Melliexille kiitos tuohon vastaukseen heipsansaan kommenttiin. Luitko ajatukseni siihen vastatessasi? :)
Edellisessä osassa Nevada kutsui Haileyn kylään.
Nevada ja Hailey astuivat sisään taloon. Ulkona oli ollut melko kuuma, mutta sisällä talossa ilmastointi oli tehnyt tehtävänsä ja tytöt saivat nauttia viileydestä. "Teillähän on hieno talo", Hailey tuhahti hassulla murteellaan. Nevada heilautti päätään. "Mä vaihtaisin sen heti vaikka ulkovessaan, jos mä siten saisin enemmän huomioita mun vanhemmilta", hän sanoi ja hämmästyi omaa lausahdustaan. "Ai täh?" Hailey katsoi kummastuneena Nevadaan. "Ei kun mä vaan tarkotin että vanhemmat vois muuttaa vaikka ulkovessaan, että mä voisin pitää bileitä", Nevada korjasi änkyttäen. "Ai jaa", Hailey katsoi epäillen Nevadaan. "Onko sulla jano?" Nevada kysyi reippaasti ja johdatti Haileyn keittiöön ja kaatoi hänelle mehua. Mikä moka, hän ajatteli, munhan piti olla kova.. Eikä paljastaa, että mä vaan kaipaan huomiota vanhemmiltani..
Nevada vei Haileyn omaan huoneeseensa ja huomasi heti tehneensä toisenkin suuren mokan. Huoneessa oli pehmeitä ja pörröisiä nallekarhuja ja pastellisävyiset verhot. Hailey kohotti kulmiaan istuessaan Nevadan työpöydän tuolille. "Aika hieno huone", hän sanoi samalla kun antoi katseensa kiertää valoisassa huoneessa. "Ääh, ei oo ollu aikaa remontoida", Nevada vastasi vähättelevästi, mutta kirosi mielessään raskaasti. "Ei kun oikeesti, hieno huone", Hailey katsoi suoraan Nevadan silmiin. "Oikeesti?" Nevada kysyi. Hailey nyökkäsi. "Tiedätkö miks mä oon tällänen goottipunkkarityyppi?" Hailey kysyi. Nevada kohautti harteitaan. "Koska mä haluun huomiota. Ihan niinkuin säki sanoit", Hailey jatkoi. Hänen silmänsä kimaltelivat. "Miks sä et saa huomiota?" Nevada kysyi tyhmästi. "Mun vanhemmat asuu muualla, mä asun yksin. Tälläsessä hienossa kartanossa ihan yksin", Hailey kertoi. Nevada nyökkäsi. "Musta tuntuu ihan samalta", hän sanoi, "paitsi että mun vanhemmat vaan työskentelee koko ajan." Hailey painoi päänsä ja hänen käsilleen tipahti pari kajalin mustaamaa kyyneltä. "Hei, älä itke.." Nevada hätääntyi. Hä oli hämmentynyt siitä, kuinka Hailey oli avautunut hänelle ja kuinka herkköä tyttö oikeastaan oli. "En mä itke, mulla meni roska silmään", Hailey sanoi ja kohotti päänsä hymyillen. "Ootsä okei?" Nevada kysyi. "Joo.. Kiitos kun kuuntelit, mun pitää nyt mennä", Hailey nousi tuolista nopeasti. "Ootsä ihan varmasti kunnossa?" Nevada varmisti. "Olen olen, äläkä kerro tästä kellekään", Hailey vastasi ja käveli rappuset alas. Ennen kuin hän astui ovesta ulos hän huusi hyvästit hämmetyneelle Nevadalle.
"Mmm.. Ihana tuoksu", Nevadan isä nuuhki ilmaa astuessaan sisään taloon. Hän käveli keittiöön ja näki Nevadan hääräilemässä hellan äärellä. "Kultsi, mitäs sä kokkailet?" isä kysyi istahtaessaan keittiö kauniisti katetun pöydän ääreen. "Lohta laittelen", Nevada vastasi innoissaan. Isä huomasi, että tyttö oli pessyt tummat meikit pois. "Jaaha", hän vastasi. "Mä olen kutsunut Dakotankin syömään", Nevada kertoi nostaessaan juuri valmistettua lohta pöytään, "sen pitäis tulla kohta. Ja äitikin on tulossa." Nevadan isä nyökkäsi tyytyväisenä. Ovikello soi ja hän kiiruhti avaamaan. "Dakota! Mitä kuuluu?" isä halasi vanhinta tytärtään rivakasti. Dakota nauroi. "Mä kerron kaiken samalla kun syödään", hän sanoi ja irrottautui halauksesta. Äitikin tuli samalla oven avauksella sisään. Pian koko perhe istui pöydän ääressä syömässä ihanaa lohta. Kaikki kiittelivät Nevadaa ruoasta ja hänestä tuntui, että nyt kaikki oli hyvin ja hänestäkin välitettäisiin. Ainakin enemmän kuin Haileystä, jonka vanhemmat eivät välittäneet tyttärestään yhtään.
Siihen se loppui, kun en jaksa enää kirjoittaa. Saa nähdä, aloitanko uuden tarinan.. :) Kommetteja otetaan vastaan.
Edellisessä osassa Nevada kutsui Haileyn kylään.
Nevada ja Hailey astuivat sisään taloon. Ulkona oli ollut melko kuuma, mutta sisällä talossa ilmastointi oli tehnyt tehtävänsä ja tytöt saivat nauttia viileydestä. "Teillähän on hieno talo", Hailey tuhahti hassulla murteellaan. Nevada heilautti päätään. "Mä vaihtaisin sen heti vaikka ulkovessaan, jos mä siten saisin enemmän huomioita mun vanhemmilta", hän sanoi ja hämmästyi omaa lausahdustaan. "Ai täh?" Hailey katsoi kummastuneena Nevadaan. "Ei kun mä vaan tarkotin että vanhemmat vois muuttaa vaikka ulkovessaan, että mä voisin pitää bileitä", Nevada korjasi änkyttäen. "Ai jaa", Hailey katsoi epäillen Nevadaan. "Onko sulla jano?" Nevada kysyi reippaasti ja johdatti Haileyn keittiöön ja kaatoi hänelle mehua. Mikä moka, hän ajatteli, munhan piti olla kova.. Eikä paljastaa, että mä vaan kaipaan huomiota vanhemmiltani..
Nevada vei Haileyn omaan huoneeseensa ja huomasi heti tehneensä toisenkin suuren mokan. Huoneessa oli pehmeitä ja pörröisiä nallekarhuja ja pastellisävyiset verhot. Hailey kohotti kulmiaan istuessaan Nevadan työpöydän tuolille. "Aika hieno huone", hän sanoi samalla kun antoi katseensa kiertää valoisassa huoneessa. "Ääh, ei oo ollu aikaa remontoida", Nevada vastasi vähättelevästi, mutta kirosi mielessään raskaasti. "Ei kun oikeesti, hieno huone", Hailey katsoi suoraan Nevadan silmiin. "Oikeesti?" Nevada kysyi. Hailey nyökkäsi. "Tiedätkö miks mä oon tällänen goottipunkkarityyppi?" Hailey kysyi. Nevada kohautti harteitaan. "Koska mä haluun huomiota. Ihan niinkuin säki sanoit", Hailey jatkoi. Hänen silmänsä kimaltelivat. "Miks sä et saa huomiota?" Nevada kysyi tyhmästi. "Mun vanhemmat asuu muualla, mä asun yksin. Tälläsessä hienossa kartanossa ihan yksin", Hailey kertoi. Nevada nyökkäsi. "Musta tuntuu ihan samalta", hän sanoi, "paitsi että mun vanhemmat vaan työskentelee koko ajan." Hailey painoi päänsä ja hänen käsilleen tipahti pari kajalin mustaamaa kyyneltä. "Hei, älä itke.." Nevada hätääntyi. Hä oli hämmentynyt siitä, kuinka Hailey oli avautunut hänelle ja kuinka herkköä tyttö oikeastaan oli. "En mä itke, mulla meni roska silmään", Hailey sanoi ja kohotti päänsä hymyillen. "Ootsä okei?" Nevada kysyi. "Joo.. Kiitos kun kuuntelit, mun pitää nyt mennä", Hailey nousi tuolista nopeasti. "Ootsä ihan varmasti kunnossa?" Nevada varmisti. "Olen olen, äläkä kerro tästä kellekään", Hailey vastasi ja käveli rappuset alas. Ennen kuin hän astui ovesta ulos hän huusi hyvästit hämmetyneelle Nevadalle.
"Mmm.. Ihana tuoksu", Nevadan isä nuuhki ilmaa astuessaan sisään taloon. Hän käveli keittiöön ja näki Nevadan hääräilemässä hellan äärellä. "Kultsi, mitäs sä kokkailet?" isä kysyi istahtaessaan keittiö kauniisti katetun pöydän ääreen. "Lohta laittelen", Nevada vastasi innoissaan. Isä huomasi, että tyttö oli pessyt tummat meikit pois. "Jaaha", hän vastasi. "Mä olen kutsunut Dakotankin syömään", Nevada kertoi nostaessaan juuri valmistettua lohta pöytään, "sen pitäis tulla kohta. Ja äitikin on tulossa." Nevadan isä nyökkäsi tyytyväisenä. Ovikello soi ja hän kiiruhti avaamaan. "Dakota! Mitä kuuluu?" isä halasi vanhinta tytärtään rivakasti. Dakota nauroi. "Mä kerron kaiken samalla kun syödään", hän sanoi ja irrottautui halauksesta. Äitikin tuli samalla oven avauksella sisään. Pian koko perhe istui pöydän ääressä syömässä ihanaa lohta. Kaikki kiittelivät Nevadaa ruoasta ja hänestä tuntui, että nyt kaikki oli hyvin ja hänestäkin välitettäisiin. Ainakin enemmän kuin Haileystä, jonka vanhemmat eivät välittäneet tyttärestään yhtään.
Siihen se loppui, kun en jaksa enää kirjoittaa. Saa nähdä, aloitanko uuden tarinan.. :) Kommetteja otetaan vastaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Aloita ihmeessä uusi tarina, jos tuohon ei enää oikeen löydy mitään "idistä". :D Olet kyllä mahtava kirjoittaja. =DD Ihmettelen oikein. Onnea sinulle! Oletkos ikinä tehnyt oikein kunnon kirjaa? Olet niin taitava kirjoittaja että sinun varmasti kannattaisi.! Hienoa. :)
__$$$$$$___$$$$__$$$$__$$___$$__
____$$____$$$$$$$$$$$$_$$___$$__
____$$_____$$$$$$$$$$__$$___$$__
____$$______$$$$$$$$___$$___$$__
____$$_______$$$$$$____$$___$$__
____$$________$$$$_____$$___$$__
__$$$$$$_______$$_______$$$$$___
Karoliina on kyllä oikeassa! Sinä todella olet taitava kirjoittaja! =)
Ja taas posket oikein punehtuvat kehuista. ;)
Cassandralle erityiskiitokset hienosta taideteoksesta.. :D
Ehdottakaa aiheita, niin voisin alkaa taas kirjoittaa jotakin tarinaa.
Oleppa hyvä. ^^)
Sehän olisi uusi piirre minussa, jos osaisin toisten ajatuksia lukea... ;)
Mutta itse tarinasta, aika herkkä. Tavallaan käännekohta juonessa. :) Minusta tämä oli hyvä.
Jos kirjoitat vielä, niin tee tarina vaikka omasta simperheestäsi, vaikka hieman väritetty versio siitä. :)
Elleä