sijoitetusta lapsestani olisi se suuri suru.
Mutta kuitenkin uskon että selviäisin siitä,jos näkisin että lapsi pysyisi käsitelemään tulevaa tilanetta,ja että lapsen biol.vanhemmat osaisivat nähdä myös lapsen tuskan.Tietysti haluan uskoa että biol.vanhempien tilanne hyvä,pitemmältä ajalta.
Ymmärrän että en omista tätä lasta,niinkuin en omista ketään.Lapset ovat aina lainaa,olisivat sitten biol.tai sij.lapsia.
Eniten minua pelottaisi miten lapsi sen jaksaisi.
Me aikuiset ollan vastuussa siitä,ollaan sitten biol.lasten vanhempia tai sijaisvanhempia.
Lapsi on saatava olla lapsi ja jos hän vielä kykenee olemaan luottavainen meihin aikuisiin,olisi sitä uskoa ja toivoa varjeltava.
Voimia kaikille jotka tekevät surutyötä,luopumista,niin biot.kuin sijaritkin!
Mutta kuitenkin uskon että selviäisin siitä,jos näkisin että lapsi pysyisi käsitelemään tulevaa tilanetta,ja että lapsen biol.vanhemmat osaisivat nähdä myös lapsen tuskan.Tietysti haluan uskoa että biol.vanhempien tilanne hyvä,pitemmältä ajalta.
Ymmärrän että en omista tätä lasta,niinkuin en omista ketään.Lapset ovat aina lainaa,olisivat sitten biol.tai sij.lapsia.
Eniten minua pelottaisi miten lapsi sen jaksaisi.
Me aikuiset ollan vastuussa siitä,ollaan sitten biol.lasten vanhempia tai sijaisvanhempia.
Lapsi on saatava olla lapsi ja jos hän vielä kykenee olemaan luottavainen meihin aikuisiin,olisi sitä uskoa ja toivoa varjeltava.
Voimia kaikille jotka tekevät surutyötä,luopumista,niin biot.kuin sijaritkin!
Vastaukset 12
Vanhimmat
toi sijoituksen päätyttyä lapseni kotiin, hän itki niin että hartiat tärisivät. Lapseni ei korvaansa lotkauttanut.
Sanoin tuolle ukolle, että tekeepä hyvää sinunkin tuntea, MITÄ MINÄ ÄITINÄ OLEN JOUTUNUT KESTÄMÄÄN, TAI PIENEN OSAN SIITÄ HÄN EHKÄ YMMÄRSI??
Hän yritti halata lastani lähtiessään, mutta lapsi/nuori väisti ja livahti huoneeseensa.
Ihmettelin lapseni tunteettomuutta? Eikö hän uskalla surra minun nähteni vai mistä on kyse?
Lopulta kuulin: "sitä ukkoa en halua koskaan nähdä"??
No, kolmen kuukauden kuluttua lapseni halusi soittaa eka kerran.
Seuraava puhelu jouluna ja sitten ne pikkuhiljaa harvenivat olemattomiin...
Tämän verran te SIJARIT merkitsette silloin, kun olette vastustaneet lapsen palauttamista kotiin?
Antakaa lapsen OMALLE VANHEMMALLE se arvo, joka hänelle kuuluu, niin saatatte saada itsekin joskus jotain???????
että omalla asenteellasi olet estänyt lasta näyttämästä mitään positiivisia tunteita sijaisvanhempia kohtaan, oman itsekkään kaunasi olet siirtänyt lapsellesi.
Onneksi olkoon.
Onko hyvä mieli nyt?
Missä on se bio-äiti tai -isä, joka sanoisi sijaisvanhemmalle: kiitos, olet antanut lapselleni kodin.
Entäpä jos lapsi oli niin surun murtama, ettei kestänyt jäähyväisiä?! Ja entä sinä, miksi lapsesi yleensä joutui sijaiskotiin?
4 vuotta,ja vasta nut sossut myöntävät sen.Lapsi sanoi,ettei jää kaipaamaan sieltä mitään,ja että koirankoppikin on parempi paikka.
kaktukset eritä "myrkkyä"? Hyvin olit nimimerkkisi valinnut. Näkee jo tuntematta, millä asenteella teet työtä toisten ihmisten lapsilla.
Tuliko hyvä mieli, oli entisaikojen rangaistuskeino, eli tolkuton syyllistäminen! Yrititkö siirtää tuntemaasi syyllisyyttä minuun, lapsen omaan äitiin?
Selvästi näkee ettet sovellu sijariksi, joten älyä lopettaa työsi ajoissa, jotta lapset pääsevät OMAAN KOTIINSA! Häpeä!!!!
mitenkään kummallinen ilmiö ehkä sinulle kylmätunteiselle ja rakkautta kieltävälle se oli järkytys nähdä aidon eronhetken ja vielä "sijaisäijän" tunteenpurkauksen.
Miten silloin oli kohdallasi kun luovutit lapsesi sijaisvanhemmille?
Itkitkö kaikkien edessä?
Oliko viha itseäsi kohtaan niin ylitsepääsemätön että ei kyyneleitä vuotanut elämän virtaan.
Nyt sitten yrität purkaa sitä vihaa syyttömiin.
Aika tavallinen on lapsen muutto takaisin biokotiin että lapsi tekee kaikkensa että välit ystäviin ja sijaisvanhempiin menevät poikki.
Mutta sen aikuinen myös bioäiti/isä pitäisi ymmärtää että on kysymys siitä tilanteesta -on helppo lähteä kun luulee että ei kukaan häntä kaipaa jos olen hyvin ilkeä kaikille.
Tiedätkö mitkä tuskat saattaa olla lapsella joka omassa hiljaisuudessaan ikävöi sijaisvanhempiaan mutta ei saa siihen lupaa omilta biovanhemmiltaan.
Älä sano että kaikki on huonoja sijaisvanhempia pidä tunteesi ominasi ja siivoa ajatusmaailmaasi.
Meillä sijaislapsi joka oli vain kolmevuotta meillä mutta kiintymys oli niin valtavan hyvä että edelleen olemme yhteydessä toisiimme ja tämä lapsi on jo aikuistunut sekä elämä hyvällä mallilla vaikka ei bioäitiinsä juurikaan yhteyttä pidä.
Haaveet, toiveet ja odotukset siitä uudesta hyvästä kodista jossa äiti,isä huoleton arki niin ne jäivät toteutumatta. Isä kuoli äiti pahasti vaurioitunut elämän kolhuista.
Onneksi hänellä on jäljellä hyvä tukiverkosto jonka voimin kykenee hallitsemaan surut, vaikeudet ja ilot. Me olemme se yksi tärkeä ihmissuhede jonka hän sai ominlupinsa rakentaa sitä ei bioäiti voinut turmella yrityksistä huölimatta.
Ensin alkuun oli aina kun ajoimme sossun ohitse että nuo helvetin ämmät pilasivat elämäni.
Nyt hän sanoo että miksi eivät auttaneet minua jo vuosia sitten vaikka saivat ilmoituksen päiväkodista ja koulusta.
Tämä nuori sanoo aina että te pelastitte minun elämäni en tiennyt että on toisenlaistakin elämää koska olin vangittu neljänseinän sisälle. Sitä ei äitini ymmärtänyt luuli että se on rakkautta ja välittämistä.
Miten voisimme antaa lapsen omille vanhemmilleen koska tiedämme että siellä ei olisi lapsen hyvä olla.
Jos tietäisimme että lapsi voisi biokodissaan hyvin ja hän saisi sen lapselle oikeutetun elämän niin mikä että ei silloin tietenkin ilomielin luopuisi lasesta silloinhan se olisi kuten sen pitäisi ollakkin. Pitäisimme suuren juhlan sen kunniaksi.
Halasiko lapsi sinua kun menit vastaanottamaan häntä? Kuinka vanha lapsesi oli ja kauanko oli sijoituksessa.
täytettyään 12 vuotta, oli ollut siellä 2,5 vuotta. Sen jälkeen on YHDEN AINOAN kerran käynyt PAKOTETTUNA!
Täyttää nyt 18 vuotta!
Kun saan LUOPUA ja lapsi palaa omaan perheeseensä, eikö sen pitäisi olla riemunpäivä.
Tottakai te joudutte luopumaan, eikö sitä KOULUTUKSESSA, JOKA ON NIIN LAAJA JA KATTAVA jo sanottu??????
minkätakia vihamielisyys sijais vanhempia kohtaan?
Eiko teillä ole tippaakaan kiitollisuutta siitä että joku kuitenkin hoiti lastasi silloin kun et itse siihen kyennyt?
Olisiko ollut parempi vaihtoehto jokin ryhmäkoti jossa kukaan ei olisi lapsestasi välittänyt?
En tiedä kannatteko syyllisyyttä siitä että lapsi joutui sijoutukseen, vai onko ongelmana jonkinlainen pelko siitä ketä lapsi rakastaa?
Mutta eiko olisi kaikkien osapuolten kannalta parasta että tulisitte toimeen ja tapailisitte vähän väliiin?
Mitä pahaa on aikuinen joka lastasi rakastaa tehnyt?
että ehkä sentään lapsen vanhempi olisi kyennyt hoitamaan lapsensa, huostaanotto oli turha!
--että ehkä sentään lapsen vanhempi olisi kyennyt hoitamaan lapsensa, huostaanotto oli turha!
ehkä olisi
mutta onko lapsen äiti sitä mieltä että lapsen olisi pitänyt jäädä ilman rakkautta sen sijoituksen ajan
sillä biot eivät aja lastensa parasta vaan omaa parastaan.Heitä ei liikuta se mikä olisi parasta lapselle.Ei se tee ihmisestä välttämättä hyvää vanhempaa kun on synnyttänyt lapsen,siihen vaaditaan muutakin!
He luulevat mitä ilmeisemmin että koska he ovat synnyttäneet lapsen se kuuluu heille vaikka eivät sitten olisikaan olleet lapselle kunnon vanhempia.Omaa asiaa ajetaan kovalla äänellä vaikka ei ole hajuakaan mitä vanhemmuus on.Kunhan saavat uhota ja saarnata kuinka heiltä on ryöstetty lapset,kaikki on väärinkäsitystä ja he ovat OIKEAT vanhemmat lapselle!
Minä en ole sijaisvanhempi joten turha siitä mulle vaahdota.