Hei,
Miehelläni on 14-vuotias autistinen sekä jonkin verran kehitysvammainen poika. Poika on meillä noin kerran kuussa, koska ei oikein viihdy kotinsa ulkopuolella ja kaipaa paljon äitiään kotoaan poissaollessaan. Joskus hän oikein huutaa täydeltä laidalta äitiä tai sitten huutaa. Pojan ainoa huvi meillä on pleikkarilla tai tietokoneella pelaaminen. Mikään muu ei oikein kiinnosta. Joskus teemme palapelejä tai jotain sanatehtäviä, mutta poika ei jaksa keskittyä niihin kuin muutaman minuutin. Hän ymmärtää puheen, mutta eipä juuri itse puhu, korkeintaan toistelee jotain ja vastaa kyllä selkeisiin kysymyksiin; kyllä tai ei. Hän on paljon itsekseen, saattaa istua vaikka huoneessaan ja tuijottaa vain. Pari kertaa olemme löytäneet hänet pimeästä vaatehuoneesta, johon hän on mennyt ja vetänyt oven kiinni. Hän ei juuri koskaan enää hymyile, joskus nauraa samalla, kun toistaa vaikka jotain piirrettyjen filmien puhetta. Emme oikeastaan tiedä, millainen hän on kotona, koska äitinsä sanoo vaan, että se nyt on semmonen, jos mieheni yrittää puhua. Mieheni luonnollisesti haluaisi, että poika olisi iloinen/onnellinen olleessaan meillä. Mutta poika muistuttaa suurimman osasta ajasta lähinnä vanhan ajan mielisairaalapotilasta, joka on vaiennettu lääkkeillä; tuijottaa ja on apaattinen. Kävelemään lähdettäessä poika jää aina n. 20 metriä jälkeen ja koko ajan pitää hoputtaa, ettei jää paikoilleen seisomaan.
Lisäksi poika heräilee yön aikana ja saattaa käydä vessassa viisikin kertaa yön aikana, nukkuuko hän siis lainkaan kunnon unia eikä tuo muutenkaan ole normaalia. Äiti ei ota kantaa tähänkään, poika vain on sellainen. Ongelmia on siis monenlaisia. Emme tiedä, onko poika jatkuvassa lääkärin hoidossa tai miten hän käy tutkimuksissa. Äiti halusi eron yhteydessä yksin huoltajuuden, joten mieheni ei saa tietoja pojasta.
Lisäksi mietityttää tulevaisuus. Mitä poika tekee, kun peruskoulu (ei käy normaalia koulua) loppuu? Onko kellään kokemusta, mitä tekee vastaavanlaiset nuoret? Ja onko tämä käyttäytyminen normaalia edes autistisille/kehitysvammaiselle lapselle? Mitä pojan hyväksi voisi tehdä? Lisättäköön vielä, että poika on melko omatoiminen, käy siis itse vessassa, pukee, kun sanotaan. Kehitysvammaisuus näkyy lähinnä kehitystasossa ja hieman ulkonäössä. Kiitos, kun jaksoitte lukea vuodatuksen loppuun =o)
Miehelläni on 14-vuotias autistinen sekä jonkin verran kehitysvammainen poika. Poika on meillä noin kerran kuussa, koska ei oikein viihdy kotinsa ulkopuolella ja kaipaa paljon äitiään kotoaan poissaollessaan. Joskus hän oikein huutaa täydeltä laidalta äitiä tai sitten huutaa. Pojan ainoa huvi meillä on pleikkarilla tai tietokoneella pelaaminen. Mikään muu ei oikein kiinnosta. Joskus teemme palapelejä tai jotain sanatehtäviä, mutta poika ei jaksa keskittyä niihin kuin muutaman minuutin. Hän ymmärtää puheen, mutta eipä juuri itse puhu, korkeintaan toistelee jotain ja vastaa kyllä selkeisiin kysymyksiin; kyllä tai ei. Hän on paljon itsekseen, saattaa istua vaikka huoneessaan ja tuijottaa vain. Pari kertaa olemme löytäneet hänet pimeästä vaatehuoneesta, johon hän on mennyt ja vetänyt oven kiinni. Hän ei juuri koskaan enää hymyile, joskus nauraa samalla, kun toistaa vaikka jotain piirrettyjen filmien puhetta. Emme oikeastaan tiedä, millainen hän on kotona, koska äitinsä sanoo vaan, että se nyt on semmonen, jos mieheni yrittää puhua. Mieheni luonnollisesti haluaisi, että poika olisi iloinen/onnellinen olleessaan meillä. Mutta poika muistuttaa suurimman osasta ajasta lähinnä vanhan ajan mielisairaalapotilasta, joka on vaiennettu lääkkeillä; tuijottaa ja on apaattinen. Kävelemään lähdettäessä poika jää aina n. 20 metriä jälkeen ja koko ajan pitää hoputtaa, ettei jää paikoilleen seisomaan.
Lisäksi poika heräilee yön aikana ja saattaa käydä vessassa viisikin kertaa yön aikana, nukkuuko hän siis lainkaan kunnon unia eikä tuo muutenkaan ole normaalia. Äiti ei ota kantaa tähänkään, poika vain on sellainen. Ongelmia on siis monenlaisia. Emme tiedä, onko poika jatkuvassa lääkärin hoidossa tai miten hän käy tutkimuksissa. Äiti halusi eron yhteydessä yksin huoltajuuden, joten mieheni ei saa tietoja pojasta.
Lisäksi mietityttää tulevaisuus. Mitä poika tekee, kun peruskoulu (ei käy normaalia koulua) loppuu? Onko kellään kokemusta, mitä tekee vastaavanlaiset nuoret? Ja onko tämä käyttäytyminen normaalia edes autistisille/kehitysvammaiselle lapselle? Mitä pojan hyväksi voisi tehdä? Lisättäköön vielä, että poika on melko omatoiminen, käy siis itse vessassa, pukee, kun sanotaan. Kehitysvammaisuus näkyy lähinnä kehitystasossa ja hieman ulkonäössä. Kiitos, kun jaksoitte lukea vuodatuksen loppuun =o)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Autistiselle lapselle on tärkeää tietyt ihmissuhteet. Ikävä kyllä se tärkeä ihmissuhde on monasti juuri Isä, josta hänet on erotettu. Monet äidit eivät autistista poikaa jaksa ymmärtää. Kemiat on kovin erileiset. Empatiaa pojilla ei ole yhtälailla kuin äideillä. Isällä saattaa olla samankaltaista kokemusta omasta lapsuudestaan, kun vain jaksaa miettiä, millainen oli lapsuudessaan. Kannattaakin keskustella isän kanssa.
Itse olen parhaiten ymmärtänyt poikiani miettimällä, miten käyttäydyin lapsuudessani. Autismi on kehityshäiriö. Nimensä mukaisesti kehityshäiriö näkyy eri tavoin eri ikäisellä lapsella. Autismiin kuuluu lisäksi taantumat. Sressaavat tilanteet saattavat johtaa lapsen eristäytymiseen. Lasta sressaavat etenkin muutokset. Pitäisi yrittää järjestää yhteiset viikonloput mahdollisimman hyvin etukäteen ja kertoa lapselle ajoissa mitä tehdään. Näin onnistutaan parhaiten.
Kirjallisuutta asiasta on runsaasti saatavissa - kannattaa tutustua siihen. Todennäköisesti miehellännekin on aspergerin piirteitä. Parisuhteenne onnistumiseksi kannattaa lukea vaikkapa Barbara Jacobsin kirja "Loving Mr Spock". Siinä sivussa tulee valaisua myös pojan käytökseen.
Autismi ei ole yksiselitteinen ongelma, mutta kuvauksesi oli todella hyvä ja sopii hyvälaatuiseen autismiin (HFA)
http://fi.wikipedia.org/wiki/HFA
Koulutuksella "normaali" nuorimies voitaisiin hänestä leipoa. Ikävä kyllä monet eritysluokat eivät anna tarpeeksi haasteita tälläiselle ihmiselle. Löydä lapsen mielenkiinnon kohteet, niin taas palaa hymy ja elämänhalua. Autistisen ihmisen kuntoutukseen ei sovi ongelmalähtöinen kutoutus, vaan aktiivinen voimavarakeskeinen kuntoutus, jossa etsitään vahvuudet ja niiden kautta lasta kehitetään!
Hei,
Autismiin kuuluu kielellinen häiriö, eli näillä lapsilla on aina ongelmaa puheen ymmärtämisessä ja tuottamisessa. Kannattaa siis puhua lyhyesti, selkeästi ja tukea puheen ymmärtämistä kuvilla, piirtämällä, kirjoittamalla (jos poika osaa lukea).
Autistiset tarvitsevat myös struktuuria, eli sitä että heille selitetään etukäteen näönvaraisesti, mitä tulee tapahtumaan. Esim. kuvilla tehty lukujärjestyksen tapainen päiväjärjestys, johon on merkitty ruokailut, ulkoilut yms. ja -tämän pojan kohdalla erityisesti - se milloin äiti tulee hakemaan kotiin!
Todennäköisesti poika on keskussairaalassa / vammaisneuvolassa lääkärin seurannassa - tämän ikäisellä käyntejä on kuitenkin yleensä vain kerran vuodessa. Voisikohan isä pyytää nähtäväkseen uusimmat lääkärinlausunnot tai jopa mennä mukaan seuraavalle käynnille?
Autistisille/kv-nuorille on omia erityisammattilinjoja (ks. esim. keskuspuiston ammattiopisto) sekä itsenäistä elämää tukevia linjoja.