Meillä on huoltjuuskiista meneillään, isälle käy hyvin,että sisarukset erotettaisiin. Minä en hyväksy tilannetta ja sisaruksetkin ( 2 vanhinta) ovat sitä mieltä,että olisi mukava asua kaikki yhdessä. Eli sitä tässä utelen,että kuinka monessa tapauksessa sisaruksia on erotettu, vaikkei minkäänlaista syytä siihen löydy. Molemmat vanhemmat ovat kykeneviä hoitamaan lapset, mutta vanhin on päättänyt jäädä äidille.. Kokemuksia??
Sisarusten erottaminen
helppiä..
282988
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Hei,
Minä aikanaan ko. asian takia otin kovastikin yhteen ex-miehen kanssa, kun hän ja ex-anoppi olivat sitä mieltä, että vahempi lapsi menee isälle ja nuorempi äidille. Vaikka en helposti riitele, niin se oli se asia mikä sai minun niskavillat pystyyn ja "karjumaan kuin leijona".
En edes harkinnut asiaa, ilmoitin kylmänrauhallisesti, että heitä ei eroteta kuin kuolleen ruumini yli ja jos hän ei siihen suostu haen yksinhuoltajuutta ja panen hänet maksamaan korkeimmat mahdolliset elatusmaksut. Se auttoi.
Tänä päivänä meillä on yhteishuoltajuus ja lapset ovat puolet ajasta minulla ja puolet isällänsä. Joskus sitten toinen tulee kotiin aikaisemmin ja toinen vasta seuraavana päivänä, joten jää aikaa enemmän keskittyä vain yhteen lapseen välillä.
Olen joskus ohimennen kysynyt, nyt kun pojat ovat isompia, että mitä olisivat tykänneet, että toinen olisi jäänyt isälle ja toinen äidille ja he kokevat sen negatiivisena. (en koskaan ole kertonut, että sellaista heiteltiin ilmaan meidän eron aikana) Sehän herättää lapsen päässä ajatuksia, että miksi minä menin isälle, etkö äiti rakasta minua yhtä paljoa, kun et halunnut minua tai toisinpäin eikö isä rakasta minua yhtäpaljoa, kuin veljeä kun halusi tämät sinne asumaan?
Lapsillani on läheiset välit ja he kertovat toisille asioita, mitä ei vanhemmille kerrota. He rakastavat toisia todella paljon, riitelevät toki myös rajusti välistä, mikä on ihan normaalia sisarrakkautta, mutta sopivat riitansa ja ovat taas hyviä ystäviä, nukkuvat välistä toistensa huoneissa, pelaavat palloa, lukevat akuankkoja teltassa kesäisin ja käyvät uimassa. Toki heillä on omatkin kaverit, eivätkä aina ole yhsessä, mutta uskon tänän johtavan siihen, että aikuisena ovat toinen toiselle se luotettavin ja tärkein tuki. He ymmärtävät toisia paremmin kuin kukaan muu, koska kukaan muu ei ole elänyt sellaista lapsuutta kuin he sellaisessa perheessä missä nyt asuvat. (Toivottavasti ymmärsit mitä yritin kertoa) Ja tämä on minun mielipide, joku muu ajattelee toisin ja heidän perheelle se voi ollakin se parempi vaihtoehto...
Lämmintä kesää!!
sellainen tilanne,että muut lapset (paitsi vanhin,jonka mielipidettä oli kaikkien tahojen pakko kuunnella) joutuivat muuttamaan toiselle paikkakunnalle. Seuraavaksi vanhin poika on kuitenkin jo niin "iso", että kyselee,miksi se toinen saa jäädä ja hänen täytyy lähteä.. Itkien sitten joutuu lähteä isälleen. Eikä isä vieläkään tajua,että lasten olisi todella paras olla samassa paikassa. Tähän tilanteeseen jouduttiin,kun isä minun selän takana muutti toiselle paikkakunnalle,ja vei sitten nuorimmat lapset mukanaan.. Nyt sitten taistellaan =o(
>>>>> En edes harkinnut asiaa, ilmoitin kylmänrauhallisesti, että heitä ei eroteta kuin kuolleen ruumini yli ja jos hän ei siihen suostu haen yksinhuoltajuutta ja panen hänet maksamaan korkeimmat mahdolliset elatusmaksut >>>>> Olen joskus ohimennen kysynyt, nyt kun pojat ovat isompia, että mitä olisivat tykänneet, että toinen olisi jäänyt isälle ja toinen äidille ja he kokevat sen negatiivisena. (en koskaan ole kertonut, että sellaista heiteltiin ilmaan meidän eron aikana) >>>> Sehän herättää lapsen päässä ajatuksia, että miksi minä menin isälle, etkö äiti rakasta minua yhtä paljoa, kun et halunnut minua tai toisinpäin eikö isä rakasta minua yhtäpaljoa, kuin veljeä kun halusi tämät sinne asumaan?
onneksi lapsia haastattelee ne tädit,jotka osaa työnsä ja lapset sanovat varmasti sen mitä haluaa. Se on kyllä totta,että kumman luona lapset ovat, niin häntä lapset "mielistelevät". Tämä vanhin poika on kyllä sanonut mielipiteensä molemmille vanhemmille ja hänellä on ihan ymmärrettävät syyt. Nyt vaan saa täysillä toivoa,että myös muita lapsia kuunnellaan ja heidän mielipiteensä tulee selväksi. Pienet lapset on kuitennkin aika arvaamattomia, puhuvat aika paljon siitä mitä on kuluneen päivän aikana tapahtunut..
Miten niin "onneksi" "ne tädit" "osaa työnsä"??? Jo ensinmäinen sanasi kertoo, mitä itse haluat, ei lapsi. " Ne tädit" toimivat omien näkemyksiensä mukaan, eivätkä läheskään aina, mikä olisi todellisesti lapsen paras. "Osaa työnsä" eli tekee haluamasi ratkaisut.
Oikeat ammattilaiset osaavat laittaa realiteetit kohdalleen, eivätkä tee päätöksiä omien halujensa mukaan. Olet varmaan lueskellut mitä esim. Espoossa on käynyt tai miten eräskin "pelastaja on toiminut"
Todentotta, vinoutunut on maailmasi, katselet vain omaan napaasi, etkä ymmärrä mikä voisi olla lapsen parasta.
sanoa sillä,että "osaa asiansa", koska olen kokenut paikallisen sossu-tädin puolelta niin paljon huonoa (koska ex on jaksanut valheilla mustamaalata), että olen kiitollinen,että nyt tulee muitakin asiaan mukaan,eikä tämä ainoa täti päätä mikä olisi lapsille parempi.
Eli tässä tapauksessa tämä yksi täti ainakin olisi tehnyt yksinään päätöksen,joka ei tee päätöstä MINUN parhaaksi.Enkä todellakaan tiedä,mitä muilta on tulossa, mutta nyt tiedän,että asiasta on päättämässä nyt useampi pää -> mielipiteitä muustakin,kuin selän takana paskan puhumisesta. Ja kyllähän,rehellisiä kun ollaan,niin päätös voi olla mikä tahansa, mutta jos sossun tädit lähtee erottamaan sisaruksia kovin heppoisin perustein (oikeastaan ei syytä ole),niin kyllä täytyy jossain olla vikaa??
Minun napa on siellä, mitä kuulen omien lasteni suusta,ja siitä ei ole sinulla mitään tietoa, joten aika heppoisin perustein sinäkin alat täällä tehdä omia johtopäätöksiä. Täällä on kummallinen tyyli arvostella ihmistä ja varsinkin tuota "omaan napaan tuijottamista" ja "vinoutunut maailma" - tyyliä ennenkuin on edes minkäänlaista pohjatietoa asiasta. Kysyin siis,että onko sisaruksia hyvä erottaa? Kerroppa sinä sitten mielipiteesi, kun niin kovasti tunnuit löytävän syyn minusta?
Ja jos niin hyvin jo tunnet tämän tapauksen ,niin kerroppa sitten mikä on(sinun mielestäsi) minun lapsilleni parasta?
Se koira ärähtää, mihin kalikka kalahtaa.
Mitä olet kirjoittanut, on tosiaan vain ja ainoastaan sinun näkökulmasi asista, joten sitä saa mitä tilaa.
"Sossuntädit" eivät käsittääkseni "ala eroittamaan" sisaruksia, vaan tahto tulee jommankumman vanhemman kautta ja kaiken alulle panijanhan on lapsi. Edellyttäen että lapsella on riittävä kehitystaso ja ymmärtämys. Siihen lasten "pompottamiseen" ei kannata mennä, jossa lapset laittavat vanhemmat "kilpasille" kenen luona asuisivat. Antakaa ymmärtää lapsille, että päätös on "lopullinen" eikä sitä muuteta, kuin aivan äärimmäisessä tilanteessa ainostaan.
..eromme taustoja et todellakaan tiedä, enkä niitä sen kummemmin selvitä muuta kuin sanoen että jo yksin sen takia olisin varmasti saanut jopa yksinhuoltajuuden sekä lähestymiskiellon. Niin vakava oli tilanne silloin, mutta onneksi nyt on toisin ja lapsillamme on molemmat vanhemmat ja vielä hengissä kuin myös lapsemme ovat terveitä ja hengissä ja tämä on kaikista tärkeintä, kuten myös heidän onnellisuutensa ja se että vaikeina aikoina ovat saaneet toisistansa tukea.
Tänä päivänä he asuvat osan ajasta äidillä ja osan isällä ja hyvin on toiminut meidän molempien mielestä. Tämä lasten jakaminen lähti ex-anopin päästä ja sillä hetkellä tasapainotonta ihmistä on helppo manipuloida, varsinkin oma äiti onnistuu siinä yleensä. Ja kun ollaan vihaisia ja katkeria...ei aina ajatella lasta, vaan sitä miten saisi sitä tulevaa ex-puolisa eniten loukattua ja kun taas minulle on lapseni kaikista tärkeimpiä en voinut asiaa hyväksyä, varsinkaan kun jakoperuste oli se mikä oli. (Me otamme xxx:n sinä saat pitää yyy:n) No vieläkin se x on jossainmielessä kaikista tärkein ja rakkain mummulle ja papalle, (esim. lapset saa yhtä hyvän todistuksen..vanhemmalle annetaan 50 euroa, mikä on aivan liikaa mielestäni ja nuorempi saa 10 euroa. Arvaa vaan huomaavatko lapset eriarvoisuuden?? Kyllä ja sitten vanhemmalle tulee paha mieli pikkuveljen puolesta ja jakaa omat rahat?? Kyllä kypsyttää, sanon minä..toivoisin että eivät antaisi mitään, eikä kummallakaan lapsella olisi paha mieli) No onneksi isäkin on asian huomannut ja asiasta puhunut. Muuta syytä en tähän ole keksinyt kuin sen että vanhempi on kuin ilmetty isä ja nuormpi taas tulee ulkonäöltään minun sukuuni.
No minä uskon käsi sydämellä, että tämä oli paras ratkaisu. Sisaret saavat olla yhdessä ja olla yhtä paljon molempien vanhempien kanssa, ei ole riitoja ex:n kanssa kasvatuksesta eikä muustakaan ja kasvatusmetoditkin on samat. Lapset kokevat olevansa samanarvoisia isälle ja äidille ja heitä molempia rakastetaan yhtä paljon.
nimenomaan isä on jo "joustanut" sen verran,että vanhin poika, joka ei halua muuttaa, SAA isän luvalla jäädä äidin luokse (no, lupaa siihen ei tarvita,koska lasta ei saa vastoin omaa tohtoaa viedä pois). MUTTA, isä ei aio edes antaa sellaista mahdollisuutta,että muut lapset saisivat jäädä äidille. Isä käyttää nyt tätä tilaisuutta hyväkseen,jossa ei oteta näitä pienempien lasten mielipiteitä huomioon..ja isä viis välittää siitä,että lapset asuisivat erillään. Sepä tässä ihmetyttää ja harmittaa suuresti,kun asioista ei pysty puhumalla sopia ja käräjät on väistämättä edessä. No nytkin puhun tietysti omasta puolestani,koska vanhin poika on niin totisen tosissaan,ettei aio muuttaa. Ja minä asun tässä samassa tutussa ympäristössä,mihin lapset ovat tottuneet.. On aika ymmärrettävää,että 12-vuotias ei halua muuttaa toisaalle,jossa 10 km:n säteellä hänellä on vain yksi kaveri. No,pidän pääni pystyssä ja taistelen loppuun asti, koska lopulta tunnen lapseni ja parempaa palautetta ei lapsilta tule,kuin : rakastan sinua äiti..
siis käräjät edessä: kun kaksi "aikuista" ei voi sopia, niin riidellään sitten kunnolla, välittämättä lapsista.
Yhtenä pointtina on tosiaan, ettei sisaruksia heppoisin perustein "eroiteta" ja toki oikeus voi kuulla myös alle 10-vuotiaita.
Mutta mistäköhän koko ruljanssi on alkanut, luoja yksin tietää ???Kun ei ole tiedossa kaikkia argumentteja asian tiimoilta; alkoholi,viha, raha, pahansuopuus, ymmärtämättömyys ???
Mutta minkä taakseen jättää, sen edestään löytää: niin hyvässä, kuin pahassa.
Toden totta, mitalli pitäisi antaa mututiedon julistajalle: >>>>> muuta kuin sanoen että jo yksin sen takia olisin varmasti saanut jopa yksinhuoltajuuden sekä lähestymiskiellon.
sitten kumminkin päädyit yhteishuoltajuuteen, jos olisit saanut lähestymiskiellonkin? Eihän lähestymiskieltoa kovin hepposin perustein edes saada/anneta, niin ja kumminkin päädyit yhteishuoltajuuteen. Hyvä kun asiasi nyt ok, mutta aika erikoista tekstisi sisältö on.
..jokainen ero on vaikea ja jokaisessa erossa ihmiset käyttäytyy erillä lailla. Toiset voivat jopa vaipua jonkinlaiseen sokkiin ja olotilaan jossa tuntevat ettei elämällä ole väliä ja ajatella, että lapsillekin olisi parempi, jos eivät kärsisi...ihmisen mieli voi hetkellisesti särkyä, mutta se voi myös aikaa myöten parantua. Meillä kävi niin virkavaltaa ja oltiin hoidossa. Jos huonopi tuuri olisi ollut olisimme oleetiltalehden ykkösotsikoissa surullisessa mielessä..No luoja suojeli ja saimme pitää hengen, niin äiti kuin lapsetkin ja mieskin on tätä nykyä terve ja todella hyvä isä. Ehkä joskus vielä kirjani kirjoitan, mutta täällä en halua enempää asioita paljastaa, koska tahdon olla tunnistamaton. Ja sen kirjankin pitäisi olla niin kirjoitettu, ettei lapset ymmärtäisi mistä kyse, hekun luulevat että isälle sattui vahinko ja siksi joutui sairaalaan pariksi kuukaudeksi..ja onneksi olivat niin pieniä etteivät muista.
Meillä toistakymmentä vuotta sitten päädyttiin siihen, että kolme lasta jäi omasta halustaan isälleen ja nuorin äidilleen. Käytännön syistä ja lasten omasta halusta. Välit sisaruksiin ja vanhempiin ovat säilyneet läheisinä ja hyvinä. Jokaisella on oma tyylinsä elää ja päästä parhaaseen lopputulokseen erotilanteissa, vaikkei se joka osapuolta tyydytäkään. Lasten mielipide on tärkeä ottaa huomioon niin pitkälle kuin mahdollista.
Jos ja kun oikeuteen menee niin siinähän
on jokin ikäraja minkä ikäistä lasta
laki kuuntelee ???
Entä, kun yksi lapsista ei ole isän
sehän menee automaattisesti äidille
ja muista riidellään.
Suomen laki sanoo kuitenkin, että ensisijaisesti
äiti on lapsen huoltaja eron kohdatessa.
ole varma ikärajasta, psyykkinen kypsyykin sanelee aika paljon. Muistaakseni 11-12-vuotiasta kuunnellaan oikeudessa ja tätä nuorempia sosiaalityöntekijän puolelta, joka myös toisen asiantuntijan kanssa määrittelee kypsyyden hahmottaa tilannetta ja tulevaisuutta. Biologisuus varmasti vaikuttaa, mikäli joku lapsista on eri isälle, eri asia kait, jos lapsi on vauvasta asti pitänyt ei-biologista isää isänään. En tiedä käytäntöä, oikeuteen asti kun ei tarttenut aikoinaan mennä, erosta huolimatta vanhemmat pystyivät luopumaan omasta kannastaan lasten mielipiteen ja toiveiden perusteella.
jos kysymyksessä ovat aviottomat ( esim avoliitossa syntyneet) lapset. Aviolastensa suhteen puolisot ovat tasaveroisessa asemassa, ja se saa lähihuoltajuuden, jolla on paremmat mahdollisuudet huoltaa lapsensa. Aviolapsille määrätään pääsääntöisesti yhteishuoltajuus.
Yleensähän kuitenkin juttu ainakin näyttäis menevän niin että lapset asuvat äidillään vaikka isä olisi aivan yhtä kykenevä tai jopa parempi huoltaja. Toki isompia lapsia tulee myös kuunnella näissä asioissa. Ainakin silloin jos on yhteishuoltajuus nin äitihän on yleensä se lähihuoltaja tai vanhempi ja isä se etä. VAikka luulisin että yhä useammat isätkin olisivat valmiita lähivanhemman rooliin. Jotenkin se tuntuu vaan ikäänkuin luonnostaan menevän niin että lapset asuvat äidillään. Ja kai se sitten jossain mielessä luontevampaa onkin.
Hulluksi tässä parisuhteessa tulen,
nyt ainakin taas tuntuu siltä :(
Äitinä en lapsiani anna miehelle
tavatkoon heitä/ lastaan sen mitä
yhteishuoltajuudessa sovitaan.
Sisaruksia ei pidä eroittaa.
Olenhan ollut täysipäinen äiti jo 20v.
niin kuinka en nyt olisi sopiva äidiksi ?
Meidän äitien kontollahan on arjen pyöritys kaikkinensa,
sekä suurempi osuus lasten kasvatuksesta.
Tälläkin hetkellä minä kotona ja mies työssään siis poissa kasvatuksesta ja vastuusta.
Kotiin tultuaan alkaa huuto.
oikeaa mallia mielestäni siitä voiko sisaruksia erottaa. Lähipiiristä on kokemus, joka on ainakin onnistunut ja muita en tiedäkään.
Kyseisessä tapauksessa vanhemmat sopivat siten, että vanhin lapsi - poika, meni isälleen ja nuoremmat kaksi tyttöä äidille.
Hyvin on toiminut ja lapset ovat viikonloppuisin vuoroviikoin vanhemmillaan. Ovat muulloinkin yhdessä pitempiäkin aikoja jomman kumman vanhemman perheessä. Molemmilla on uusperheet.Joten lasten erottaminen voi toimia jos vanhemmat kykenevät yhteistyöhön. Lapset vaistoavat ilmapiirin.
yhteistyö on sitä,että isä lupaisi muut lapset minulle vain joka toinen vkl. Minä joustaisin ihan senkin takia,että lapset saisivat olla molempien vanhempien kanssa. Eli antaisin/ kirjoittaisin sopimukseen myös muutkin päivät kuin vain joka toinen vkl. Mutta tämä ei käy isälle, hänen mielestä vanhin poika saa jäädä minulle,muut hänelle... No nyt tehdään eri yhteistyötahojen kesken selvityksiä lapsien "mielipiteestä". Mutta kuten sanoit, niin olisi ihanaa,jos lapsilla olisi samoja lapsuusmuistoja, eikä tässä tapauksessa(kuten taisin jo mainita) ole mitään syytä miksi lapset PITÄISI erottaa..
Lapset eivät ole sama asia kuin keksipaketti jonka voi jakaa..jolloin kaikki ovat tyytyväisiä.
Sisarukset tulisi pitää yhdessä...saada samat lapsuudenmuistot arjesta...ne joista aikuisena jutella hymyssä suin.
Itse toimin siten etten erossa edes ajatellut jakaa lapsia...ex kylläkin ehdotti,muttei olisi
lapsia kyllä saanutkaan koska oli aina töissä,ja nuorin oli vasta 3vuotias.Nyttemmin kun hänellä on uusperhe..eivät nämä ent. lapset enää kiinnostakaan...joten tein oikean ratkaisun!
soppas keitelly-miten voin auttaa muka?
Eiköhän viestisi ollut jonkinlainen provo. Kukaan ei ajattele (luulisin) toisen kanssa yhteen mentäessä, että tämä ei ole ikuista. Ajat ja ihmiset muuttuu, samoin tilanteet. Sen minkä luulit olevan ikuista, ei välttämättä ole. Ainoa, mitä tämänkin palstan kautta voidaan tehdä, on yrittää tukea ja antaa vinkkejä - ei syyllistää. Ihmisiähän me kaikki olemme eli ei täydellisiä?
olet oikeassa-on vaan tänään huono päivä-anteeksi kaikille!
että pystyy myöntämään huonon päivän toisille, on hieno juttu. Kaikkea hyvää tulevalle kesälle sinulle!
ei hyvä idea.mieheni ja hänen siskonsa erotettiin pieninä.tyttä äidille poika isälle.no miehelläni on nyt kaksi rakastavaa perhettä.isänsä luona ja äitinsä luona.hänen siskonsa jäi omasta mielestään täysin ilman perhettä.
nyt aikuisena on vanhemmilleen todella katkera.isäänsä ja hänen "uutta" perhettä ei voi sietää,rakastavivat kuulemma miestäni ja hän oli vain rasite.äitinsä perhettä jossa itse asui hän syyttää siitä että kun äiti aloitti seurustelun ja sai lisää lapsia hänet unohdettiinja kun mieheni meni äitinsä luokse viikonlopuksi äiti oli tietysti onnellinen ja siskon paha olo vain kasvoi.ei ikinä kertonut kellekkään.
nykyään on yksinhuoltaja kun ei osaa seurustella kun varattujen yleensä perheellisten miesten kanssa.sellaiselle lapsenkin sai.ei siinä lapsi on aivan ihana poika.mutta ei saa vieläkään elämäänsä oikein raiteilleen ja ei pysty luottamaan ihmisiin.
älkää hyvät ihmiset tehkö tuollaista lapsillenne.miehenikin tuntee huonoa oma tuntoa vaikkei mitään väärää tehnytkään.
Itselle/meille kävi näin syntymän jälkeen: Kun synnyin/mme, niin meitä tulikin kaksi ja olemme identtisiä sisaruksia. Toinen annettiin pois ja tätä toista olen yrittänyt etsiä nyt aikuis iällä. En käytännössä enään tiedä miten onnistuisi, eli mitä keinoja olisi? Isäni on jo kuollut ja äiti ei suostu koko asiasta puhumaan. Vaikka en ole hänen kanssaan elännytkään yhdessä, mutta kyllä kaipuu on silti kova.