Kyselisin näin neuvolan terkkana, että miksi teidän joidenkin äitien on niin vaikea ymmärtää meidän työtämme? Tuntuu, että teillä on käsitys, että täällä vaan mitataan ja punnitaan. Työhön kuuluu niin paljon muutakin kuin asiakasvastaanottoa.
Itse ainakin istun monessa oppilashuoltoryhmän kokouksessa, lastensuojelun tukiryhmässä, välillä yhteispalavereissa sosiaalityöntekijöiden tai päihdetyön tekijöiden kanssa. Voisi siis sanoa että ainakin minulla työ on pää asiassa ongelmaperheiden kanssa työskentelyä nykyisin. Normaalit tarkastukset kuuluvat tietysti työhön, mutta on niin paljon muutakin ja isompia ongelmia kuin lapsen pepun punoitus.
Yleensä nämä valittaja äidit ovatkin niitä, joilla suurin ongelma on se kun vauva ei huoli tuttia tms. yhtä vakavaa. Itse miettii joitakin väkivaltaisen perheen lapsiraukkoja illat kotonakin. Eli pientä ymmärrystä pyytäisin teidän äitienkin puolelta. Aikoja voi peruuntua ja syynä usein on jokin akuutimpi asia kuin teidän lapsenne vuositarkastus.
Kommentoikaa!
Itse ainakin istun monessa oppilashuoltoryhmän kokouksessa, lastensuojelun tukiryhmässä, välillä yhteispalavereissa sosiaalityöntekijöiden tai päihdetyön tekijöiden kanssa. Voisi siis sanoa että ainakin minulla työ on pää asiassa ongelmaperheiden kanssa työskentelyä nykyisin. Normaalit tarkastukset kuuluvat tietysti työhön, mutta on niin paljon muutakin ja isompia ongelmia kuin lapsen pepun punoitus.
Yleensä nämä valittaja äidit ovatkin niitä, joilla suurin ongelma on se kun vauva ei huoli tuttia tms. yhtä vakavaa. Itse miettii joitakin väkivaltaisen perheen lapsiraukkoja illat kotonakin. Eli pientä ymmärrystä pyytäisin teidän äitienkin puolelta. Aikoja voi peruuntua ja syynä usein on jokin akuutimpi asia kuin teidän lapsenne vuositarkastus.
Kommentoikaa!
Vastaukset 8
Vanhimmat
mahtaa olla se, että jokainen äiti kun tuo aarteensa neuvolaan niin toivoisi että ongelmat otettaisiin todesta ja kuunneltaisiin, ilman että naamasta näkee, että ongelmaa vähätellään. Kun työntekijän tulisi huomioida AINA se, että ongelmien suuruus riippuu siitä, miten jokainen sen itse kokee, ei sen perusteella, miten työntekijä ongelman näkee. Ketään kun ei lohduta ammattilaisen suusta se tieto, että joillakin menee vieläkin huonommin! Kaikkihan sen nyt tietää. Ja vielä; miksi pitäisi ymmärtää teidän työtänne? Olen itse psykologi enkä todella voi ketään pyytää ymmärtämään työtäni. Itse olen ammattini valinnut, en tokikaan murehdi potilaitteni tilannetta kotona iltaisin, se käy jo liian rankaksi. Koitan silti ottaa jokaisen potilaan yksilönä ja keskittyä tämän henkilön ongelmaan, (miettimättä muiden ongelmia siinä sivussa), olipa se mielestäni kuinka pieni tahansa.
terkkari, tosin lapsi on jo neljän =)
Yhdessä vaiheessa soittelin aika usein ja kysyin kaikenlaista "joutavaa" johon terkkari usein vastasi, ettei tuo niin pahalta kuulosta, mutta jos SINÄ olet huolissasi niin...
Eli ei väheksynyt, muttei hätäännyttänytkään =)
Nyttemmin kun olen koettanut esim varata tai perua aikaa, olen huomannut että aina ei vastata. Kerran kysyin että onkos minulla väärä numero kun en ole saanut annetuista numeroista kiinni, niin kertoi, että on todella paljon muitakin töitä, juuri noita käyntejä joka puolella. Että uskon kyllä että kiirettä pitää. Tsemiä!
Tarkoitin juuri tuota, että kun joillekin on ylivoimaista jo se, että minua ei saa kiinni välttämättä silloin kuin yrittää soittaa ja sitten ollaan vihaisia kun ei ole vastattu puhelimeen. Tuolloin olen yleensä ollut jossain palaverissa yms. Tai joku ihana lapsonen on käymässä tarkastuksessa ja haluan keskittyä juuri tämän lapsen/perheen asioihin, enkä halua keskeyttää juttelua ja vastata puhelimeen. Tuntuu kurjalta kun yrittää tehdä työnsä hyvin ja kuunnella jokaista äitiä ja tämän huolia, niin toiset soittavat puhelimella ja ovat närkästyneitä kun ei vastata puhelimeen.
Toinen ongelma on aikojen siirtäminen. Joskus tulee yllättäviä kokouksia ja palavereita ja niiden alta tarvitsee siirtää asiakkaita pois, ja voitte arvata taas ollaan hirmuisen vihaisia. Eli tämmänlaista ymmärrystä kaipaisin.
Vaikka täytyy kyllä sanoa että, valtaosa asiakkaistani ovat ihania äitejä ihanine lapsineen. Ja totta että jokaisen perheen ongelmat ovat sille perheelle isoja ja yritän auttaa miten osaan, ainakin kuunnella ja tukea. Joskus vain joutuu tässä työssä priorisoimaan asioita ja perumaan/siirtämään minun näkökulmastani "vähemmän" tärkeitä käyntejä.
eihän se ole terveydenhoitajan vika, jos toimia olisi yhtaikaa enemmän mitä ehtii tehdä.- Tottakai silloin valitsee sen, että keskittyy hoitamaan sitä läsnäolevaa perhettä ennenkuin alkaa puhelimeen vastailemaan. Onhan kuitenkin niin, että jos jollain äidillä on tulipalokiire, niin voi soittaa myös terveyskeskukseen, siis jos asia koskee lapsen sairautta ym.. siihen liittyvää. Näissä tutti-ym asioissa on sitten vain tyydyttävä juttelemaan kavereiden ja muiden äitien kanssa. Minä en kyllä edellisellä viestillä tarkoittanut sitä, että olisin ollut vihainen jos ei ole vastattu. En vain tiennyt mistä johtui ja siksi kysyin häneltä =)
Asun Helsingissä. Olen kyllä jo oppinut, että jos neuvolaan haluaa ajan, niin täytyy aloittaa soittelu 2-3 kk aikaisemmin. Vähintään yksi kuukausi menee siihen, että neuvolatädin saa kiinni vaikka yritän soittaa vain puhelinaikana joka on yksi tunti päivässä. Sitten ajan voi hyvällä lykyllä saada kuukauden päähän, mutta yleensä ei saa vaikka sopisi mikä tahansa aika. Vuositarkastus nyt ei ole niin kiireellinen, mutta jos on ylimääräisiä rokotuksia niin ne pitäisi kyllä saada ajallaan.
erillistä puhelinpalvelua? Siis omassa neuvolassa, jossa oman lapsen tiedot, ei mitään yleisneuvovaa puhelinta. Yksi henkilö voisi vastaanottaa puheluita, varata aikoja, neuvoa kiireellisissä asioissa (ei siihen tarvita sitä yhtä tätiä joka on nähnyt lapsen ennenkin) jne. Minua nyppii suunnattomasti se, että vain klo 12-13 on mahdollisuus saada oma terkkari kiinni. Jos klo 14 alkaa miettiä että onko tämä jokin ihan normaalia, niin haluaisi saada neuvolasta tietoa, ei terveysneuvonnasta joka sanoo että soita ambulanssi. Kun sairaalaan päästään (vähintään yhtä kiireiselle polille), kerrotaan että nämä ovat tämänikäisillä aika yleisiä, ei haittaa vaikka tulitte mutta jatkossa voitte kyllä tarkkailla kotona. Tällainen tuntuu todella turhauttavalta. Esimerkkinä tällaisesta affektikohtaus, jota terveysneuvonnassa ei edes tunnettu. Soitin uudelleen samaan numeroon ja informoin heitä siitä, että tällainen on olemassa. Seuraavana päivänä sain neuvolatädin kiinni, joka samantien osasi sanoa mistä oli kysymys, ja antaa neuvoja jatkoon. Oli turha reissu ja turhaa pelkäämistä.
meillä täällä maalla löytyy aina neuvolasta joku täti joka osaa vastata mun kysymyksiini,ei mitään erillisiä soitoaikoja ole,vaan saa soittaa millon vaan.Toki aamu 8-10 ovat varmimmin paikalla.
että olempa onnekas, kun en asu tosiaan missään pääkaupunkiseudulla, kuullostaa aika surkealta touhulta. Itse asun Porissa, ja täällä saan kyllä soittaa koska vaan omalle neuvolatädille, joka myös yleensä aina vastaa puhelimeen, ellei ole ruokatunnilla. Ja aina saan hyviä neuvoja asiaan kuin asiaan, enkä koskaan ole saanut millään lailla vähättelevää tai huonoa kohtelua. Ja jos pitäisi päästä käymään neuvolassa yhtäkkiä yllättäen, niin kokeintaan parin päivän viiveellä tulee aika. Ja oikein kiireellisissä tilanteissa saa mennä heti. Minulla ei kyllä ole mitään pahaa sanottavaa neuvoloista. :)