Hei!
Nyt kaipaisin kipeästi apua, sillä sijaislapset on palaamassa biologiseen perheeseen.
Hienoa sinäänsä, luotan kotiutumisen olevan ok, ainakin lomat ovat menneet hyvin ja vanhempia on tutkittu sossun ja perheneuvolan toimesta, enkä itsekään löydä heistä mitään "vikaa". Suruhan tässä silti on!!!
Mutta nyt kaipaisin apua kotiutumisasiassa.
Lapset 7 ja 4 vuotta, asuneet meillä melkein kolme vuotta.
Missä vaiheessa kerron lapsille???? Kerronko jo nyt, puolisen vuotta etukäteen, vaiko vasta kuukausi-pari etukäteen? vai vasta viikko-pari etukäteen???
Sossu kyseli, missä vaiheessa minusta kertominen olisi ajankohtaista, mutten ole varma. Toisaalta lapset ovat malttamattomia, eivätkä välttämättä kestäisi kuukausien odotusta. Mutta toisaalta pelkään myös liian äkkinäisen tiedon järkyttävän.
Kolmantena puolena on sitten vielä meidän 13-vuotias tytär, hän ehkä tarvitsisi enemmän aikaa asian sulatteluun, mutten usko hänen osaavan olla puhumatta pienemmille, jos kerron hänelle aiemmin...
Nyt kaipaisin kipeästi apua, sillä sijaislapset on palaamassa biologiseen perheeseen.
Hienoa sinäänsä, luotan kotiutumisen olevan ok, ainakin lomat ovat menneet hyvin ja vanhempia on tutkittu sossun ja perheneuvolan toimesta, enkä itsekään löydä heistä mitään "vikaa". Suruhan tässä silti on!!!
Mutta nyt kaipaisin apua kotiutumisasiassa.
Lapset 7 ja 4 vuotta, asuneet meillä melkein kolme vuotta.
Missä vaiheessa kerron lapsille???? Kerronko jo nyt, puolisen vuotta etukäteen, vaiko vasta kuukausi-pari etukäteen? vai vasta viikko-pari etukäteen???
Sossu kyseli, missä vaiheessa minusta kertominen olisi ajankohtaista, mutten ole varma. Toisaalta lapset ovat malttamattomia, eivätkä välttämättä kestäisi kuukausien odotusta. Mutta toisaalta pelkään myös liian äkkinäisen tiedon järkyttävän.
Kolmantena puolena on sitten vielä meidän 13-vuotias tytär, hän ehkä tarvitsisi enemmän aikaa asian sulatteluun, mutten usko hänen osaavan olla puhumatta pienemmille, jos kerron hänelle aiemmin...
Vastaukset 11
Vanhimmat
että sopisit asiasta biovanhempien kanssa, jotta kertominen tapahtuis jotakuinkin samaan aikaan. Tai jospa peräti sallisit biovanhempien itse kertoa lapsilleen ilouutisen silloin kun he holhoojina katsovat ajankohdan sopivaksi.
vanhemmat ovat ensisijalla kertomassa ilouutiset lapsille.
joudun minä.... Tämä siksi, että biologisessa kodissa asia ei ole ongelma, sielä se voidaan puhua milloin vaan, kun ei ole muita lapsia, joiden tarpeet ottaa huomioon.
Minä joudun taas miettimään asian myös tyttäreni kannalta, niinkuin kirjoitin, hän ehkä tarvitsee enemmän aikaa sopeutuakseen muutokseen.
Biologinen perhe on sitä mieltä, ettei sijaislapsille tulisi kertoa, ennenkuin muuttoon on lapsien käsityskyvylle sopiva aika, eli maksimissaan kuukausi, itse eritoten vanhemman tyttären takia haluaisin ottaa asian puheeksi jo aiemmin...
Olet sitoutunut sijaisvanhempana toimimaan sijaislapsen parhaaksi. Miksi et ole ottanut silloin huomioon niitä menetyksiä, joita laupeudentyösi aiheuttaa omalle biologiselle lapsellesi. Teet paljon hallaa omalle sijaistyöllesi ja sijaislapsille, jos nyt menet ennenaikaisesti höpöttämään lasten paluusta kotiinsa, kun se ei ole ajankohtaista (miksi muuten ei ole, jos kerran päätös on tehty?). Biovanhemmat eivät ole sitoutuneet huolehtimaan sijaisvanhempien biologisten lasten tunne-elämästä millään lailla, mutta sijaisvanhemmat ovat sitoutuneet huolehtimaan sijaislapsen tunne-elämästä. Näitä asioita pitää ajatella etukäteen, ennakointi on vanhemmille aina hyvä ominaisuus. Tunnen sääliä sijaisvanhempien biologisia lapsia kohtaan muutenkin, he joutuvat luopumaan niin paljosta. Koko sijaiskotijärjestelmä ontuu pahasti ja tuottaa pahimmassa tapauksessa tuplamäärän tunnevammaisia lapsia viimeistään kun he ovat aikuisia ja pysähtyvät miettimään omaa rooliaan äitiensä toteuttamaa maailmanparannusohjelmaa peilatessaan. Tämä tapahtuu kun sijaisvanhempien omat lapset ovat viidenkympin kieppeillä, vaikkaan.
Biovanhemmat ovat täysin oikassa siinä, että lapsille ei pidä ilmoittaa muutosta ennen kuin heidän käsityskyvylleen sopivana aikana. Miksi haluat omalle biologiselle lapsellesi tuottaa pitkitettyä surua kertomalla jo kuukausia aikaisemmin tapahtuvasta luopumisesta. Sehän tieto muuttaa kaikkien näiden lasten nykyistäkin suhtautumista toisiinsa ihan turhaan jo nyt, jos kerran varsinaista konkreettista muutosta ei edes tapahdu pitkään aikaan. Miksi pitäisi muuttua väliaikaisuuden tilaan. Anna lasten olla rauhassa nyt vaan ja anna lehmän surra.
Eikä tullut sellaisen suusta joka olisi itse ollut sijaisvanhempana.Tunne kylmä ihminen.
Minä ymmärrän huolesi,ja tiedän kokemuksesta että ero on aina vaikea,vaikka kotiutus sinänsä ok.Lapsellekkin se usein on vaikeaa kun haluais miellyyttää molempia.Kyllä asia on puhuttava lapsille esi.muutamaa viikkoa ennen,että lapsi ehtii siäsitää asian,miettiä ja kysellä mikä mieltä askarruttaa.Tämä ilouutinen on kuitenkin lapselle iso askel,ja voi pelottaa.Siinä me sij.ja biol.vanhemmat toivon mukaan voimme olla tukena yhdessä.Omilta tahoiltamme autamme lasta,ja vastaamme parhaamme mukaan tämän kysymyksiin.Sillä lapsi voi kokea sen jälleen hylkäämisenä.
Voimia sinulle!
Biovanhemmat olivat esittäneet, että näille pienille sijaislapsille kerrotaan omaan kotiin lähdöstä heidän käsityskyvylleen sopivasti, esim. kuukautta ennen lähtöajankohtaa. Mitä niinku vastustat siinä. Jos sijaisvanhempi haluaa kuormittaa omaa tytärtään ennenaikaisesti salaisuudella monta kuukautta, niin se on sijaisvanhemman ihka oma asia. Itse en kuormittaisi.
Yritän ymmärtää, mikä tuossa on niin vaikeaa, mutta täytyy sanoa, että tuon ymmärtäminen on vaikeaa....
Siis, niin. Miksi ihmeessä sinun pitäisi kertoa tyttärellesi aiemmin??? Eihän se tieto totuutta muuta, mutta tyttäresi käytöksen sijaislapsia kohtaan se voi muuttaa.
Hän luopuu heistä jo ennenkuin he lähtevät ja sijaislasten hylätyksi tulemisen tunne on varmaa!
Eikä noin pienille lapsille voi tuollaista "pommia" kovin aikaisin pudottaa, ihan jo siksi että silloin lapset luopuvat teistä ennen aikojaan ja pysäyttävät elämänsä odottamaan muuttoa.
lukea osaan,ja kirjoituksesi oli typerä siltä osin että yrität syyllistää sij.vanhempaa siitä että on antanut kodin lapselle jonka on VIRANOMAISET ottanut huostaan omilta vanhemmiltaan.
Huostaanoton purusta ja sen keromisesta olen samaa mieltä.
Minusta on kurjaa se että teillä ei riitä empatiaa kuin itsellenne.
Miten muissa tilanteissa, joissa sijaisperheen biolapsen ja sijaislapsen onni menee vastakkain. Eikö sijaislapsia rakastetakaan kuin omia. Mielestäni se ratkaisu pitää tehdä sen pienimmän lapsen hyvinvoinnin mukaan, eikä suinkaan sijaisperheen vanhimman biolapsen. Missä empatia, kysyn vaan?
Olen sitä mieltä, että kirjoituksesi oli aika sairas. Ensimmäiset pari lausetta ja voin pahoin. Mutta teitähän riittää.
Meiltä on lapsi palannut onnellisesti bioisän luo.
Kotiuttamista valmisteltiin noin vuosi. Lapsi palautettiin 5vuotiaana ja hän kerkisi kuulua perheeeseemme reilun 3vuotta. Kotilomat pitenivät ja kotiuttamisesta ei puhuttu lapselle mitään, ennen kuin noin viikkoa aikaisemmin, kun asiasta tuli totta. Omille ja vanhemmille sijoitetuille lapsille kerroin kuitenkin palauttamisesta aikaisemmin. Kaikki on mennyt hyvin ja nytkin odotan lapsen vierailua. Soittelemme toisellemme ja tapaammekin mahdollisuuksien mukaan. Ikävä on iso, mutta sen kestää. Voimia sinulle.