Muistaako kukaan kuinka silloin ennen,pestiin vauvan pyykit pesuvadissa,
vietiin lapset hoitoon naapuriin,
jo aikaisin aamulla,
lämmitettiin huoneet,silitettiin ,paistettiin pullat,kerättiin marjat ja sienet ,
miehestä huolehdittiin siinä samalla.
Entä nyt jos nämä nyky nuoret laittaisi siihen, kuinka kävisi.
Jos joku tekisi siitä ohjelman selviytyjät, olisi kyllä hauska katsoa.
vietiin lapset hoitoon naapuriin,
jo aikaisin aamulla,
lämmitettiin huoneet,silitettiin ,paistettiin pullat,kerättiin marjat ja sienet ,
miehestä huolehdittiin siinä samalla.
Entä nyt jos nämä nyky nuoret laittaisi siihen, kuinka kävisi.
Jos joku tekisi siitä ohjelman selviytyjät, olisi kyllä hauska katsoa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei niitä lapsia minnekkään naapuriin hoitoon viety. Mistä sinä semmoista olet päähäsi saanut ?
Kyllä nykyäitikin selviää siinä missä entisen ajan äitikin. Se on ihan turhaa vähättelyä. Ihminen on hyvin mukautuvainen olosuhteisiin.
Jos nykyäitikin kasvaisi niissä olosuhteissa, hän kasvaisi luonnollisesti kiinni niihin asioihin, eikä siinä mitään outoa edes olisikaan.
Miksi hänen nyt pitäisi selvitä, kun eivät ole olosuhteetkaan sellaiset että pitäisi selvitä. Ja aika äkkiä ihmiset siihen sopeutuvat, jos tapahtuu jotain kriisejä. Ihminen on kummiskin aika sopeutuvainen otus.
Tietty, pientä viisaamista tarvittaisiin, ja alkuun varmaan arki kaatuisi päälle, mutta kyllä siitä äidit äkkiä alkaa selvitä. Eivät ne ennenkään kaikki äidit siitä selvinneet. Eikä nykyajastakaan kaikki äidit selviä.
Kyllä minä ainakin vauvan ja lasten hereillä ollessa puita kärräsin vaunun alakorissa uuniin ja hellaan, jos vauvaa ei voinut jättää yksikseen siksi aikaa, kun kävi puita pihan perältä liiteristä hakemassa.
Rinkassa on vauva ollut navettahommissa, ja välillä kuivikevauhussa, mistä kuivikkeita eläimielle laitettiin. Tyhjä karsina on toiminut lasten leikkipaikkana navettatöiden ajan.
Kun jyrsimellä kävin pellolla, siinä oli jyrsimen peräkärryssä leikkikehä, kun lapsi oli jo sen verran suurempi, ettei pysynyt missään, niin leikkikehässä pysyi, ja se jyrsimen perään. Siellä sitä viileteltiin pitkin peltoja.
Navettavaunut oli erikseen joilla könyttiin navetassa, pellolla ja vauvat oli työssä mukana.
Mitä tulee vauvan pyykkiin, niin ei siinä pesuvati riitä. Kyllä meillä oli pikkusaavit. Pissavaipat veteen likoamaan, ja sit ne oli helppo pestä. Iso puunuija, jolla niitä siinä pursutteli ja pyykkilauta.
Kyllä siinä arki kaatui päälle,kun 18v,piti alkaa
hoitaan koko ruljanssia.Olin täysin kokematon
kotitöihin,perheen nuorin,jolta ei odotettu
mitään ja ei ollut paljon kiinnostustakaan koti
töihin.Siihen se romanttinen rakkaus hukkui,kun
piti vettä kantaa, puita hakata,siivota ja kaik-
kea muuta huusholli hommia tehdä.Vauvaa oli ihana
hoitaa,mutta kun ne vaatteetkin piti pestä ja
vauvoja tuli 3 vuoden väliin.Jotenkin siinä vain
vuodet kuluivat,en voi saavutuksillani kehua,
tein,kun oli pakko,apua ei ollut saatavilla,mies
teki pitkiä päiviä,että toimeen tultiin.
Elettiin vuotta 1956 ja eteenpäin.
täytyy kai selventää,hoidin itse 3v.asti,raha oli todella tiukassa,lapsilisiä ei saatut kun 4kertaa vuodessa,sekin pientä,naapurilla oli kanssa lapsia ,siihen aikaan naapuriapu toimi puolin ja toisin,lapset oli jo isoja eikä tarvinnut kun perään katsomista,ehkä nykyaika on kylmää kaikesta pitää selvitä itse,mutta olosuhteet on paljon paremmat kun 40v.sitten.olet aivan oikeassa kyllä nykyäidit selviää,yhteiskunta antaa apua varmaan moneen asiaan,minultakin jäi lapsiluku yhteen,kun enempää en uskaltanut tehdä,pelko oli että jos jäisin yksinhuoltajaksi pärjäisin lapsen kanssa,sen ajan miehet viihtyivät kapakassa mieluimmin kun kotona,sinulle herää kysymys miksi en eronnut,eronnut nainen jätettiin yhteiskunnan ulkopuolelle,eikä lapsellakaan koulussa olisi ollut hyvä olla,lapsen etu oli tärkein.samanlaista oli minun äidillä ja meitä oli 4,itse en halunnut niin kovaa elämää.olet tehnyt mahtavan elämän työn,nöyrästi nostan hattua kaikella kunnioituksella
Kyllä lapselle piti hankkia itse jostain hoitaja, koska tarhapaikkaa ei yksilapsinen saanut. Piti olla myös varapaikka ja varapaikan varapaikka koska töissä oltiin 60-luvulla myös lauantaisin eikä esim. lapsen sairauden takia voinut olla pois töistä päivääkään koskaan. Vauvalle piti keitellä maitopullolliset mukaan hoitoon, koska lapsi oli alle 1 kk vanha kun piti mennä töihin. Samoin pyykkikassi tuli iltaisin lapsen mukana kotiin, koska ei käytetty kertakäyttövaippoja vaan ainoastaan sideharsovaippoja ja ne pestiin vadissa tai pulsaattorikoneessa lähes käsin.
Muistan, että Kätilöopistolla nuori vaimo sanoi ylpeänä, että mies vaatii häntä pitämään koko äitiysloman, jonka hänen työpaikkansa myöntää: 6 viikkoa!
Hän itse olisi ollut valmis menemään 3 viikon kuluttua, koska työpaikan akatkin varmasti nauraa, kun hän on niin kauan poissa töistä vauvan takia.
Muistan että olin ihan kauhuissani. Omaani en olisi voinut antaa kenellekään hoitoon, ja olinkin siinä onnellisessa asemassa,että saatoin jäädä kotiin kotiROUVAKSI.
Se se ammatti oli!
Mitään omaa rahaa ei ollut, lapsilisä 4 kertaa vuodessa, ei äitiyspäivärahaa eikä kodinhoitotukea. Jos olisin ollut yksinhuoltaja, olisin voinut saada lapsen kaupungin tarhaan, mutta kun olin kunniallisesti avioliitossa, mitään mahdollisuuksia ei ollut.
Päivähoito ostettiin keneltä tahansa naapurilta, kun oli töihin lopulta pakko mennä. Hoitajalle vietiin sideharsovaipat ja vaihtovaatteet, jotka sitten palautettiin kotiin pestäväksi.
Lehdissä kirjoitettiin rikkaista kotirouvista, jotka vaan olivat yhteiskunnan elättinä. Oli se uskomatonta aikaa.
60-luvun palkat nuorilla naisilla kuitenkin olivat sitä luokkaa, että jos olisi töihin mennyt, työmatkat ja päivähoitajan maksanut, ei olisi kukkaroon lantteja enempää jäänyt.
Nyt sanotaan, että eläkeläisillä on liian isot tulot, joita työssäkävijät otsansa hiessa makselevat.
Kotirouvalle ei ole kotona olosta maksettu edes eläkevuosia. Niistä vuosista ei kenenkään tarvitse kantaa kaunaa.
muistan kyllä,poikani synnyttyä pesin vauvan vaatteet käsin,käytettiin sideharsoja,sitä pyykkiä oli aina,leivoin itse kävin työssä,hoidin kodin johon lukeutu myös mies,näin jälkeen päin ajateltuna kuinka sitä selvisi kaikesta,ei ollut lapselle hoitopaikkaa,mieheni äiti hoiti alkuun mutta naapurin kanssa oli hyvä yhteistyö,katsoimme vuoron perään lapsiamme,miehestä ei ollut apua,hän vaan rillutteli kapakassa,paperilla olin naimisissa mutta käytännössä kuin yksinhuoltaja,pojasta onneksi kasvoi kunnonihminen,ja kova yrittämääm vastakohta isällensä,lapsestani olen tosi ylpeä,sanotaan että elämällä on taipumus järjestyä .hyvää kesää ja nautitaan siitä
Kyllä avioliittokin voi olla melkoista arpapeliä. Ei tiedä, millainen mies kohdalle tulee. Todellisen luonnon näkee vasta myöhemmin.
Mukava ettei pojasta tullut renttua, kiitos huolellisen hoitosi.
sitä se oli 40v.sitten,ei hyväksytty yhdessä asumista ennen avioliittoa,luonne paljastuu sitten kun on jalat saman pöydän alla,erokin oli häpeä,ainakin ihmisten silmissä,oli vain mentävä eteenpäin
Muistan hyvin nuo pesuvatipyykit, keittelin vaippoja ja vauvanvaatteita kaasuliedellä emalivadissa ihan päivittäin.
Pulsaattorikone kyllä oli saunassa, mutta kaivoa ei ollut ja pyykit piti käydä meressä huuhtomassa. Saunatilat olivat jääkylmät talvella, sauna lämmitettiin kerran viikossa, siinä samassa pyykkivesi isompaan pyykkiin. Mieheni kävi lainaamassa isäni Anglian, sillä pyykit kuljetettiin rantaan, matkaa sinne oli kolmisen kilometriä. Pyykinhuuhtominen oli ainut kotityö mihin mieheni osallistui, muuten hän riisui vaatteensa ja tipautti ne suoraan lattialle eikä pedannut edes sänkyään. Hänet oli kasvatettu tällaiseksi. Olin työssäkäyvä kahdenlapsen äiti, äitiyslomaa oli toisen lapsen synnyttyä ruhtinaalliset kolme kuukautta, ensimmäisen yhteydessä ei edes sitäkään. Ihminen on sopeutuvainen, jaksaa kun on pakko. Meillä lapsia hoiti mieheni täti kunnes pääsivät tarhaan, olimme siinä suhteessa onnekkaita. Monella ystäväperheellä oli se hoitopaikka naapurin kotiäidin luona tai sitten oli ”lapsenlikka” joka tuli aina aamulla.