Jatkonovellit
Keväällä kun pakertelin omia pahvisia tekstejäni, joihin olin juuttunut, turhautunut, enkä päässyt etenemään… sitten yhtenä päivänä kauniina nettailin paetakseni omia jumittuneita ajatuksiani, ja sattumalta sukelsin tänne kirjat&novellit osastoille, ja pikkuhiljaa seurailtuani eri palstoja (runot, novellit, kirjailijanalut) huomasin, että sainkin oman työn alla olleen tekstini etenemään. (Eli taas kerran tekstini sai kuin saikin siivet…Sain kirjoitettua sen hikisen, keskeneräisen jutun loppuun, saatetuksi dead-lineen. Postitettua eteenpäin, joten se paperipinkka ei jäänyt ainakaan pölyttymään pöytälaatikkooni, vaan pölyttyy nyt ihan jossain muualla!)
Jatkonovellit.
Ensimmäinen osallistumiseni jatkonovelli -osastolla oli Palkkamurha (jota toki voi jatkaa edelleen)…
Harmikseni kuitenkin sitten huomasin, että jatkonovellit eivät palstalla edenneetkään niin kuin olin odottanut, eli joutuukin viemään koko projektin yksin…
No, huutelin sitten jossakin vaiheessa apua, että eikö jatkonovellit mene niin, että ruorissa on useampi kapteeni…(mitä useampi kokki sitä sekavampi soppa). Ilokseni
huomasin, että palsta virisi kyllä siihen suuntaan, mutta edelleen laiskanlaisesti. Jatkoin siitä huolimatta jatkonovelli kirjoittamista (koska minulla oli kiinnostusta ja aikaa), ja
Milla/Helvetin enkeli
on nyt minun omasta mielestäni sitä luokkaa oleva jatkonovelli, jota voisi tarjota vaikkapa painotuotteeksi!
Joten nyt kysynkin täällä kirjailijanalut osastolla, että:
Mitä mieltä te arvon arvostelijat olette?
Onko Helvetin enkeli mielestänne kypsä tuote?
Siihen on osallistunut useampi kirjoittaja, jotka emme tunne toisiamme, mutta olemme kirjoittaneet yhdessä novellin.
Arvostelkaa.
Kritiikkiä.
Odotan.
Keväällä kun pakertelin omia pahvisia tekstejäni, joihin olin juuttunut, turhautunut, enkä päässyt etenemään… sitten yhtenä päivänä kauniina nettailin paetakseni omia jumittuneita ajatuksiani, ja sattumalta sukelsin tänne kirjat&novellit osastoille, ja pikkuhiljaa seurailtuani eri palstoja (runot, novellit, kirjailijanalut) huomasin, että sainkin oman työn alla olleen tekstini etenemään. (Eli taas kerran tekstini sai kuin saikin siivet…Sain kirjoitettua sen hikisen, keskeneräisen jutun loppuun, saatetuksi dead-lineen. Postitettua eteenpäin, joten se paperipinkka ei jäänyt ainakaan pölyttymään pöytälaatikkooni, vaan pölyttyy nyt ihan jossain muualla!)
Jatkonovellit.
Ensimmäinen osallistumiseni jatkonovelli -osastolla oli Palkkamurha (jota toki voi jatkaa edelleen)…
Harmikseni kuitenkin sitten huomasin, että jatkonovellit eivät palstalla edenneetkään niin kuin olin odottanut, eli joutuukin viemään koko projektin yksin…
No, huutelin sitten jossakin vaiheessa apua, että eikö jatkonovellit mene niin, että ruorissa on useampi kapteeni…(mitä useampi kokki sitä sekavampi soppa). Ilokseni
huomasin, että palsta virisi kyllä siihen suuntaan, mutta edelleen laiskanlaisesti. Jatkoin siitä huolimatta jatkonovelli kirjoittamista (koska minulla oli kiinnostusta ja aikaa), ja
Milla/Helvetin enkeli
on nyt minun omasta mielestäni sitä luokkaa oleva jatkonovelli, jota voisi tarjota vaikkapa painotuotteeksi!
Joten nyt kysynkin täällä kirjailijanalut osastolla, että:
Mitä mieltä te arvon arvostelijat olette?
Onko Helvetin enkeli mielestänne kypsä tuote?
Siihen on osallistunut useampi kirjoittaja, jotka emme tunne toisiamme, mutta olemme kirjoittaneet yhdessä novellin.
Arvostelkaa.
Kritiikkiä.
Odotan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei vaan aika anna myöten jatkotarinoita lueskella, joten pitkät jää yleensä lukematta. Ehkäpä toisilla on sama ongelma, tuskin kaikilla kuitenkaan.
T. ®Sherlokki © 2006
mutta jostain syystä tuo pätkittäisyys tekee lukemisen hankalaksi. Pidin kirjoitustyylistä ja tarinan päähenkilöstä, mutta tarinan juonesta en saanut oikein otetta.
"Milla tiesi, että hän rakasti ihmisiä - ehkä liikaakin. Hän tunsi valtavaa kiinnostusta kaikkia ihmisiä kohtaan, kaikkia heitä kohtaan joita näki ja tapasi päättymättömänä purona kaupungin kaduilla ja baareissa." "Hän ei voinut olla ilman ihmisiä. Yksinäisyys oli kuin musta kuilu - vaikka aurinko paistaisi ja alla olisi lämpimäksi paahtunut, nauravilla ihmisillä päällystetty nihkeä puistonnurmikko - niin yksinäisyys oli kaikessa tässäkin kuin tyhjänä lyövä yö - jos ketään ei aivan vierellä ollut."
Lainaukset ihan alkuperäisestä tekstistä. Onko tässä tarinan päähenkilön motivaatio "moraalisesti epämääräiseen" toimintaansa? Mielestäni ensimmäinen persoona tässä tarinassa (kuten jatkossa oli) toimi paremmin.
kirjoittelen mielelläni jatkonovelleihin, mutta taidan valita aiheita joissa pääsee helpommalla, kuten Diskenian prinsessa Merkuria ja keiju, joka ei osannut lentää..
Myrskyaiheinen juttu taas inspiroi voodoo-kiroukseen, ja alkuperäisen kirjoittajan reaktio oli: täh?
Monet jatkonovellipalstan kirjoittajat taitavat olla tosi nuoria, kirjoitus on niin satutyyppistä. Mutta sopii minulle. Pistä sinä uusi haaste.