Järjetöntä, mulla on erittäin hyvä frendi, miespuolinen ja tähän asti onkin ollut pelkkä frendi. Vietetään hirveästi aikaa yhes ja puhelimessakin jauhetaan päivittäin. Viime aikoina varsinkin ollaan oltu tosi tiiviisti ja usein vietetään öitäkin toistemme luona. Ollaan tunnettu useampi vuosi ja ainoastaan säpinää oli silloin kun tutustuttiin, huomattiin sitten aika pian et sovitaan paremmin kavereiks ja tuskin kumpikaan oli alunperinkään järin kiinnostunut toisesta näin seksuaalisesti vaikka silloin muutaman kerran sitä harrastettiinkin. Ulospäin näytetään kaikkien mukaan pariskunnalta ja totta on että tää mies on mulle tärkeimpiä ihmisiä elämässä.
Nyt sitten sattui niin että löysin parhaan kaverini ja tän kyseisen miehen samasta sängystä. Se kolahti pahemmin kuin oisin ikinä voinut kuvitella ja sen jälkeen on tuntunut tosi pahalta. Ennen oon aina tsempannu tätä miestä kaikissa nais asioissa ja yhessä ollaan naurettu toistemme sekoiluille. Nyt hämmennyin täysin, enkä osaa enää olla kummankaan seurassa ja oon ottanut etäisyyttä. En mä vihainen ole, enemmänkin loukkaantunut vaikkei siihenkään syytä pitäis olla.
Eilen sitten käytiin kaljalla tän kyseisen miehen kanssa ja tunnelma oli niin kireä ja kauhee et oikeen pahaa teki. Meidän välillä on jotain muuttunut ja harmittaa pirusti. Mä taisinkin olla enemmän kiinni siinä kun halusin myöntää ja huomasin sen vasta kún tällasta käy. Kaverin ja tän äijän välil ei ole mitään, se oli pelkkä yhden yön juttu joka koitu näköjään kohtaloks mun sydämelle. Kaipaan tätä miestä kokoajan ja inhoan ja häpeän itteäni sen vuoksi.
Nyt vaan sitä aikaa peliin kai, joka parantaa haavat, mutta mä oon aina ollut kärsimätön. Näin siinä näköjään tuppaa käymään kun on vuosikausia nauranut toisen ihastuksille.
Nyt sitten sattui niin että löysin parhaan kaverini ja tän kyseisen miehen samasta sängystä. Se kolahti pahemmin kuin oisin ikinä voinut kuvitella ja sen jälkeen on tuntunut tosi pahalta. Ennen oon aina tsempannu tätä miestä kaikissa nais asioissa ja yhessä ollaan naurettu toistemme sekoiluille. Nyt hämmennyin täysin, enkä osaa enää olla kummankaan seurassa ja oon ottanut etäisyyttä. En mä vihainen ole, enemmänkin loukkaantunut vaikkei siihenkään syytä pitäis olla.
Eilen sitten käytiin kaljalla tän kyseisen miehen kanssa ja tunnelma oli niin kireä ja kauhee et oikeen pahaa teki. Meidän välillä on jotain muuttunut ja harmittaa pirusti. Mä taisinkin olla enemmän kiinni siinä kun halusin myöntää ja huomasin sen vasta kún tällasta käy. Kaverin ja tän äijän välil ei ole mitään, se oli pelkkä yhden yön juttu joka koitu näköjään kohtaloks mun sydämelle. Kaipaan tätä miestä kokoajan ja inhoan ja häpeän itteäni sen vuoksi.
Nyt vaan sitä aikaa peliin kai, joka parantaa haavat, mutta mä oon aina ollut kärsimätön. Näin siinä näköjään tuppaa käymään kun on vuosikausia nauranut toisen ihastuksille.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mikää järin fiksu ole vaik oisittekin vaa "kavereita" ollu sen miehen kans mut jos kaveris tiesi kui paljo vietätte aikaa yhes nii ois voinu ettii panoseuransa muualta.tää oli mun mielipide.
jos alkup. nainen on ollut vuosikausia vain ystävä sen miehen kanssa, niin varmasti tällä naispuolisella ystävälläkin on ollut sellainen käsitys, että ystäviä vain ovat.
jos molemmilla on ollut muita koko ajan, ja ovat yhdessä naureskelleetkin ihastuksilleen.
niin, ei ulkopuolinen välttämättä arvaa, että siinä on jotain suurempiakin tunteita ollut... eri asia tietysti, jos tämä ystävätär tahallaan olisi loukannut.
nyt olet epäreilu jos annat tän vaikuttaa ystävyyteenne, sillä mies pitää sua oikeesti ystävänä, ja nyt alatkin kiukuttelemaan. Unohda juttu ja jatka kuten ennen..ja jos olet rakastunut niin sano se.