Folkkarin sitlooda

...tällaisella "keskustelupalstalla"? kaikkihan me tiedämme, että folke on paikkansa ansainnut venetyyppien joukossa ja moni meistä tietää myös vielä senkin, että kolmisenkymmentä vuotta sitten (tai vähän yli) se oli yksi suosituimpia atlantinylitysvälineitä. tähän viimeksimainittuun touhuun se tosin on varsin epäsopiva, mm. mainitsemastasi syystä. suomenlahdelle ja saaristomerelle yksi passeleimmista paateista. no niin. saitko tarpeeksi henkistä vahvistusta venevalinnallesi?

Itselläni ei ole folkkaria, mutta esimerkiksi oma veneeni ei ole saanut kuin kerran vettä istumalaatikkoon kuuden vuoden aikana - johon on sisältynyt välillä ankaraa kryssiäkin. Tuolla kerralla vene oli hetken aivan kyljellään voimakkaan puuskan vuoksi ja hörppäsi varalaidan yli penkille ehkä pari litraa vettä... joten kyllä tuo itsetyhjenevä istumaalaatikko on tämän päivän veneilijöillä hieman yliarvostettu- kuvitellaan että se tekee veneestä jollakin tapaa merikelpoisen, vaikka paljon tärkeämpi on veneen runkomuoto.
Ajatelkaapa menneiden vuosien saaristolaispursia, ja niillä varmasti jouduttiin välillä koviinkin keleihin.

Omassa veneessäni on pulleahko, kantava keula, kuten jossakin määrin folkkarissakin - veikkaan, että folkkarissakin tulee äärimmäisen harvoin muuta kuin sadevettä istumalaatikkoon. Sadevesi taas poistunee sähkökäyttöisellä pilssipumpulla.

Muistaakseni Pertti Dunckerilla oli samankaltaisia kokemuksia, eli olisi saanut merivettä enemmässä määrin vain kerran tai pari koko purjehdushistoriassaan, johon on sisältynyt mm. maailmanympäripurjehdus.

Muistuu tässä menneiltä vuosilta mieleen säpin seudun purjehtioiden eskaaderia ruotsin puolelle,jossa yksi purjehtia hukkui.Iski päälle sellainen myrsky, että äijät seisoi polviin asti vedessä vaikka oli itsetyhjentyvät sitloodat.

Minulla on ollut folkkari 6 vuotta ja koskaan ei ole ollut edes lähelläkään että tulisi vettä sisään. Kutenkin useita Gotland-reissuja "linnuntietä" ja muita avomerimatkoja. Kavereita jotka ovat tehneet useita nonstop-matkoja Kieliin (silloin kuin Kieler woche oli suosittu regatta), eikä kenelläkään mitään ongelmia.

Folkkarin laipio ruffiluukun kohdalla on vesitiivis, joten jos (äärimmäisen) kovassa kelissä suljet ruffiluukut, n 70 % kelluntavarasta on vielä talella (ottaen huomioon sen että vene kallistuu ja vesi hölskyy, oikea luku on todennäköisesti 85 %).

Pumppu avotilaan pitää olla helposti käytettävissä ja riittävän tehokas, mutta se on muutenkin itsestään selvä asia.

Folkkaria (eivätkä muutkaan veneet) oikeastaan saa kallistumaan enemmän kuin 45 astetta. Tässä kulmassa peräsin on jo niin tehoton että vene "broachaa" koska peräsin sakkaa ja vene nousee tuuleen ja suoristuu. Kapeat saaristoristeilijänt kestävät hieman enemmän kallistusta, ei paljon.

Kerran (muistaakseni 1964) sattui folkkarille ikävä onnettomuus: Nuori pari vastasyntyneen vauvan kanssa joutui myräkkään Utön lähistölla. Vauva oli sisätiloissa ja sekasorrossa lentänyt pilssiin ja hukkunut. Mutta tämä olisi vonnut sattua missä veneessä tahansa.

Näistä itsetyhjentyvistä istuma-aukoista vielä muutama sana: Olen usein (varsinkin ennen kevyen kelin kilpailuja) kallistanut venettä falleilla n. 80 asteen kallistuskulmaan että pääsee pesemään pohjaa ja köliä. Tällöin istuma-aukko täyttyy vedellä. Mikä on mielenkiintoista on että vedenpinta tavallisesti on n. 5-10 cm ruffiluukun alakulmasta (mitä tapahtuisi aallokossa?). Eli kovassa kelissä on syytä pitää luukut suljettuna.

Oikestaan ainoa tilanne jolloin saadaan venettä kallistumaan järjettömiin kulmiin on jos broachaa spinnulla. Spinnufalleissa ja skuuteissa EI KOSKAAN saa olla mitään "karkaus"-solmuja, niitä pitää pystyä irroittamaan kokonaan (tuo veitsihomma on liian hidas).

Hoh, hoh, täällä kirjoittelen hulluuksia, odottelen rakastamani eukkoani kotiin euroopan mantereilta. Huomenna s/y Sayonara taas metsästää päänahkoja!