Osapuolet ovat syyllistyneet veropetokseen, koska ovat välttäneet aikanaan lahjaveron. Rikos on kuitenkin vanhentunut.
Jos asiasta tulee riitaa, voidaan valekauppa kiistää. Tällöin omaisuus on palautettava oikeille omistajilleen. Asia ei vanhennu.
Se, joka vetoaa valeoikeustoimeen, on se näytettävä todeksi. Todistustaakka on ajan kulumisen vuoksi toivottoman korkea. Käytännössä toimittaneen kuin kauppa olisi pätevästi tehty.