olen usein ihmetellyt mistä tulevat nämä ylipuheliaat ihmiset,joihin olen törmännyt niin työelämässä kuin vapaa-ajallakin.Kyse ei siis ole normaalista puheliaisuudesta, vaan neuroottisesta puhetulvasta eli ihminen on koko ajan äänessä ja yleensä kovaäänisesti.Tällaiset jhmiset ovat todella rasittavia!Onko taustalla jokin neuroosi,hermostollinen häiriö vai onko se eräs alkoholismin seuraus?
omituinen höpöttäjä
rosa
111541
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
kyse olisi mistään tuollaisista syistä.
Toiset ihmiset vain ovat niin kovia höpöttämään etteivät osaa pitää turpaansa kiinni oikeastaan ollennkaan.
Kieltämättä väsyttävää sellainen, mutta joissain tilanteessa tällainen höpöttäjä on hyvä tyyppi. Tarkoitan lähinnä joitain kankeita tilaisuuksia tai muuta tilannetta, jossa kukaan ei puhu mitään.
Tuollainen höpöttäjätyyppi vapauttaa tilanteen sellaisissa paikoissa.
Ei vaan hän puhuu neuroottisesta, eli ahdistus saattaa laukasta semmosen, oli yhtä aikaa psykiatrisessa ja se tosiaan höpötti taukoamatta toisti sanoja ja sanontoja peräkkäin hyvä kun onnistu vetään henkeä välissä ja hän jutteli itselleen kaiken maailman mieleen tulleista asioista
elikkä jos häneltä kysy jotain niin hän kerto asian 10 kertaa ennen ku vastasi kysymykseen..
Lisään, että häntä oli kiva " kiusata ", kysymällä intiimeistä asioista ja se sitten nauratti kun hän omasta mielestään valehteli, kerrottuaan totuuden pariinki kertaan ennen valehtelua.
Jostain syystä aloin puhumaan tuntemattomienkin kanssa esim. ostoksilla ollessa, ulkona ja sillai.
Kukaan ei pidä omituisena höpöttäjänä. Tietysti valitsen ajan ja paikan.
Puhuminen laukaisee joskus painostavaa ilmapiiriä ja vapauttaa energiaa.
Otan huomioon, että joillekin yksinäisille puhuminen voi olla niitä harvoja
puhekontakteja koko päivänä.
millainen ihminen oikein olet? Oletko ylpeä saavutuksistasi? No huh huh, että sairasta osaa toinen sairas koetella.
Monet länsimaiset ihmiset eivät kestä hiljaisuutta ja luontaisia keskusteluihin syntyviä taukoja vaan höpöttävät älyttömiä juttujaan taukoamatta miettimättä lainkaan onko heillä mitään sanottavaa.
Kun ihminen höpöttää, hän jäsentää omaa sisäistä maailmaansa. Hän puhuu muille koska itsekseenpuhumista pidetään hölmönä.
Usein tuollaiset ovat köykäisenpuoleisia puheiltaan ja heillä jutut kiertävät, ainakin eräässä tapauksessa.
Eikös tämä ole sitä kuuluisaa "smol tookkia" jota meidän suomalaisten pitäisi osata jotta olisimme kunnon eurooppalaisia.
Alkoholismin seurausta se ei ole ellei hän höpötä juovuksissa, viina kun poistaa estoja. Jokainen kai varmaan tietää humalaiset jaakaajat.
Neuroosista ei ole kyse vaan pahasta tavasta jonka on synnyttänyt pienestä pitäen saatu erikoiskohtelu. Näin siinä tapauksessa kun työpäivät kuluvat höpötyksen merkeissä.
Vammaiset, sairaat ym. ihmiset jotka elävät jossain suljetussa tilassa suuren osan elämäänsä janoavt ihmiskontakteja niin, että kun sellainen tulee niin pitää puhua hirveän paljon.
Minun ystäväni on amputoitu, ei pääse paljon ulos ja kun pääsee, puhuu kaikkien kanssa. Minun kanssani hän puhuu heräämisestä nukkumaanmenoon asti. En edes kuuntele.
Vanhukset ovat samanlaisia monesti.
Niin,asiaan on eri näkökulmia.Huonotapaistahan se muita huomioonottamaton pälätys on ja ehkä se johtuu joskus silkasta epävarmuudesta?Miksi ei kestetä hiljaisia hetkiä toisten seurassa?"Small talk" on käsittääkseni vastavuoroista jutustelua,jossa myös kuunnellaan mitä toisella osapuolella on sanottavaa.Nämä liikapuheliaat eivät ole kiinnostuneita toisen ajatuksista,vaan pääasia on olla itse äänessä kaiken aikaa.Joillakin tietämistäni ylipuheliaista on alkoholistitausta eli ovat entisiä käyttäjiä ja joku on kasvanut alkoholistiperheessä.Tietäisikö joku kirjallisuutta,jossa käsiteltäisiin näitä asioita?Yritän ymmärtää ko. ihmisiä ja toivon löytäväni myös oikean tavan,jolla saada katkeamaan monituntinen monologi myös siellä työpaikalla..
"Joillakin tietämistäni ylipuheliaista on alkoholistitausta eli ovat entisiä käyttäjiä ja joku on kasvanut alkoholistiperheessä."
Onkohan tuo vain yksittäisestä tapauksesta tehty yleistys? Onko höpöttämisellä ja alkoholistitaustalla jokin looginen yhteys, jos on niin millainen?
Eräs tuntemani höpöttäjä ei vaikuta alkoholistilta tai muuten hulttiolta, ei ainakaan töissä ole koskaan ollut humalassa tai krapulassa. Tämä höpöttäjä on muuten ihmeen positiivinen tyyppi, koskaan hän ei höpötä mitään negatiivista.
Jos hänelle sanotaan höpöttämisestä, hän ottaa nokkiinsa ja on hiljaa ehkä pari tuntia mutta sitten se höpötys taas jatkuu entiseen malliin.
alkoholismia ei ole kaikkien höpöttäjien taustalla,mutta joillakin se selvästi on.Höpöttämisen taustalla on kuin onkin neuroosi,mikä ilmenee juuri lukemani Arthur Janovin kirjasta "Huuto sisimmästä".Neuroottinen puhuja puhuu jännityksen vuoksi,eikä hän itseasiassa puhu kenellekään toiselle,vaan tarpeelleen.Puhetulva vieraannuttaa ihmiset,mikä lisää tarvetta puhua..