enkä löydä ympärilleni ketään (46).Olen aina ollut se sivullinen ujouteni tähden. Paikkakunnallani ei ole mitään mihin hakeutua. Yksinäinen varmaan lopun elämää.
Olen jo aika
kalkkis...
8727
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
otan osaa yksinäisyyteesi. hankala antaa mittää neuvoja ihteä kokeneemmalle ihmiselle, ite oon vasta vähä yli kakskymppinen mutta kuitenni yksinäinen
Oletko sitten koko elämäsi asunut samalla paikkakunnalla? Liikutko missään vai oleiletko vain omissa oloissasi? Ainakin pienillä paikkakunnilla saattaa olla vaikeaa jos aina törmää samoihin naamoihin, alkaa helposti ajattelemaan että mitähän ne ihmiset sanovat siitä ja tästä... Olen itse lapsuuden ja nuoruuden asunut todella pienellä paikkakunnalla, mutta lähdin sieltä jo parikymmentä vuotta sitten. En tiedä miten olisin kestänyt jos olisin jäänyt sinne. Joskus kun käyn siellä suunnalla, on kuin menisi eri maailmaan.
Paikkakunnan muutoksella on kyllä aikanaan mennyt joitakin ihmissuhteita, kun välimatka on tullut väliin. En ole kovin sosiaalinen tapaus, mutta suht sopivasti noita ihmisiä elämässäni on, eipä silti, kyllä aina hyviä ystäviä/kavereita saa lisääkin tulla.
Onhan se vähän kumma miten voi tuntea itsensä mitättömäksi ja omituiseksi koko ikänsä. Jotenkin tilanteeseen jää loukkuun, varsinkin pienellä paikkakunnalla saa jonkinlaisen maineen. Pitäisi tehdä jotain repäisevää, muttei pysty...
Mikään ei ole mahdotonta, kyllä sä pysyty siihen!
paikkakuntasi nimi?
yksinäinen!
Minäkin olen 46-v. Yksinäinen. En asu pikkupaikkakunnalla, mutta silti en viitsi lähteä ulos ihmisten "tavoitettaville". Olen duunipaikassa sosiaalinen ja pidetty, mutta yksityiselämässäni ypöyksin ja surullinen. En saa otettua itseäni niskasta kiinni, kai sitä on jo niin tottunut turvallisiin kotinurkkiin, ettei uskalla repäistä. Uneksin rakastumisesta, mutta se jää ikuiseksi uneksi.
syömään kuormasta eli käytät hyväksesi kaikkia työpaikan naisia ... :D