Meillä on isokokoisten vanhempien sekarotuinen pentu, ikä 14 viikkoa. Se on ihan kauhea puremaan! Mietin, että mikä enää tehoaa... Ihmettelen, että toisten pennut alistuu selättämisestä tai kiellosta, ei meillä vaan. Alistuksen jälkeen säntää kimppuun entistä ärhäkämpänä, vaikka olis pitkään pitänyt selätettynä ja ärissyt kamalan pahalla äänellä EI. Mikään ei tehoa. Koira hyökkää kimppuun saman tien. Varsinkaan lapsia ei usko. Roikkuu 5-vuotiaassa koko ajan ja lapsi ei uskalla enää tulla samoihin huoneisiin kuin pentu. Aikuisia joskus tottelee kiellosta, eli lopettaa puremisen, mutta vaihtaa sen haukkumiseen: uhmaa, näykkii, härnää, hyppii ympärillä, juoksee pakoon jos yrittää ottaa kuonosta kiinni ja vaikka puraista korvalehdestä.
Pennulle on nyt tarjottu paljon puruluita, että saisi tuhlata puruenergiaa ja kyllä se niitä pisteleekin poskeen. Leluja on vaikka kuinka ja aina yritetään kanavoida leikki leluun, mutta jostain kumman syystä koira HALUAA purra käsiä, lahkeita ja nilkkoja, ei lähde mukaan lelulla leikittämiseen, muuta kuin satunnaisesti.
Tottakai rakastamme pentuamme kovin ja meillä on ollut ennenkin koiria, en vain muista että tämä pentuaika olisi ollut näin... kamalaa =). Säälittää lapsen puolesta, kun hän ei pääse koiran kanssa kosketuksiin juuri lainkaan, vaikka koiran ja lapsen välille voisi muotoutua juuri aivan erikoinen ystävyyssuhde.
Pennulle on nyt tarjottu paljon puruluita, että saisi tuhlata puruenergiaa ja kyllä se niitä pisteleekin poskeen. Leluja on vaikka kuinka ja aina yritetään kanavoida leikki leluun, mutta jostain kumman syystä koira HALUAA purra käsiä, lahkeita ja nilkkoja, ei lähde mukaan lelulla leikittämiseen, muuta kuin satunnaisesti.
Tottakai rakastamme pentuamme kovin ja meillä on ollut ennenkin koiria, en vain muista että tämä pentuaika olisi ollut näin... kamalaa =). Säälittää lapsen puolesta, kun hän ei pääse koiran kanssa kosketuksiin juuri lainkaan, vaikka koiran ja lapsen välille voisi muotoutua juuri aivan erikoinen ystävyyssuhde.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ota niskasta kiinni ja ravista - niin tekisi emokoira. Samalla tiukka EI.
Kun pentu on pieni, voit vielä harjoitella alistumista. Ota niskasta tiukka ja hellä ote, nosta koira ilmaan ja sen pitäisi roikkua siinä rentona kuin olisi emon suussa. Nostajan tulee tehdä liike rauhallisesti ja ÄLÄ pudota koiraa. Tämän noston tekee porukan alfa, ei teidän 5-vuotias;)
Viisivuotias on liian pieni komentamaan pentua, teidän aikuisten tulee tehdä selväksi pennulle, ettei lapsia saa purra. Piste.
5 vuotias EI OLE liian pieni komentamaan!!koiran on opittava jo pennusta että se on arvoasteikon alimpana, ei perheen 5 vuotias. siitä voisi seurata katastrofi!!! jos pentu hyökäilee lapsen kimppuun, puree ym, niin HETI niskasta kiinni ja vie eristykseen puoleksi tunniksi, jolloin koiraa ei silitetä ei katsota, ei mitään!!se tehoaa!
tuota en ole varsinaisesti vielä tehnyt, siis ilmaan nostanut. Ja ravistanut.
Kiitos.
ollaan käytetty, tosin ei nyt puolta tuntia - kirjoissa sanotaan, että se on niin tehokas rangaistuskeino, että 10 sekuntiakin riittää? Toisaalta aamulla kun on töihin- ja tarhaanlähtöhässäkkä, niin ei ole aikaa tuohon paneutua niin pitkäksi aikaa.
Muuten - tuli juuri mieleen -, eikö koira sitten pidä rangaistuksena myös sitä että perhe lähtee töihin? Sehän eristetään silloin muista? Tai kun koira laitetaan pihalle yksin (koira-aitaus takapihalla)?
puree,komentaa ja hyppii välillä ku mieli puoli..
ja pureminen ei ole mitenkään hellää.. tälläki hetkellä käsessä on tulehtunu haava puremisesta.
nyt ku tulin kotia oli purru kännykän laturista osan..
tuntuu että mikään ei saa sitä lopettamaan tota puremista..
on tuollainen mielipuolen lailla pureskeleva pentu! Moni täällä vain haukkuu itseäni sekopäiseksi, kun kyselen neuvoja, vaikka tosiasiassa pentu vain ja ainoastaan haluaa purra meitä. Se pureminen on oikeasti ongelma, eikä sen puremisen kohde!
Eli mikä tuollaisen alfa-pennun pureskeluun auttaa?
Miten ihmeessä te ihmiset luulette että se pentu alistuu sillä että te paiskaatte sen selälleen tai nostatte ilmaan ja ravistelette. Ei todellakaan. Saattaa käydä niin kuin sinulle "käkenä" että pentu saa siitä lisää puhtia ja tahtoa tai sitten toinen vaihtoehto on se että se ei kohta luota pätkääkään ihmisiin.
Ja kaikille yhteinen tieto: emokoirakaan ei toimi tuolla tavalla.
Pahin rangaistus tosiaan koiralle on se kun se hylätään laumasta mutta se pitäisi sitten ajaa siitä pois(enkä käyttäisi sitä tälläisessä tilanteessa ja muutenkaan jos ei tarpeeksi tiedä asioista). Eli siinä tehdään sille selväksi että nyt et ole tervetullut. Esimerkkinä toimii kun koira ei tule kutsusta luokse vaikka treenikentällä eikä usko ei sanaa kun kielletään karkaamasta. Kun sitten viitsii tulla ei sitä halutakkaan enään laumaan koska se ei totellut. Vessaan jäähylle vieminen ei ole rajua laumasta hylkäämistä mielestäni, kuten näin ollen siis ei ole töihin lähtökään. Vessaan, tai muualle, viemistä kyllä minäkin suosin rasavilli pennun kanssa sillä se rauhoitti sen. Eihän se ongelmaa poistanut lopullisesti mutta rauhoittui sillä kertaa. Ja tosiaan, ei mitään puolta tuntia vaan ihan pieni aika riittää. Kuka nyt jättää koiransa puoleksi tunniksi suljettuun tilaan...???
Pureminen meillä loppui ajan kanssa ja kieltämällä, kieltämällä, kieltämällä. Ikinä koiraa ei selätetty tai käytetty minkäänlaista väkivaltaa. Ei:n tehosteena oli joskus koliseva purkki seläntakana jota kolisteltiin yhtä aikaa ei:n kanssa. Huom. vain pennuille jotka sen äänen kestää.
Lapsen kanssa pentu ei saanut leikkiä valvomatta mutta pidimme myös huolen siitä että lapselle ei tullut koirasta pelkoa. Lapsen omaan huoneeseen oli laitettu portti, joka on edelleen siinä vaikka koira on jo kaksi vuotta ja lapsikin jo 6. saa itse päättää onko koira tervetullut, tulevat siis nykyään toimeen vallan mainiosti.
Kyllä se koiran ja lapsen suhde varmasti siitä paranee kun koira saa ikää enemmän. Inhottavaa tuollainen on, tiedän mutta ei siihen auta kuin aika ja kuri. Mutta oikeanlainen kuri.
Mene www.koiraneuvola.fi (toivottavasti muistin osoitteen oikein, jos en niin google löytää) keskusteluun ja esitä siellä kysymyksesi. Saat takuulla asiallisia vastauksia miten ongelmaa voi lähteä poistamaan. ;)
Kuulostaa tutulta.Meidän nyt 3-v.koira oli pentuna aivan samanlainen purija.Siihen auttoi vain aika,mitkään komentelut,torumiset,tai huomion kiinnittäminen leluihin eivät tehonneet.Sitten kun pentu pystyi/osasi hypätä sohvalle alkoi nipistelyvaihe.Lempinipistely paikka oli käsivarsi.Sitä kesti aikansa ja se loppui myös yllättäin,kuten pureminenkin.Olemme tulleet siihen tulokseen,että kun pentu sosiaalistui se lopetti puremisen ja nipistelyn.Torua puremisesta/nipistelystä pitää aina,siten koira vähitellen oppii? mikä on sallittua ja mikä ei.Itse pidin monta kertaa pennulle puhuttelun sen jälkeen kun se oli purrut,tai nipistänyt minua(silloin kun sain sen kiinni).Pentu istumaan eteen,kämmenillä pidin pennun päätä paikoillaan,niin että sain pentuun katsekontaktin ja pidin puhuttelun puremisesta.
Nyt koira on aikuinen,rauhallinen ja ihana.
Ihmisen ärisemisen koira saattaa käsittää leikiksi ja villiintyy siitä entisestään.
hei vaan ja voimia. Eri koirille toimivat eri keinot. Itse olen joutunut kokeilemaan 11 vko vanhan toope- narttuni kanssa vaikka mitkä kommervenkit ja nyt alkaa löytyä tälle koiralle sopivat sävelet. ( Huom kokemusta on saksanpaimenkoirasta 7v ja dalmatialaisesta 10 v ajalta.)
Meilläkään "koventuminen" ei auttanut tähän vimmaan. Tehokkain on hylkääminen. Koiraa ei tarvitse viedä yhtään mihinkään muualle. Yksinkertaisesti kommunikaatio lopetetaan hetkeksi. Vaikka koira tekisi tuona aikana mitä. Huom ihan mitä vaan...vaikka söisi satasen seteleitä..ei sille anneta mitään huomiota. Katsot muualle. Istut, seisot, luet tms. Odotat että pentu rauhoittuu ja menee vaikka lepäämään. Sitten voit lähestyä sitä pieneksi hetkeksi esim silittämään, mutta poistut aika nopeasti siten, että sinä olet määrännyt kommunikoinnin keston, ajankohdan ja tavan aivan kuten lauman johtaja kuunaan. sama välinpitämättömyys toimii uskoakseni myös lapsen kohdalta. Turvallisuus
syistä lapsi voi mennä vaikka istumaan sen verran korkealle, etei koira yllä puremaan. Tässä tapauksessa koira yleensä yktyy haukkumaan hirveästi, mutta siihen ei pidä ottaa mitään kantaa. Vasta kun haukku on loppunut ja pentu mennyt pois tai ruennut nukkumaan tms. sitä voidaan huomioida.
Ylipäätään koiraa tulisi huomioida vain ihmisen aloitteesta ( ainakin siinä vaiheessa, kun tehdään selväksi lauman arvojärjestystä.) Koiran kanssa leikitään ihmisen ehdoilla, ei silloin kun koira tulee sitä kerjäämään. Sama koskee silittelyä ja muuta paijausta. Sikeässä unessa oleva koira annetaan olla rauhassa, mutta kevyesti lepäilevää koiraa voidaan aktivoida ja määrätä leikin tahti. Toivottavasti nämä keinot auttavat.
Meillä haukkukohtaus kesti kerran 1,5 tuntia. Järki meinasi mennä. Huomiotta jätettiin, pokka piti ja koira alistui. Ei ole tehnyt samaa toiste.
Kuulostaa tutulta. Samaa "taikalääkettä" etsin pennulleni, joka on vasta 8 viikkoinen. Muutaman päivän on vasta ollut meillä, ja aluksi olikin todella tottelevainen ja säyseä. Nyt puree käsistä ja jaloista niin, että kipeää tekee. Kaikkea on kokeiltu ja tänään meinas jo hermot mennä mokomaan riiviöön! Eristäminen tehoaa vain hetken, huomion hylkääminen samoin, kokeiltu on tiukkaa kieltämistä, purulelujen antamista, erilaista leikkimistä, vesipullolla suihkuttamista, reipasta ulkoilua jne. Keinot alkaa loppua ja toivottamalta tuntuu.
Ulkona käyttäytyy enimmäkseen mallikelpoisesti, seuraa perässä, tottelee luoksekutsua, tekee kakat ja pissat joitakin vahinkoja lukuunottamatta ulos, ei hauku toisia koiria/ihmisiä jne. Sisällä vain riekkuu kuin mielipuoli ja jäytää housulahkeita, käsiä ja jalkoja. Jos saisin tuon puremisongelman hoitoon, tuntuisi todella täydelliseltä omistaa koiranpentu.
Aikaisemmin kerroin, että meilläkin on terrierin pentu, joka puree kaikkea mikä liikkuu. Siis lahkeita, sormia ja varpaita. Kävipä tänään sellainen tapaus, että portaikossa tapasimme erään naispuoleisen henkilön, joka halusi silittää pentuamme. (Hänellä itsellään viisi koiraa.) Pentu nuoli hänen kättään ja vähän ajan päästä sitten alkoi näykkiä. Nainen otti pentua alaleuasta kiinni ja katsoi pentua silmiin. Pentu lopetti välittömästi puremisen ja alkoi nuolla. Hiukan vielä kokeili ja nainen laittoi sormen suunsa eteen ja soin "hys" rauhallisesti. Pentu lopetti välittömästi puremisen. Vielä pentu yritti näykkiä, mutta ei purrut enää. Aikansa hyppeli ja uhitteli näykkimällä ilmaa, mutta lopetti sitten.
No, menin kotiin ja pentu alkoi purra minua. Nappasin samalla tavalla alaleuasta kiinni ja katsoin pentua silmiin. Siitäkös pentu oikein riehaantui ja alkoi purra kättäni vimmalla. Kielsin ei-sanalla ja ei muuta kuin kahta villimpää menoa. Laiton pennun kahden minuutin jäähylle eri huoneeseen. Kun päästin pennun pois huoneesta, kävi taas uudelleen varpaideni kimppuun. Hermostuin jo tosissani ja sanoin vihaisesti, matalalla äänellä että "lopeta" ja katsoin silmiin. Sillä kertaa lopetti puremisen, mutta saa nähdä tehoaako jatkossa.
Uutena koirankasvattajana tuli vain mieleen, että vaistoaako koira jotenkin omistajansa epävarmuuden vai onko koirilla tapana kokeilla omistajaansa enemmän kuin vieraita ihmisiä?? Nyt kyllä tuntuu, että ei taida olla minusta koirankasvattajaksi, kun vieraita tottelee paremmin kuin minua, jonka pitäisi olla hänelle johtaja.
Sitä kokeillaan johon luotetaan, joten ei sitä kannata mitenkään henkilökohtaisesti ottaa jos vierasta tottelee. Tosin kokeneella ihmisellä on jo se varmuus, että pennut ei minua pure.. piste. Ja osaa sen asian ilmaista koirallekkin, mutta kyllä jossain vaiheessa helpoinkin pentu kokeilee, että entäs jos en tottelekkaan.
Itse kannatan tuota huomioimattomuutta, jos purraan niin huomiota ei tipu, ei leikkiä ei rapsutuksia, vaikka olisi kuinka mielinkielin. Hermostuminen saattaa pahimmassa tapauksessa vain pahentaa asiaa, kun kiihdyt pentukin kiihtyy, ja uuden oppiminen on aina vain vaikeampaa. Kun koissu riekkuu jo ihan täpinöissään niin ei siihen mukaan kannata lähteä, torut rauhallisesti ja päättäväisesti. Kysy ihmeessä neuvoa tuolta naapurilta, tuntuu asiansa osaavan.