"Rakastan sinua..."

Vajaat kuusi vuotta sitten, 14-vuotiaana, sain poikakaveriltani tekstiviestin, jossa hän kertoi rakastavansa minua. Olimme seurustelleet vasta vajaan kuukauden. Minä tietysti fiksuna tyttönä soitin hänelle raivostuneen puhelun, "et se on kuule jätkä silleen että tuollaisten asioiden kanssa ei leikitä, et mulle tule tuollaista sopottamaan ennen kuin sitä oikeasti tarkoitat" ja niin edelleen. Mies siihen sitten yritti änkyttää, että kyllä hän sitä ihan tosissaan tarkoitti.

Nyt 9.6.2006 vietämme seurustelumme kuusivuotispäivää yhteisessä enemmän ja vähemmän tasokkaassa vuokraluukussamme oikein onnellisina. Kyllä se sittenkin tais mua rakastaa =)

oon nyt vuojen seurustellu mun nykysen poikaystävän kans ja se aina kattoo mua silmiin ja kertoo et se rakastaa mua ja kerran riieltiin tosi pahasti ja tuli puhetta jo erosta ni sillä tuli itku mut huomasin siit et se oikeesti välitti musta eikä vaan esittäny.

Näinhän tuo menee. Mutta kyllä arvostan pareja jotka on toisilleen avoimia ja rehellisiä.. ja pystyy puhumaan ja just sanomaan että rakastan sinua.

Mulla sama juttu edellisessä "suhteessa" (eikä ollu kyl mikään kunnon suhde, varhaisnuoruuden yhessäoloo) mut kuitenkin, tyttö uskalsi sit kerran sanoo ihan rehellisesti puhelimessa et "mä rakastan sua", ite siihen tietysti et "niin määkin sua" ei näin x/

Ennakkoluulottomuus ja rohkeus kunniaan! =)

Mulla on itseasiassa vähä sama ongelma ollu siis kaikissa suhteissa :/ en oo koskaa sanonu kellekkää tota lausetta :o en tiedä miks. Ku just oon kuullu, et kaveritki sanoo sen usein esim vanhemmilleen ja tolleen.. mut en kyllä oo sitä suoraan kuullukkaa keltää, et ehkä se on vähä myös sitä, et miten perheessä on opittu tekeen.
Mut kyllä mä varmaan tuun sen sanoon joskus mun jätkäkaverille, kun sitä tarkotan oikeesti. Oon sitä mieltä, et sun ei kannata sitä miettiä liikaa. Sit kun susta tuntuu siltä, nii sanot vaikka että rakastan sua...sekin hyvä alku. Ei niin virallinen juttu. Mut tosiaan mitä enemmän sä siihen huomioo kiinnität ja kauemmaks sitä asiaa lykkäät, nii sitä vaikeempaa se tulee oleen :)

Joten ei mitää paineita. Muista et tärkeintä kuitenkin se, et jotenkin sen rakkautes osotat

Tämmönen pikkunen huomio, että ihmisillä on tunteet =) Jos rupeaa itkettämään rakkautta tunnustattaessa, niin mä itkisin varmasti pojan mukana. Olisi se varmaan aika hämyä... Mutta pojatkin itkevät. Se on yleinen tosi asia.

Mielestäni on parempi, että rakkauden tunnustaminen on vaikeaa, tai jopa mahdotonta, ennenkuin sitä oikeasti tarkoittaa.

Minulla on kaveripariskunta, joka hokee toisilleen kyseistä lausetta minimissään parikymmentä kertaa päivässä, aloittivat seurusteltuaan viikon verran. Onhan se toki hienoa, että sen voi sanoa muidenkin kuullen, mutta minusta koko lause alkaa jo kulua, kun se heitetään keskustelun sekaan ja perään vähän niinkuin "moi" -sana, ajattelematta ollenkaan mitä sillä tarkoittaakaan.

Ja itkevässä miehessä ei ole mitään vikaa, päin vastoin. Itse ainakin olisin äärettömän otettu, jos toinen ei pystyisi itkemättä sanomaan rakastavansa minua.

Mä oon sanonu mun poikaystävälleni monii kertoi et ´´rakastan sua´´ se vastaa aina vaa jotai joo ta ok... kerran ku oltii kasvotusten se sano rakastavansa mua... et kyll pojatki uskaltaa sanoo nii mut ne ei aina tarkota sitä.... en oo vielkää varma tarkottiko se sitä...