Vähän jäi haavi auki kun lueskelin noita juttuja svartzekoksia koskevista jutuista.Mikä totta ja mikä ei..kauhee riita.Mutta nyt pyytäisinkin teiltä kokemuksia kennel sol`reinista ja razilanista.Niin hyvät ja huonot.Pentua ollaan etitty ympäri suomen ja siellä näyttäis kohta olevan.Lähinnä toivon kokemuksia kasvattjan ja ostajan välisestä yhteydenpidosta,onko kasvattaja kiinnostunut kasvatistaan vielä myös jälkeenpäin?Ymmärsin että aina näin ei ole..Meille on tärkeää että kasvattaja on yhteistyössä kanssamme.
sol`rein ja razilan
utelias
123426
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Jos haluat sellaisen kasvattajan, joka auttaa ja on kiinnostunut myös jälkeenpäin koirastasi ja sen koulutuksesta, menestyksestä jne. suosittelen lämpimästi ottamaan koiran a) pieneltä b) lähellä asuvalta kasvattajalta. Suurella kasvattajalla, jonka leipä tulee kasvatustoiminnasta, ei todellakaan ole useimmiten aikaa auttaa jokaista uutta koiran omistajaa, vaikka intoa löytyisikin. Kannattaa ensin miettiä, mitä haluat koiran kanssa harrastaa ja sitten yrittää ko. harrastuksen piiristä löytää hyvä harrastaja-kasvattaja. Oman kokemuksen mukaan näistä suhteista on eniten hyötyä tulevaisuutta ajatellen.
kyllä toisellapuolella suomea,joka erittäin harmillista.Sillä vaan ajattelin kysästä kun pitäisin juuri sellaisesta kasvattajasta jolla ei kaikki aika olle kokoajan kortilla,=aikaa riittäisi myös meille aloittelijoille..kenneleiden sivustoista jo saa jonkinlaisen ns"lämpimän"tunteen että siellä jaksetaan perehtyä..vai onko tämä amatööri niin helposti vietävissä?? =)sitä mitä haluiaisin harrastaa en vielä edes tiedä,jos kasvattajalla toiveita,pyrin tietysti niitä toteuttamaan
Sitä usein innostuu kuitenkin siitä harrastamisesta, vaikka aluksi tuntuisi, että koiran kanssa voi koulutella ihan omaksi ilokseen. Käy katsomassa esim. suojelu- ja bh-kokeita, toko-kisoja, agilityä jne. Sieltä saa paljon ideoita, ja ihmisiä kannattaa mennä ihan rohkeasti jututtamaan ja kyselemään. Jos taas on puhtaasti kiinnostunut ihan näyttelyistä, ulkomuotokasvattajia löytyy kyllä toooosi paljon. Mutta tosiaan, suosittelen ihan tosiaan etsimään sen kasvattajan siitä läheltä. Käy vaikka katselemassa ja kyselemässä siellä, yleensä kasvattajat ottavat innostuneet uudet harrastajat avosylin vastaan. Ainakin meillä päin :). Melkein jokainen kasvattajahan hakee koiralle kotia, jossa harrastetaan ja toivoo tietysti myös kisaamista jne. Onhan se kasvattajalle ilmaista mainosta, kun kasvatti menestyy.
Ratzilan oikein kirjoitettuna olis noin.
Tätä kennelin pitäjää voin suositella. Mukava huumorintajuinen vastuunsa kantava ihminen. Kasvattaa pienimuotoisesti joten varmasti on kiinnostunut jokaisesta kasvatistaan jotka maailmalle lähtee.
Että terkkuja vaan hitsilään!
Ratzilasta ei kokemuksia, mutta Sol´rein -koiria on mulla ollut kolme.
Ensimmäinen saku otettiin vuonna 91 ja viimeisen kuolemasta vajaa 2 v.
Kasvattajalta olen saanut paljon apuja koko ajan.
Ja se yhteydenpito jatkuu edelleen :)
Itselläni pelkkää positiivista palautetta Saria (Ratzilan) kohtaan. Uskallanpa sanoa, että jos ongelmia tulee niin pitää itse kurkata peiliin.
-hei sol`reinista ei pahaa sanottavaa löydy kasvattaja ollut aina kiinnostunut kaikesta koiraamme liittyvästä ja ollut apuna ja tukena aina kun sitä on tarvittu!!! olen ollut siitä todella otettu ja mielissäni kun kiinnostus säilynyt kasvattajalla ja välittäminen koiraa kohtaan... sol`reinin kasvattajalle siitä suuri kiitos!!! että siinä kasvattaja jota kiinnostaa ja joka välittää täydellä sydämmellä!!!
Ehtoota, elokuussa tulee kahdeksan vuotta kun meitin ihana merihirviökoira Iipula syntyi Mirjan hoivissa. Sehvereillä ja varsinkin Iitalla piisaa konstia ja kommervenkkiä mutta ymmärrystä ja opastusta on kasvattajalta aina piisannut - ja kiinnostus kasvattia kohtaan jatkuu yhä, mistä kiitos. Koiruuttamme hankkiessamme meillä oli tilaisuus tavata sen isä emä sekä sitten koko sisarusparvi muutamaan otteeseen ennen valintahetkeä. Myöhemmin kasvattaja järjesti pentutapaamisia sekä sparrasi kokeisiin ja näyttelyihin osallistumista - hyvässä hengessä kaikki. Iita on perheenjäsen ja kasvattaja tuntuu sitä kautta ikäänkuin sukuun kuuluvalta - tässä tapauksessa vertailupopulatiosta poiketen harvinaisen tervejärkiseltä kylläkin..;o) eli koiraa valitessanne miettikää hyvät ihmiset sitä, että koiran ostaessanne saatte kaupantekijäisiksi myös kasvattajan! Mirjan tapauksessa kasvattajaan (ja kasvatteihin) sopivat luonnehdinnat: hauska, älykäs, boheemi ja ponteva sekä (mikä tärkeintä!) asiansa osaava ja omistautuva. Itse olen saanut elämäni koiran sekä tarvittavan sehveriliittymän käyttötuen Mirjalta.
Täällä komppailee edellisen kanssa D-pentueen jo pilvenreunalle siirtyneen koiran omistaja.
Hieno ensimmäinen koira - paljon em. kuvaillun kaltaista neuvoa ja opastusta kasvattajalta vuosien varrella. Ja ystävyys jatkuu edelleen :)
Tuon kyseisen pentueen emän veli on palliton, emän emän edelliset jälkeläiset 3xD:n lonkat ja ykkösen kyynäriä, emän veljellä D:n lonkat ja itse Kestalla C:t. Luonnetesti tuloskaan ei kovin hääppönen ole.
Toki se ei kerro tulevan pentueen lonkkia ja kyynäriä, tahi luonnetta, mutta varmasti on terveempiäkin lähtökohtia pennuille olemassa.
Kasvattajasta en ole kuullut pahaa puhuttavan.
Ainakin se kertoo sen, ettei kasvattaja ole ostanut tuloksia ulkomailta, kuvattautunut kasvattinsa Suomessa ja kuvat ovat lähetetty kennelliittoon vaikka olisikin näyttänyt "huonoilta". Tilastostoitahan pystyy mieleisekseen muokkaamaan.
Saksanpaimenkoirilla ei tunnetusti ole kovin mairittelevat lonkkatilastot palveluskoiraroduista.
Seurasin pentueen emän luonnetestiä ja juttelin hetken kasvattajan kanssa, nartulla ei ole ollut parhaat lähtökohdat alkuelämänsä aikana. Luonnetestin loppupisteet eivät välttämättä kerro koko totuutta, ja jos kertovat: emänemän edellisestä pentueesta Iza 233 pistettä.
kiitos vastanneille..päädyin kuintenkin kaikesta hyvästä huolimatta kuitenkin toiseen kenneliin joka paljon lähempänä kuin nämä kaksi..sunnuntaina haetaan h(v)auvva kotiin =)