Hei,
olisi pienoinen ongelma, ainaskin vielä...ennenpitkää varmasti tulossa iso ongelma.
Eli, mun n. 6-vuotias poikani saa olla yksin pihalla.
Asumme pienellä rivitaloalueella.
Sääntönä on ollut tämä meidän asuinalueen rajoilla pysytteleminen, täällä on paljon lapsia elikkä kavereita on useissa taloissa.
Ongelmaksi on viime aikoina tullut, että onkin lähtenyt kauemmaksi mitä ollaan sovittu (olen nähnyt, koska tarkkailen vähän väliä missä liikkuu).
Pari kertaa on ollut sisäarestissa parisen päivää, toisella kertaa rangaistusta jatkettiin siten, että minä tai isänsä oli esiliinana muutaman päivän päälle.
Tänään oli taas lähtenyt rajojen ulkopuolelle.
Mun mielestäni tuon on loputtava kerta kaikkisesti...en tiedä missä vika?
Varmasti kavereillakin on osuutensa, joukossa tyhmyys tiivistyy (heillä ei ole myöskään lupaa lähteä pihapiiristä).
Rangaistuksena on tällä kertaa se, että ulkona saa olla, mutta vain ja ainoastaan alueella, että näen hänet ikkunasta koko ajan. Aion siis kytätä herkeämättä. Tämän loppupäivän joutuu olemaan sisällä.
Sitä kuinka kauan tämä alueen rajallisuus tulee kestämään, en tiedä?
Ainakin tämän viikonlopun ja jos lähtee kauemmaksi niin sitten kotiin sisälle, kannan vaikka itse kirkuvana ja potkivana.
Ymmärrän kyllä, että on toki pieni poika vielä....rajojaan rytinällä koettelee, mutta pienoisella epäilyksellä vaan, että tepsiikö tämäkään vielä??
Olisiko teillä muilla mitään muita vinkkejä vielä tähän lisäksi?
Olisiko semmoinen hyvä, että nyt kun on sääntönä näkyvissä pysyttely viikonlopun ajan (kenties pidemmän ajan), niin jos ei mene senkään jälkeen perille...niin seuraavan kerran pidennän tuota rangaistusaikaa 2-3 päivällä lisää, vai mitä ihmettä muuta voisi keksiä??
PS. mulla on pari pienempää lasta myös, joten en nyt ihan alvariinsa voi ulkoillakaan tai edes lähteä pelkästään hänen peräänsä tuolla ulkona. Muussa tapauksessahan rangaistuksena olisi se, että äiti seuraa kuin varjo, menipä minne tahansa.
olisi pienoinen ongelma, ainaskin vielä...ennenpitkää varmasti tulossa iso ongelma.
Eli, mun n. 6-vuotias poikani saa olla yksin pihalla.
Asumme pienellä rivitaloalueella.
Sääntönä on ollut tämä meidän asuinalueen rajoilla pysytteleminen, täällä on paljon lapsia elikkä kavereita on useissa taloissa.
Ongelmaksi on viime aikoina tullut, että onkin lähtenyt kauemmaksi mitä ollaan sovittu (olen nähnyt, koska tarkkailen vähän väliä missä liikkuu).
Pari kertaa on ollut sisäarestissa parisen päivää, toisella kertaa rangaistusta jatkettiin siten, että minä tai isänsä oli esiliinana muutaman päivän päälle.
Tänään oli taas lähtenyt rajojen ulkopuolelle.
Mun mielestäni tuon on loputtava kerta kaikkisesti...en tiedä missä vika?
Varmasti kavereillakin on osuutensa, joukossa tyhmyys tiivistyy (heillä ei ole myöskään lupaa lähteä pihapiiristä).
Rangaistuksena on tällä kertaa se, että ulkona saa olla, mutta vain ja ainoastaan alueella, että näen hänet ikkunasta koko ajan. Aion siis kytätä herkeämättä. Tämän loppupäivän joutuu olemaan sisällä.
Sitä kuinka kauan tämä alueen rajallisuus tulee kestämään, en tiedä?
Ainakin tämän viikonlopun ja jos lähtee kauemmaksi niin sitten kotiin sisälle, kannan vaikka itse kirkuvana ja potkivana.
Ymmärrän kyllä, että on toki pieni poika vielä....rajojaan rytinällä koettelee, mutta pienoisella epäilyksellä vaan, että tepsiikö tämäkään vielä??
Olisiko teillä muilla mitään muita vinkkejä vielä tähän lisäksi?
Olisiko semmoinen hyvä, että nyt kun on sääntönä näkyvissä pysyttely viikonlopun ajan (kenties pidemmän ajan), niin jos ei mene senkään jälkeen perille...niin seuraavan kerran pidennän tuota rangaistusaikaa 2-3 päivällä lisää, vai mitä ihmettä muuta voisi keksiä??
PS. mulla on pari pienempää lasta myös, joten en nyt ihan alvariinsa voi ulkoillakaan tai edes lähteä pelkästään hänen peräänsä tuolla ulkona. Muussa tapauksessahan rangaistuksena olisi se, että äiti seuraa kuin varjo, menipä minne tahansa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Meillä oli sama ongelma kuin teillä. Ongelma ratkesi osittain sillä että sanoin pojalleni että jos lähtee pois sovitulta alueelta, hän ei saa ulkoilla yksin. Mutta jos kysyy luvan menemisilleen voi saada JOSKUS luvan käväistä vähän kauempana (50 m).
Muutaman kerran kävi luvatta ja huomasi että äiti todellakin vahtii ulkona ja katsoo että poitsu on rajojen sisällä. Sitten muutaman kerran kysyi luvan ja annoin luvan käydä (olin itse ulkona ja vahdin aidan raosta...) Rupesi kysymään oma-aloitteisesti luvan. Tyytyy kohtaloonsa jos ei pääse.
Pakkohan on antaa syksyllä kouluun lähtevälle vähän vastuuta tekemisistään. Vielä toistaiseksi on mennyt hyvin. Yksin uskallan laskea, mutta en kaveri porukassa.
kyllä meillä saa pian 6 vuotias poika mennä kavereidensa kanssa pihapiiriä kauemmas.Näin on ollut jo vuoden verran.(Meillä kaikki lapset tottuivat maalla asuessamme liikkumaan pidempiä matkoja naapuriin,itsenäisesti)...Nuorimmainen kertoo mihin menee,ja minä kerron moneltako pitää olla kotona.Ja todellakin tulee kotiin sovitusti!
Kulkee myös muutaman matkan päässä olevassa mummolassakin(tosin vanhempien sisarusten seurassa).Ehkä hän on 5 sisaruksesta oppinut muiden perässä kaiken..kuin jos olisi vanhin,tai kenties ainoa lapsi!Lisäksi hänellä on kännykkä ollut jo vuoden..ja osaa myös käyttää sitä oikein.
On tietenkin rajoituksia siitä minne saa pyöräillä ja minne ei..on kotiintuloajat myös!
Mutta kun lapsi tuntee kellonajat ja olen itse aina kotona on tietynlainen "valvominenkin"helpompaa.Lapseni ovat muutenkin hyvin omatoimisia!
Mielestäni "aresti"ei ole ainoa oikea keino..etenkään jos sillä ei saavuteta toivottua tulosta...seurasin naapuria joka koko viime vuoden piti lastaan arestissa..kun ei sovitut asiat toimineet...Nyt tuo tyttö kapinoi entistä enemmän,tekee kaikki pahat..eikä välitä tekemisistään/tekemättä jättämisistään kun kaikesta saa arestia kuitenkin!
Ehkä olisi sensijaan iän myötä sallittava lapsille tietynlaisia vapauksia(laajenna hieman reviiriä)...ja juttele mikä lapsen mielestä olisi sopivaa..miksi hänelle on vaikea ymmärtää niitä rajoja joita vanhemmat hänelle asettaa?Selittää miksi ei ole turvallista kulkea kauempana...Meillä ainakin puhutaan paljon lasten kanssa.Arestia ei ole tarvinnut asettaa..keskustelutilaisuuksia kylläkin pidetty.Ne toimii ainakin meillä paremmin.
Mietin vain välillä miksi nykyään lapsia holhotaan liikaa..ei luoteta lapsen kykyihin selviytyä.Naapurin 7v tyttö ei saa mennä kotipihasta yksin mihinkään..ja eksyy kun on kodista 100m päässä.Miten lie hän selviää kun syksyllä pitäis kouluun mennä...
kuin esimerkiksi meidän äitien lapsuudessa koska tänä päivänä on niin paljon enemmän kaikkea pahaa. Pedofiileista ja huumehörhöistä lähtien, eikä kannata sanoa ettei meidän kotikaupungissa koska niitä löytyy ihan pikkukylistäkin.
Ei ole kyse välttämättä siis siitä ettei lapseen luoteta vaan siitä ettei luoteta ympäristöön.
tutustumista ympäristöön sanon minä... vuoden päästä menee jo yksin kouluun, kavereille ja vaikka mihin... kunhan selvität ettei vieraiden mukaan mennä, autoja varotaan ym. sellaset, ni tuskin se sinunkaan lapsesi kauas menee... tai sitten vahdit joka askeletta perässä, jos et pikkuhiljaa opettele luottamaan opettaessasi lastasi sekä itseesi että poikaasi.
todella vastuutonta jättää tuon ikäinen yksin ulos! ensinnäkin, jos hän katoaa pihapiiristä niin miten lähdet häntä etsimään? jätätkö kaksi pienempää keskenään vai odotatko että poika itsekseen palaa kotiin?
otat nyt vain itteäs niskasta kiinni ja menette kaikki ulos. mitään järkeä en näe rangaistuksessa, se vain helpottaa sinun elämääsi kun voit jollain syyllä pitää pojan sisällä monta päivää. tai sitten laita kerralla parin vuoden ulkoilukielto niin ei tarvitse miettiä tuollaisia asioita ku poika pysyy sisällä. ulkoilla voi myös kahdestaan isän tai äitin kanssa,olkoot toinen vanhempi silloin sisällä. poikasi on vielä pieni ja kaikki kiinnostaa, säännöt unohtuvat helposti. kohta poikasi ei uskalla kertoa jos on käynyt sovittujen rajojen ulkopuolella, vaan valehtelee et pääsisi myös huomenna ulos. aah sitä autuutta kun poika huomaa et empäs jäänyt kiinni kun valehtelin...mitäs sit...
kyllä 6-vuotiaan pitää jo hieman itsenäistyä sillä pitäähän hänen kouluunkin osata suoriutua itsekseen, kaikilla kun ei ole mahdollisuutta olla paapomassa lasta koulutiellä.
En nyt tiedä onko tämä 6-vuotias menossa tulevana syksynä kouluun mutta jos näin on niin pitää hänen rajat oppia tuntemaan ja rangaistus seuraa tottelemattomuudesta!
Jos nyt ymmärsin niin teidän kaikkien pointti oli se, että arestit taitaa olla aika turhaa?!
Asioista ollaan keskusteltu paljon perheessämme, mutta mutta...hankalaa on...tiedän mä sellaisiakin lapsia joilla juuri keskustellaan/pidetään puhutteluita, muttei koskaan rangaista aresteilla tms.
Lapseni yhdellä kaverilla on juuri tuollaista, sehän poika ei kuitenkaan tottele siltikään (isoveljensä vielä "pahempi"), tekee vaan kaikkea salassa, joten kuinkas ehkäistä sellainen toiminta??
En nyt aikaisemmassa viestissäni sen tarkempia syitä laittanut, että miksi toivon lapseni pysyvän tietyllä alueella.
Yksi syy on se, että täällä lähettyvillä on yksi junarata...juna kulkee päiväsaikaan kerran taikka pari kertaa per päivä, tosin hiljaa..aitausta ei ole kunta vielä saanut järjestettyä vaikka täksi kevääksi luvattiin...täytyy vissiin käydä ensin onnettomuus, ennenkuin yhtään mitään tapahtuu.
Ja oma lapseni ei ole ainoa jota se paikka saattaa kiinnostaa.
Ja toinen syy on se, että tästä on maksimissaan 500m joelle...viimeksi poikani oli parin muun kaverin kanssa kerennyt sinne joella olevalle sillalle asti.
Nella28:
Hmm, pari pienempää pärjää kyllä kotonakin hetken itsekseen (mm. pihapiirin tarkistuskierroksen ajan). Ja tarvittaessa otan tietenkin kaikki mukaan, pienin rattaisiin ja keskimmäinen pyöräilee.
Vaikka mä olisin itsekin koko konkkaronkan kanssa, niin voihan se mun esikoinen siltikin häipyä maisemista...kuten ensimmäisessä viestissä sanoin, on mahdotonta kaikkien läsnäollessa vahtia ja kytätä joka sekuntti "isoa poikaa"...mitä järkeä sellaisessa edes olisi??
Saanko udella, että kokemuksen syvällä äänelläkö mulle elämän totuuksia kertoilet?
Ihmettelen vähän tuota mainitsemaasi valehtelu juttua.
Kyllä mä oman lapseni tunnen ja tiedän koska yrittää valehdella.
Meillä on muutenkin tehty pienestä pitäen totuuden ja valehtelun ero, joskus on muutaman kerran valehdellut, mutta vähän myöhemmin kertoikin totuuden koska oli niin huono omatunto...tiesinhän muutenkin, mutta odotin että itse tunnustaa valeensa.
Aikaisemmissa keskuteluissa on käynyt ilmi, että on lähtenyt kauemmaksi koska muut on houkutellut eli he saavat mennä pidemmälle...no, täällä onkin pari poikaa saman ikäisiä kuin omani, mutta esim. paras ystävänsä täytti äskettäin 7-vuotta eli asia onkin mielestäni eri kuin oman lapseni kohdalla.
Mainitaan nyt vielä yksi muu asia mikä nyt ei varsinaisesti tähän liity.
Muut lapset yllyttivät poikani kiipeämään kolmikerroksisen talon tikkaita pitkin, itse eivät tietenkään kiivenneet...lapseni oli kiivennyt lähes katolle asti!!!
Ennenkuin joku teilaa tänkin syyksi meidän pieleen menneen kasvatuksemme, niin tuskinpa kuitenkaan...eipä ole keskimmäinen 4-v. lapsemmekaan moinen yllytettävä elikkä mielestäni yksi ominaisuus persoonallisesta luonteestaan, löytyypä meistä aikuisistakin tuommoisia yllytyshullumpia kun toiset taas on varovaisempia.
Toki olisi saatava sitä järkeäkin enempi päähän, että ajattelisi ennemmin kuin toimisi.
Ideana on tosiaan ollut, että lapseni saisi alkaa opettelemaan pikkaisen itsenäistymistä...eskari alkaa ja äkkiäkös se koulukin siitä sitten.
Tärkeintä olisi mielestäni, että meillä vanhemmilla ja pojallamme pelaisi luottamus 100%...kyllähän hän nyttenkin saisi mennä kauemmaksikin, olisi kiva jos kuitenkin kävisi sovitusti kysymässä ensin lupaa.
Mutta KIITOS vielä kerran kaikille...en nyt hirveästi viisastunut, mutta keskustellaanpa enempi pojan kanssa noista asioista...enpä olekaan koskaan luullutkaan äitiyden/kasvatustyön olevan helppoa, mutta ehkäpä se tästä pikkuhiljaa, taidan vaan olla itse tälläinen hätähousu ja vaatia vähän liikaa tottelevaisuutta lapseltani eli korotan isommaksi kuin mitä on!!
että lapsi onkin "isompi"kuin oikeasti onkaan..ja toisinaan taas holhoamme sitä "murkkuikäistä"kuin olisi ikäänsä "pienempi"....Ja onhan nuo lapsetkin niin kovin erilaisia(kuin myös sisarukset!).
Et sinä hakoteillä kasvatuksessa ole...lapset vain ajattelevat lapsen lailla...toiset ovat ehtivämpiä kuin toiset..ja kaveriporukka kyllä vetää mukaansa sen "joukon pienimmänkin"..mutta oisko ideaa että juttelisit pihapiirin muiden lasten/äitien kanssa?Tekisitte "säännöt"selviksi...ne lähistöllä olevat vaaranpaikat..ja miksi ette tahdo lapsenne sinne menevän!Meillä sellainen ainakin auttoi...
pitäisin arestia tai jotain muuta rangaistuskeinoa..jos ei sovitusta pidetä kiinni niin sitten seuraa rangaistus.on opittava tottelemaan jo tuossa iässä..mulla 10v ja 7v pojat ja vielä seuraan tulevan ekaluokkalaisen liikkeitä pihalla ja kyllä huolettaa.tietysti annan itsenäistyä ja luottamusta mutta huolettaa silti!
ja vielä silloinkin kun lapsi on 14..tai 41vuotias!
Ei kait äidit ikinä lakkaa huolehtimasta :)
Omia lapsia ei vielä ole, joten suhtaudu ajatuksiini sillä varauksella. Kokemusta on kuitenkin lapsenvahtina olemisesta monille eri ikäisille lapsille.
Muuten ajatuksesi tuntui järkeviltä, mutta 2-3 päivän kotiaresti on 6-vuotiaalle käsitämättömmän pitkä (tuskin osaa enää kolmantena päivänä yhdistää, miksei saa olla ulkona, kuin vanhempien valvoessa). Rankaise mielummin välittömästi, kun poistuu sovitulta alueelta. Vaikkapa komenna sisälle, kerro miksi pyysit sisälle ja sen jälkeen jäähylle (paikalleen istumaan nenä seinään päin) vartiksi miettimään tekosiaa, sitten sääntöjen kertaus ja leikit voi jatkua.
Tuohan vaikuttaa oikein hyvältä vinkiltä.
Parempi tosiaan meille kaikille, on ollut aika "järjetöntä" pitää toista päiviä sisällä.
Tärkeintä että saa kuitenkin rangaistuksen ja lyhyehkön mietintäajan sisätiloissa.
Tämmöstä tää on, välillä ei meinaa keksiä itse millään konsteja "kurinpitoon", onneksi on olemassa tälläiset palstat...toki juttelin Parin tuttavani kanssa tästä aiheesta, heillä on myöskin ollut arestina sisällä oleminen päivästä pariin, että sieltäpä tuo ajan pituus itsellemmekin tuli...vaikkei aikaisemmin olla koskaan käytetty noin pitkiä aikoja ja sisä-arestit on muutenkin olleet todella harvinaisia.
Mulla jotenkin järjenkäyttö hämärtyi, koska koin pojan livistämiset pahoina asioina...olen ollut todella huolissani tuosta asiasta..ajattelin "kovan rangaistuksen" menevän perille paremmin :-(
Mutta kyllä kai 6-vuotias jo sen verran tajuaa että parin päivänkin päästä muistaa kyllä mistä rangaistus tuli...onhan se jo lähes koululainen.
mielestäni kannattaisi sopia taloyhtiönne kesken yhteiset rajat ja rangaistukset. Teillä on kuulemma muillakin lapsilla piha-alueen rajat rajana, se on hyvä, TODELLA hyvä!!
Voisitte käydä lasten kanssa tarkasti ne rajat läpi vaikka kävellen.Ja jokaisella perheellä pitäisi olla jonkinlainen rangaistusmenetelmä rajan ylittämisestä (mielellään yhteinen). Yksi tehokas menetelmä on istuttaminen muutamaksi minuutiksi (vaikka oman ikävuosiensa verran). Ja kuka tahansa voisi istuttaa heidät hetkeksi penkille miettimään. Miettimisen jälkeen lapselle kerrataan vielä mitä hän teki ja joskus voi myös perustella miksi ei saa lähteä pihasta (lujaa ajavat autot, vanhempien pitää nähdä koko ajan jne.). Istuttaa voi niin sisällä kuin pihallakin.
Isomman lapsen kanssa voi myös karkkipäivän karkkeihin vaikuttaa. Jos on totellut hyvin saa karkkipussin (saa itse valita) mutta jos ei olla toteltu niin vanhemman valitseman pieni karkkiaski tai tikkari. Ja kehuminen on silloin tärkeetä ja elätte tässä viikossa. Jos lapsi karkaa alkuviikosta, niin hän ei välttämättä muista sitä enää loppuviikosta, joten silloin voi pienen karkkipussin valita.