Lapsuutestani asti olen kärsinyt ihmispeloista ja sisäisestä kyvyttömyydestä selvitä elämässä.
Vuonna -72 koin hengellisen heräämisen ja se oli minulle hieno ja elämääni muuttava kokemus. Mutta ei sekään yksin tuntunut poistavan niitä pahanolon tunteita, joita minulla jatkuvasti vaan oli jäljellä.
Minä olen avioeron kokenut mies, 16 avioliittovuoden jälkeen. Se kokemuksena oli minulle kuin piste iin päälle ja ajattelin, että ei minulle mikään koskaan onnistu. Nyt vasta jälkeenpäin ymmärrän paremmin, että sisäinen rikkinäisyys oli syynä siihen, miksi elämäni epäonnistui usein. Käytin myös joskus alkoholia paetakseni todellisuutta.
Menin sitten uusiin naimisiin ja ajattelin että nyt asiat muuttuvat, mutta silti elämäni oli silti vaan ahdistavaa, kunnes viimein n.5 vuotta sitten kuulin eräiltä ystäviltä, että ruotsissa on parantumiskeskus, jossa ihmiset saa hengellistä apua, ja siellä uskotaan, että Jumala voi ja haluaa parantaa ihmisen sisäiset haavat.
Ajattelin, että olen valmis tekemään mitä vain, jotta tämä elämä, jossa suurimpana haaveena oli, että tulisi kuolema ja vapauttaisi pois kärsimästä, että siihen tulisi muutos. Ja niin menimme ruotsiin Arken-seurakuntaan ja raamattukouluun nimellä Jeesus parantaa -ja eheyttää .
Halusin saada kokea tämän sisäisen parantumisen hinnalla millä hyvänsä.
Aloin oikein tosi töihin remonttikohteena oma elämä. Päätin ajatella lopultakin vain oman elämän hoitamista. Siihen ei koskaan aikaisemmin löytynyt sopivaa aikaa. Kävin siellä kaksi vuotta ns. eheytymislinjaa . Ja otin vaan vastaan Jumalan parantavaa rakkautta ja hoitoa kuin pesusieni.
Tänä aikana tuli elämääni kaipaamani muutos. Jumala sai parantaa ja vapauttaa minut vuosia kestäneestä ikäänkuin kielteisten ajatusten vankilasta, masennuksesta särjetystä sydämmestä. Opin myös ymmärtämään, mitkä olivat ne elämääni haitanneet sisäiset haavat, jotka olivat tehneet minusta kyvyttömän elämään onnellisesti.
Löytyi hylätyksi tulemisen kokemuksia ja kaikenlaisia pelkoja, jotka olivat murskanneet minun itseluottamukseni ja omanarvontunteeni .
Raamattukoulussa oli paljon esirukous keskusteluja, sain paljon henkilökohtaista sielunhoitoa ja paljon mahdollisuuksia puhua ulos,niitä asioita jotka toivat katkeruutta ja vihaa. Koen tänään, että olen noussut kuin jostain pimeästä ulos ja olen saanut löytää takaisin paremman itseluottamuksen, uuden omanarvon tunteen .
Tärkeintä on, että koen tänään olevani rakastettu ja hyväksytty Jumalalta, sovitettu syyllisyydestä Jeesuksen ristin sovitus työn kautta, voin rakastaa itseäni ja muita.
Lisäksi suhtaudun elämään tänään toivorikkaasti ja uudella luottamuksella myös Jumalaan. Ihmettelen vaan koko ajan muutosta mitä minulle on tapahtunut.
Kenenkään ei tarvitse jäädä omaan elämänsä toivottomuuteen kitumaan ja odottelemaan ihmettä. Minäkin löysin avun ja muutoksen. Olen 52- vuotias mies.
Nämä 4 viimeisintä vuotta ovat olleet nyt elämäni upeimpia. En olisi koskaan voinut kuvitella olevani niin ehyt ja onnellinen kuin tänään olen. Vaatii kyllä aina nöyryyttä lähteä etsimään apua jostakin sellaisesta suunnasta, josta ei ole koskaan ajatellut ja uskonut avun tulevan.
Haluan kertoa että Jumalalta tulee apu kaikkiin elämän kipuihin, Hän voi antaa kokonaan uuden Toivon ja itseluottamuksen, ja omanarvon tunnon, sekä opettaa ammentamaan elämän voimaa Hänen suuresta rakkaudestaan. Mutta siihen oman elämän remonttiin ja työstämiseen on itse suostuttava ja haluta todellista muutosta elämäänsä.
Häpeä estää myös usein avun hakemisen, mutta Jumala ei syytä, eikä Hänen edessään tarvitse hävetä mitään. Tärkeintä on luottaa siihen, että sinä ja minä voimme löytää onnen avaimet takaisin, jos olemme ne menettäneet.
Vuonna -72 koin hengellisen heräämisen ja se oli minulle hieno ja elämääni muuttava kokemus. Mutta ei sekään yksin tuntunut poistavan niitä pahanolon tunteita, joita minulla jatkuvasti vaan oli jäljellä.
Minä olen avioeron kokenut mies, 16 avioliittovuoden jälkeen. Se kokemuksena oli minulle kuin piste iin päälle ja ajattelin, että ei minulle mikään koskaan onnistu. Nyt vasta jälkeenpäin ymmärrän paremmin, että sisäinen rikkinäisyys oli syynä siihen, miksi elämäni epäonnistui usein. Käytin myös joskus alkoholia paetakseni todellisuutta.
Menin sitten uusiin naimisiin ja ajattelin että nyt asiat muuttuvat, mutta silti elämäni oli silti vaan ahdistavaa, kunnes viimein n.5 vuotta sitten kuulin eräiltä ystäviltä, että ruotsissa on parantumiskeskus, jossa ihmiset saa hengellistä apua, ja siellä uskotaan, että Jumala voi ja haluaa parantaa ihmisen sisäiset haavat.
Ajattelin, että olen valmis tekemään mitä vain, jotta tämä elämä, jossa suurimpana haaveena oli, että tulisi kuolema ja vapauttaisi pois kärsimästä, että siihen tulisi muutos. Ja niin menimme ruotsiin Arken-seurakuntaan ja raamattukouluun nimellä Jeesus parantaa -ja eheyttää .
Halusin saada kokea tämän sisäisen parantumisen hinnalla millä hyvänsä.
Aloin oikein tosi töihin remonttikohteena oma elämä. Päätin ajatella lopultakin vain oman elämän hoitamista. Siihen ei koskaan aikaisemmin löytynyt sopivaa aikaa. Kävin siellä kaksi vuotta ns. eheytymislinjaa . Ja otin vaan vastaan Jumalan parantavaa rakkautta ja hoitoa kuin pesusieni.
Tänä aikana tuli elämääni kaipaamani muutos. Jumala sai parantaa ja vapauttaa minut vuosia kestäneestä ikäänkuin kielteisten ajatusten vankilasta, masennuksesta särjetystä sydämmestä. Opin myös ymmärtämään, mitkä olivat ne elämääni haitanneet sisäiset haavat, jotka olivat tehneet minusta kyvyttömän elämään onnellisesti.
Löytyi hylätyksi tulemisen kokemuksia ja kaikenlaisia pelkoja, jotka olivat murskanneet minun itseluottamukseni ja omanarvontunteeni .
Raamattukoulussa oli paljon esirukous keskusteluja, sain paljon henkilökohtaista sielunhoitoa ja paljon mahdollisuuksia puhua ulos,niitä asioita jotka toivat katkeruutta ja vihaa. Koen tänään, että olen noussut kuin jostain pimeästä ulos ja olen saanut löytää takaisin paremman itseluottamuksen, uuden omanarvon tunteen .
Tärkeintä on, että koen tänään olevani rakastettu ja hyväksytty Jumalalta, sovitettu syyllisyydestä Jeesuksen ristin sovitus työn kautta, voin rakastaa itseäni ja muita.
Lisäksi suhtaudun elämään tänään toivorikkaasti ja uudella luottamuksella myös Jumalaan. Ihmettelen vaan koko ajan muutosta mitä minulle on tapahtunut.
Kenenkään ei tarvitse jäädä omaan elämänsä toivottomuuteen kitumaan ja odottelemaan ihmettä. Minäkin löysin avun ja muutoksen. Olen 52- vuotias mies.
Nämä 4 viimeisintä vuotta ovat olleet nyt elämäni upeimpia. En olisi koskaan voinut kuvitella olevani niin ehyt ja onnellinen kuin tänään olen. Vaatii kyllä aina nöyryyttä lähteä etsimään apua jostakin sellaisesta suunnasta, josta ei ole koskaan ajatellut ja uskonut avun tulevan.
Haluan kertoa että Jumalalta tulee apu kaikkiin elämän kipuihin, Hän voi antaa kokonaan uuden Toivon ja itseluottamuksen, ja omanarvon tunnon, sekä opettaa ammentamaan elämän voimaa Hänen suuresta rakkaudestaan. Mutta siihen oman elämän remonttiin ja työstämiseen on itse suostuttava ja haluta todellista muutosta elämäänsä.
Häpeä estää myös usein avun hakemisen, mutta Jumala ei syytä, eikä Hänen edessään tarvitse hävetä mitään. Tärkeintä on luottaa siihen, että sinä ja minä voimme löytää onnen avaimet takaisin, jos olemme ne menettäneet.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kysymys, entä jos on samanlainen kuin sinä mutta on jo valmiiksi syntymästä saakka uskonu(luullu) jumalan auttavaan ja parantavaan voimaan, mutta menettäny lopullisesti uskon "Siihen", niin onko tietoa jos saatana parantaisi ne haavat jotka jumala on saanu aikaseksi ?
Saatana ei koskaan voi parantaa ihmistä, eikä sellaista kokemusta saa myöskään etsiä. Jumala on ainut joka voi parantaa. Kristus kantoi meidän sairautemme ristille, että voimme saada rauhan. Uskoa et ole koskaan lopullisesti menettänyt. Sano vaikka tänään uudelleen ääneen näin: Päätän uskoa sinuun Jeesus ja haluan tulla takaisin luoksesi. Paranna minun luopumukseni, ota armoihisi. Turvaan sinun ristiisi. Kiitos Jeesus. Ja Herra ei sinua tule hylkäämään kun näin rukoilet. Siunausta sinulle.
mistä tahansa vaikka uskon kautta, niin parempi sekin on kuin masennus.
Itse kokeilin lähes kaikkia uskontoja, ei vaan napannut mikään. Joten parannus piti etsiä muualta.
...liityin niihin joiksikin vuosiksi.
Se sinun jumalasi antoi minulle kalan sijasta käärmeen.
Mietitkö todella koskaan sitä, että Jehovan todistajat voisivat olla vaarallinen harha-oppi. Käärmeen sieltä kyllä varmasti silloin löytääkin. Mutta ei siitä voi Jumalaa syyttää, koska kyllä olet varmasti lukenut raamatusta varoituksia vääristä opeista. Ja jos olet Jehovain todistajien seurasta ja opista masennuksen saanut, se jo kertoo että oppi on jotenkin pahasti pielessä. Kyllä 25 vuotta siellä pitäisi riittää myös siihen, että varoitus kellot jossain vaiheessa soivat sisimmässä.
"Mietitkö koskaan ?
Kirjoittanut: Sword-of-the-spirit 9.6.2006 klo 21.45
Mietitkö todella koskaan sitä, että Jehovan todistajat voisivat olla vaarallinen harha-oppi."
Huono puu tuottaa huonoa hedelmää.
Jeesuksen taakka on kevyt, fariseusten taakka on raskas. Jeesuksen ies on miellyttävä, fariseusten ies painaa.
Näin sanotaan Raamatussa.
Jehovan todistajien ies uuvutti, taakka oli raskas ja hedelmä huono.
"Mutta ei siitä voi Jumalaa syyttää, koska kyllä olet varmasti lukenut raamatusta varoituksia vääristä opeista."
Vasta sitten kun aloin lukea Raamattua. Juttuhan menee niin, että ensin uskoo ja vasta sitten lukee kirjan kun hyödyllistä olisi tietysti lukea moneen kertaan mihin oikein uskoo.
"Ja jos olet Jehovain todistajien seurasta ja opista masennuksen saanut"
Meitä on monta. Osa nukkuu jo kuolon unessa.
Pärjääkö koulussa suomen kielellä?
Kyllä. Siellä on suomenkielinen tulkkaus, ja siellä on erityinen suomenkielinen linja.Koulussa on myös suomenkielinen vetäjä suomalaisille. Arkenissa on ollut paljon suomalaisia joka vuosi. Arken on myös laajentanut tilojaan, niin että täällä on nyt rakennettu todella isot tilat (8000 neliötä)uuteen parantumiskeskukseen (pihjoismaiden suurin lajissaan). Jos haluat lisätietoja voit lähettää sähköpostia:[email protected] tai kirjoita minulle:[email protected]
välinpitämätön mulkku. Vapaata tahtoa? En koskaan pyytänyt saada syntyä.
Kukaan meistä ei tiennyt syntyvänsä, ennenkuin lapsuuden varhaisina aikoina hieman jo pääsi elämää maistamaan ja haistamaan. Yhtä vähän vanhempasi tiesivät saavansa sinut, mutta sinussakin elämä alkoi ja jatkuu. Jumalalta tietämättä et syntynyt ja olet saanut siis Häneltä lahjaksi ainukertaisen elämäsi.Rukoilen puolestasi, että jaksaisit eteenpäin.
No jos Jumala tiesi, niin olisipa voinut kertoa hieman, mitä tuleman pitää. Ja sitten vaikkapa kysyä, että aivan varmastiko tällaista haluat. Siihen olisin voinut vastata, että enpä taida.
Olisi vältytty yhdeltä maanpäälliseltä helvetiltä, johon sinunkin Jumalasi minut on niin kovin mielellään tuominnut. Se sadisti.
kiitä isää ja äitiäsi siitä et synnyit mut Jumala antaa iankaikkisen elämän tän kurjuuden jälkeen
helevettiä jaksaisi. Jeesustelua jossain taivaassa päivästä toiseen.
Parempi vain elää näissä harhamaailmaoissa kuten tämäkin, jossa voi unohtaa sen kuolemattomuutensa. Olemme osa maailmankaikkeutta, osa ajan tilaa, joka on koko ajan olemassa jokainen hetki on osa ikuisuutta ja aina olemassa.
Aikakin on vain määre, joka ei ole vakio eikä pysyvä olotila.
Eikä Jumalaa ole olemassa, kuin niille jotka sitä haluavat. Ja kaikki ei sitä halua, koska ovat tajunneet, että jumala on vain itsekeskeinen lapsi, joka haluaa omistaa toisten sielut. Jokainen omistakoon itse itsensä, ja eläköön ikuisesti.
Minäkin olen parantunut "Taivaan Isän" kautta. Voin vain sanoa, että jos on sairautta mitä lääkärit ja lääkkeet ei voi parantaa, niin apua on haettava muualta eli tuolta ylhäältä. Itse juoksin puoskarilta toiselle, ennen kuin päätin mennä viimeisen "auttajan" luo (rukousiltaan..), kun enää ei ollut mitään muuta keinoa käytettävissä. SAIN AVUN.. KIITOS "YLÄKERTAAN"!
Lueskelin noita juttuja tuossa.. Täytyy sanoa, että ihminen varmastikin hakee apua, vaikka mistä, jos apua tarvitsee. Jos "yläkerta on liian korkealla", niin sitten täytyy vaan olla alhaalla ja kärsiä. MUTTA jokainenhan valitsee itse oman tiensä.
Jumala parantaa, ei uskonto.
Olen yrittänyt vilpittömästi rukoilla apua (mutta täytyy myöntää että täysin vilpitön en osaa olla). Kukaan ei kuule minua. En uskalla heittäytyäkään uskoon, kun en tunne kristittyjä ja ne jotka tunnen, ovat teennäisiä ja niuhottavia mulkkuja. Pelkään, että jos antaudun, minusta tulee sellainen. En halua sitä. Haluan olla minä itse, mutta haluan myös, että minulla olisi hyvä olla.
Mitä minun pitää tehdä?
Käy katsomassa www.rukousystävät.fi sivuja. Siellä on paljon luettavaa ja se antaa paljon ajattelemisen aihetta.
Neuvoisin sinua etsimään Suomesta jonkun sellaisen luotettavan kristittyjen yhteisön, jotka voivat sinua auttaa ja tukea hengellisesti. Minä voisin ainakin kaksi paikkaa sinulle suositella. Yksi on Helsingin Arken srk:ta. Siellä on mahdollisuus myös päästä esirukous- keskusteluihin.Toinen paikka johon ainakin itse menisin jos asuisin Suomessa on Nokia Missio Tampereella. Heillä on oikea näky auttaa ihmisiä löytämään parantuminen ja eheytyminen. Voit tietysti rukoilla myös itse, mutta se ei aina ole paras ratkaisu. Voit myös ottaa minuun yhteyttä jos haluat neuvoja etsiä apua Herralta. Laitan tähän Hki Arkenin osoitteen ja Nokia Mission osoitteen. Toivon sinulle rakas ystäväni Herralta sitä ihanaa eheytymistä ja parantumista kaikesta joka on sinua ahdistanut. Siunausta sinulle. T.Harri. Minulle voit kirjoittaa
[email protected]
http://www.arken.org/artiklar/read.asp?artikelID=771&lang=2
http://tampere.nokiamissio.fi//index.php?option=com_contact&task=view&contact_id=6&Itemid=46
Tuntui, että on pakko vastata tähän viestiisi. Tiedätkö että tunnelmasi on varmasti monelle tuttu juttu. Itse olen tullut uskoon 23-vuotiaana ja elänyt jo monenlaiset vaiheet läpi tällä tiellä. Nyt olen 37-vuotias. Minulla ei ollut negatiivisia käsityksiä uskovaisista ennen uskoontuloani. Päinvastoin, äitini tuli uskoon kun olin 10-vuotias ja hänestä näin todella että Jeesus elää. Hän oli aina hyväksyvä ja rakastava, eli hänen uskonelämänsä oli elämää rakastavaa ja ylläpitävää elämää. Mutta! Uskoontultuani olen törmännyt monenlaisiin uskovaisiin ihmisiin. Olen itsekin käynyt läpi kaikenlaisia vaiheita. Ikävää, että meitä uskovia ihmisiä on myös sellaisia, jotka elävät kaukana omasta persoonastaan. Siitä ei oikein voi syntyä mitään hyvää. Mutta kuule, he eivät tiedä mitä he tekevät. He tarvitsevat ihan yhtä paljon Jumalan armoa kuin kaikki muutkin. On mielettömän hienoa herätä sellaisesta, että luulee Jumalan haluavan minun olla jotain muuta kuin mitä persoonana olen. Olen itse kokenut, että Jumala rakastaa juuri sitä syvintä kokemustani itsestäni, minua persoonana ja haluaa omalla pyhyydellään minua auttaa ja pyhittää oman rakkautensa kokemiseen ja jakamiseen. Uskoisin että sinäkin tarkoitat niuhottamisella juuri elämistä kaukana omasta itsestään ja elämän kohtaamista kliseitä viljelemällä? Jos tarkoitat niuhottamisella kieltäytymistä esim. ryyppäämisestä, saatat olla käsittänyt väärin tai tuttavasi pitävät näitä ulkoisia seikkoja kaikkein tärkeimpänä. Itse olin kova bailaamaan ja tein kaikkea mahdollista ennen uskoontuloani. Sisälläni oli kauhean paha olla ja oikeasti sain päästä vapaaksi juomisesta ja entisestä elämäntavastani kun tulin uskoon. Mutta Jumala välittää ennen kaikkea sydämestämme ja sen asenteesta. Jumala loi persoonia ja Hän on persoona. Jumala näkee sydämesi ja kuulee rukouksesi. Sinulle vastasikin tuo Harri, jonka todistus oli aivan mahtava! Ota yhteyttä niihin seurakuntiin johon Harri sinua kehotti. Älä katso ihmisiin vaan katso Jeesukseen. Me ihmiset epäonnistutaan aina tavalla taikka toisella. Silti, jokainen mahtuu halutessaan Jumalan armon alle! Rukoilen puolestasi.
Kiitos ajatuksista, joita herätit minussa.