Kummius on hieno asia ja kunnianosoitus niille, joita kummeiksi pyydetään. Mutta...Miksi aina puhutaan KUMMIN velvollisuuksista, eikö kummilapsella tai hänen perheellään ole velvollisuuksia kummia kohtaan? Mielestänne siis kummin täytyy itse aina huolehtia yhteyden otoista ja lahjoista ja muistamisesta!!! Miksi? MInulla on kuusi kummilasta, kaksi on pysyneet minulle vieraina, koska kyllästyin pitämään yhteyttä ko. perheisiin. Lahjat ja rahat otettiin aina vastaan, kertaakaan kiittämättä. Minua ei muistettu mitenkään. Olisin toivonut vastalahjaksi kuvia kummilapsesta, mittoja, hauskoja kirjeitä, kortteja..en sen kummempaa. Kyllähän mielestäni lapselle tulisi opettaa myös kummin muistaminen, eikä vaan pidetä kummia rahan ja lahjan tuojana...Yhteydenottoja myös kummilapsilta kummeille päin!!Ja opettakaa kiittämään, jos jotain saa. Sekään ei paljoa vaadi.
Kummiudesta
Ärsyyntynyt
313831
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Ei mitään lisättävää.
ihan oikeasti yritti muistaa kummmia. lähetti kuvia ja kortteja ja kiitosta saamistaan jutuista. Kovin oli vaan yksipuolista, HYVÄÄ SYNTTÄIÄ VAAN KUMMILLE. T: KUMMIAPSI
Minulla on yksi kummilapsi. Tämä perhe vain ilmoittaa synttärin, joulun ym. muistamispäivien lähestyessä mitä kummilapselle pitäisi tällä kertaa lahjaksi antaa. Alkuaikoina sain sentään lapsesta valokuvan muistoksi, nykyään ei sitäkään. Itse eivät soita eikä muutenkaan itsestään ilmoittele, kylässä eivät ole käyneet kertaakaan! Kovin on yksipuolista! Minua pyydettiin kummiksi myös toiselle lapselle, kieltäydyin. Vaikka sanotaan, että kummiudesta ei saa kieltäytyä, päätin etten kenenkään lahjantuojaksi enää rupea. Periaatteesta ja tarkoituksella olen lopettanut toivelahjojen ostamisen, ne kun tuppaavaat olemaan aina kalleimmasta päästä. Jos ei tuomani lahjat kelpaa, niin olkoon. Tämä saa olla ainut kummilapseni, yhtäkään en enää riesaksi ota! Lapsikin on oppinut vanhemmiltaan huonot tavat, ei kiitetä jne. Sääli häntä!!
kieltäytyä kummiudesta, kuin olla tuollainen kummi yhdellekään lapselle. Ei se ole lapsen vika, jos vanhemmat eivät pidä yhteyttä kummiin (pieni lapsi kun ei sitä itse voi tehdä).
Jokainen voi mennä itseensä ja miettiä onko kummia tullut muistettua!! Ja koskaan ei ole liian myöhäistä korjata asiaa...
Vastavuoroisuus on oikein jokaisessa suhteessa, mitä maa päällään kantaa
pitäisi aina lahjoa "vastavuoroisesti"? Ainakin minulle riittää se, että saan ja voin olla kummipoikani kanssa mahdollisimman paljon. Pojan itse tekemät lahjat ovat vain suurta plussaa, mutta en todellakaan "odota" saavani lahjoja tms. häneltä tai vanhemmiltaan.
Sen myönnän toki, että itse en ole juurikaan pitänyt "normaalia sukulaisuussidettä" enempää yhteyttä kummeihini, kuten eivät hekään minuun.
Suuresta välimatkasta johtuen tämä on aivan ymmärrettävää, mutta en ole koskaan kokenut tulleeni "hylätyksi" tms. Silloin kun on aikaa/mahdollisuus, tavataan ja vaihdetaan kuulumisia ja se sopii meille paremmin kuin hyvin. Jokainen tavallaan!
tässä ollut kyse nyt siitä että lapsesta laitettaisiin ees kuvia kummille? pieni lapsi ei tosiaan voi tehdä sitä itse, mutta vanhemmat voisivat opettaa esim. joulukortin teon kummilleen kun lapsi on riittävän vanha ymmärtämään..eihän täs ollu sen kummemasta lahjonnasta kysekään..kuva tai kortti tai pelkkä soittokin kummille että Kiitos synttärilahjasta tai muusta kyllä on joskus kiva saada. Se on myös kohteliasta opettaa lapselle pienestä pitäen.
mieltä olen minäkin, lasten vanhempien tulee näyttää esimerkkiä että lahjasta, kortista tms. kiitetään aina.
Tarkoitinkin vain että miksi aina odotetaan, että kun itse annat jotain niin toisenkin pitää heti lahjoa sinua.
mielestäni on aikuisen typerää odottaakaan kummilapseltaan mitään lahjuksia, se pitäisi jo ajatella ennenkun kummiksi rupeaa. meillä on kummilapsista kaikki paitsi yksi samalla paikkakunnalla ja juuri tänään sain kiitoksena tekstiviestin jossa kertoi että oli lahjaansa tyytyväinen. Se oli kiva kuulla ja tietää koska näen tätä lasta kerran pari vuodessa, välimatka on niin pitkä. Muut kummilapset asuvat paikkakunnalla ja heitä näen paljon, koska ovat kavereiden lapsia, joihin tulee pidettyä yhteyttä jo muutenkin. Omille lapsilleni olemme valinneet sellaiset ihmiset kummeiksi, joihin haluamme olla yhteydessä muutenkin kun lapsen takia. Näin ei siitä kummiudesta tule ainoa side. Tällöinhän lahjoista kiittäminenkin hoituu samalla kun saa antaa lahjan lapselle, enkä itse sen kummempaa suitsutusta tarvitsekaan. Ihan kiva saada sitten kummilapsista koulukuvat kerran vuodessa, saan ne omiin albumeihin sitten arkistoitua.
no tulipahan jorinaa :o))
Eka kummilapseni on nyt 21 v. ja lopetin muistamisen ja yksipuolisen yhteydenpidon 5 vuotta sitten. Siihen asti lähetin lahjoja ja soittelin. Koskaan eivät edes ilmoittaneet että paketti on saapunut ja kiitos. Eivätkä muistaneet meitä edes naimisiin mennessämme. Silloin päätin että nyt loppuu tämä. En ole sen jälkeen heistä mitään kuullut ( Kummilapsen äiti on serkkuni). Ja saavat puolestani ollakin omissa oloissaan. Kyllä pitäisi yhteydenpidon olla molemminpuolista
Minut valittiin lähisukulaisen lapsen sylikummiksi, koska mua ei voinut juuri näiden perhesyiden takia jättää valitsematta. Niin kauan kuin mä muistan, nämä kummilapsen vanhemmat on irvaillut mulle lapsena ja heittäneet juttua, josta en ole tykännyt. Menivät aina toisen osapuolen puolelle, kun tuli erimielisyyksiä, mutta syykin oli selvä ja selvisi vasta vuosien päästä mulle: tämä toinen ihminen, jota he puolustivat ja palvoivat takasi heidän lainaansa ja maksoi muita kuluja. Joten miksi valitsivat minut sylikummiksi? Näön vuoksi, perhesyiden takia, että me näytetään, että meillä on julkisuudessa aivan normaalia. Ja nyt ihmetellään, etten tule mieheni kanssa heille, kuin ehkä kerran vuodessa? Välimatkaakin on jonkin verran, n. 200 km, ja miksi tulisimme useammin, kun joka tapauksessa, emme näe näitä lapsia kuin vilaukselta, ulkooven avautuessa ja kahvipöydässä, muut ajat viihtyvät omassa huoneessaan? Pitääkö kummin käydä, jotta naapureille voi kehua kummien autosta ja ammatista? Ilmeisesti.
Mieheni ja hänen siskonsa ovat myös kummeja ystäviensä lapsille. Mieheni kummilapsen vanhemmat huomauttavat, että miksette tule käymään useammin, no, emme tule kutsumatta, ja kutsuja ette esitä kuin synttäreille ja jouluvierailulle. Jouluna olette aina poissa, joten lahja joko jätetään oven taakse tai lähetämme sen postitse. Kiitosta ei tule kummastakaan lahjasta, olisi kiva tietää, saapuiko lahja perille. Viemme kukkasia ja tuliaisia näille ja muille vanhemmille, kun tulemme kylään, niin alkavat jutella outoja niistä: "ai kun ihana kukkanen, mun piti just ostaa tällainen kylältä," just haloo. Äänensävystä päättelen, että joo, halvan toimme, viimeksi nostivat suuren haloon naapurin tuomasta tulppaanikimpusta, se kun näytti suuremmalta ja kauniimmalta. "Ai, toitte Sian lautasliinoja, eikö ne ole kalliita?" Ai, voi, ettei meillä ole varaa vai?
Mieheni sisko saa kummilapsen vanhemmilta aina luettelon sopivista lahjoista, tosin, samaa yritetään kertoa minullekin. Sisko ostaa mitä haluaa, ja minä annan sopivan summan rahaa, en liikaa. Minulle ei kummitäti antanut 50€ (300mk) lapsena, enkä osannut edes odottaa, suklaalevykin ja villasukat kelpasivat ihan hyvin. Ja kummitäti on muistanut kortilla, vaikka en ole enää kummi-iässä. Hän on oikea kummi, muut vain halpoja kopioita.
minulla on 2 kummilasta. molempia olen muistanut tasapuolisesti. toinen kiittää saamistaan lahjoista, soittelee, kertoo kuulumisia, laittaa kuvia... toinen ei ikinä ole edes kertonut, että tuliko paketti perille, kiitoksesta puhumattakaan. toinen, tämä rakkaampi kummilapsi pääsi juuri ripille ja aion jatkaa hänen muistamistaan ja yhteydenpitoa. tämä toinen kirjoitti juuri ylioppilaaksi, häntä en ole rippijuhlan jälkeen muistanut. niin metsä vastaa...
Meidän perheessä vietetään KUMMIEN PÄIVÄÄ.
Eli aina kasteen vuosipäivänä kummit kutsutaan "syöminkeihin", jossa he saavat kummilapsiltaan jonkin lahjan tai kun lapset olivat pienempiä, jonkin itsetehdyn kortin tms.
Mukava tapa muistaa kummeja, viettää porukalla aikaa yhdessä ja ennen kaikkea syödä hyvää ruokaa!
Että ei muuta kuin viettämään kummien päivää, kerrankin heidän ei tarvitse ostaa lahjaa vaan päinvastoin...
kannattaisi muidenkin kokeilla! Pitäisköhän ehdottaa siskolle, jonka lapsen kummi olen.. ;)
No ei vaiskaan, meillä tuo kummijuttu toimii paremmin kuin hyvin. Olen ollut kummipojalleni vauvasta asti kuin "kakkosäiti" ja olen siinä onnellisessa asemassa että näen häntä (ja muuta perhettä) vähintään kerran viikossa :)
Itselleni kummius ei siis todellakaan ole mitään lahjojen vaihtoa (vaikka kyllä se poitsu aina kunnon lahjaröykkiön onkin saanut samoin kuin minä häneltä jotain ihanaa itsetehtyä :) vaan yhdessäoloa ja lapsen kasvun seuraamista ja siinä mukana elämistä.
Kyllähän tuo kummikin voi itsekin tehdä muuta kuin viedä lahjoja ja odotella, että koska saa kummilapseltaan kortin. Kummin kun luulisi muutenkin olevan kiinnostunut lapsen elämästä kuin vain synttärinä/nimpparina/jouluna.
Meillä on lapsilla todella mahtavat kummit, ainakin osittain. Tyttäreni kummitäti pyydettiin juuri eilen mukaan lasten kesäkisoihin kannustamaan kummityttöään. Ja sinne kummitäti tulikin. Poikani kummitäti ei tällä kerralla päässyt, mutta ehkä sitten taas seuraavalla kerralla.
Kummeille ollaan myös lähetelty kirjeitä ja valokuvia ja itse piirrettyjä kuvia sitä mukaan kun niitä on ilmaantunut (toivottavasti eivät huku niihin). Kummit myös itse soittelevat meille ja pyytävät saada ottaa lapsia mukaan milloin mihinkin, kauppaan, raveihin, kävelylle, eläinpuistoon... Ja lapset saavat toki lähteä matkaan mukaan. Välillä kummit ovat jopa lapsenlikkana meidän pyynnöstä.
Pojallani on myös kummeina setänsä ja hänen vaimo. Eipä ole kiinnostuneet mitä pojalle kuuluu. Noin joka toinen viikko vierailevat samalla paikkakunnalla missä me asumme, mutta enpä ole nähnyt kyseisiä ihmisiä 4 vuoteen (poikani on 5 v). Viimeksi kevättalvella lähetin "hieman" piikikkään kirjeen kyseisille ihmisille ja laitoin lasten uusimmat valokuvat mukaan. Tapahtui ihme, tuli tekstiviesti, jonka sisältö oli se, että tarvis kai joskus tulla käymäänkin....Muuten nämä kummit eivät vastaa edes puhelimeen kun näkevät, että minä tai puolisoni soitetaan.
Eipä jaksa enää nuo huonot kummit kiinnostaa. Olkoot omissa oloissaan. Ihmetyttää vain, että miksi sitten lupaavat tulla kummeiksi, jos kerran kummius ei kiinnosta? Kun kummiksi kysyin, kysyin suoraan että haluatteko vai ette ruveta kummeiksi? Ja kummiudesta ja sen merkityksestä keskusteltiin. Kerroin myös, mitä kummeilta toivon ja toisaaltaan odotan. Ja silloin asia kiinnosti kovin, se kiinnostus kesti vuoden....
En voi edelleenkään uskoa, että jonkun elämä on noin sisältö-köyhää, että jaksaa vaahdota muutamien kummien poissaolosta. Elämäntilanteet ja arvostukset muuttuvat. Se nyt vaan on taivaan tosi. Ne ystävät, joita joskus oli ja joihin sitoutui, eivät välttämättä kiinnosta enään.
Itse jätin kummin aktiivi-tehtävät vaan sen vuoksi, että ystäväni muuttui äitiyden myötä niin, etten enään tunnistanut häntä samaksi mukavaksi ihmiseksi, vaan aloin tieten tahtoen välttelemään häntä. Hänen seurassaan ei vaan ollut enään mukava olla, niinpä lapsikin sai syyttömänä osansa.
Aina on ollut niitä kummeja, jotka eivät pidä yhteyttä. Oma elämäni ei ainakaan ole mitenkään järkkynyt siitä tosiasiasta etten ole nähnyt kummejani kuin viimeksi 4-vuotiaana. Muita rakkaita aikusia kuten mummoani ja omia vanhempia näen sitä vastoin joka viikko nyt aikuisiälläkin.
Miksi täytyy tieten tahtoen alkaa tuohon syyttely-linjalle. Siis, oletteko katkeria siitä, että kummit eivät ole helpottaneet lastenhoitotaakkaanne vai mistä tosiasiasta nyt kiikastaa? Lapsi ei oikeasti tarvitse liutaa aikusia ympärilleen, omat hyvin toimivat vanhemmat ja omanikäiset kaverit riittävät.
Nuo poikani huonot kummit, joista puhuin edellisessä viestissä, ovat siis puolisoni veli ja hänen vaimonsa. Ihmetyttää vain, kun tiedän heidän elämän tilanteensa (ei ole muuttunut miksikään kummiuden jälkeen), että miksi ei voi edes vastata puheluun kun joskus yritämme soittaa. Ja muutenkin ihmetyttää tuo kun veljeksiä ovat, niin luulisi edes hieman kiinnostavan toisen kuulumiset. Apeltani sitten kuulemme kuulumiset..üh?!
Kun puhuimme lankoni kanssa kummiudesta, yhtenä ajatuksena oli tämä vanha ajatus, että jos vanhemmille sattuu jotain, kummit nousevat silloin kasvattajien rooliin. Silloin asia oli OK. Eipä enää tee mieli antaa lastani hänelle missään tilanteessa, koska koko ihminen on jäänyt pojalleni täysin vieraaksi. Tästä syystäkin oletan, että kummit pitäisivät kummilapsiinsa edes jonkinlaista yhteyttä.
En ole ollenkaan katkera siitä, että kummit eivät osallistu meidän lasten hoitoon, koska hoito ei heille kuulu millään tavalla. Eri asia on ne satunnaiset muutamat kerrat kun oikeasti on tarvittu tilapäistä lastenhoitoa, ja sitä ollaan kummeilta kysytty ja he ovat siihen suostuneet. Tällöin he "joutuvat" helpottamaan lastenhoito "taakkaamme" ihan omasta vapaasta tahdosta. Tällainen tilanne on ollut mm. kun puolisoni on ollut työmatkalla pitkän aikaa ja itse olen joutunut menemään tarkempiin gynekologisiin tutkimuksiin. Otappa sinne sitten lapset mukaan...
Aikuiset ajattelevat asioista eri tavalla kuin lapset. Lapsillemme kummit ovat niitä tärkeitä aikuisia siinä missä isovanhemmatkin. Lapsemme usein kysyvät, koska pääsevät taas kummin kanssa kävelemään/kauppaan/uimaan. Jokaiselle lapselle on tärkeätä se, että pääsevät olemaan edes hetken aikaa täysin kahden kesken jonkun aikuisen kanssa, olemaan huomion keskipisteenä. Ja kummit ovat tällöin todella arvokas apu siinä. Kotona kun on aina ne muut, jotka kilpailevat siitä huomiosta. Lapsi sitäpaitsi tarvitsee muitakin aikuiskontakteja kuin vain omat vanhemmat. Lapset oppivat tällöin toimimaan erilaisten "auktoriteettien" kanssa, mikä luo hyvää pohjaa tulevaa koulu- ja työelämää varten.
samoilla linjoilla kanssasi. Lapsillani on myös ns hyvä ja huono kummi. Tytölläni hyvä ja pojallani huono. Ja molemmat kummit (puolisoineen) ovat läheistä sukua (minun ja mieheni siskot). Tytön kummi muistaa ihanasti, on läsnä, vaikka itselläänkin on huolia (vammainen lapsi, todella raskas työ). Me myös muistamme kummia.
Pojalla taas.... noo, yhteen aikaa kummi otti yhteyttä kovastikin kun oli itse vailla jotakin. Yleensä rahaa tai autonkorjausta mieheltäni. Koskaan ei kylläkään kysellyt kummipoikansa perään. Poika tosin muisti kummia, mutta kovin oli touhu yksipuolista. Nykyään en ole missään tekemisissä tämän ihmisen kanssa. Poikani yritti vielä kehotuksestani keväällä yhteyttä huonoin tuloksin ja sen jälkeen en ole puhunut kummista mitään pojalle.
Kyllä kummius pitäisi olla muutakin kuin nimi paperissa. Ellei se ole, voi kieltäytyä.
Ja te arvostelijat. Jos kummius ei merkitse teille mitään, miksi te täällä roikutte kirjoittelemassa vastauksianne. Taitaa sittenkin omatunto kolkuttaa.
Ei, vaan haluamme puolustaa oikeutta pelkkään nimeen paperissa. Kummius ei ole velvollisuus, vaan saate lapsen kastamiseksi. Kannattaisi mamujenkin välillä tarkastaa se, mitä kummeus yleensä kirkon kirjoissa tarkoittaa. Tai sitten kastaa lapset ilman kirkon siunausta!
Tärkeintä varmaan olisi ilmoittaa tulevalle kummille, mitä tältä vaaditaan, jos kerran sitten jälkikäteenkin vielä perätään näitä vaateita.
Voidaan kyllä minun puolesta mennä siihenkin, ettei kukaan suostu enään kummiksi siinä pelossa, että joutuu välittömän arvostelun kohteeksi ihmisenä. Itse ilmoitin jo siskolleni, etten halua tulla heudän tulevan lapsen kummiksi, koska en halua sitten joskus käydä kylässä kummin velvollisuudesta, vaan koska haluan niin!
Kummius ei ole kirkon mukaan pelkästään saate lapsen kastamiseksi. Alla oleva sanaselitys sanalle 'Kummi' on lainattu Suomen ev.lut. kirkon nettisivuilta. Heti aluksi todetaan, että kummin tehtävänä on yhdessä seurakunnan kanssa tukea vanhempia lapsen kristillisessä kasvatuksessa.
Miten kummi pystyy täyttämään kummiutensa, jos se ei ole velvollisuus vaan vain nimi paperissa? Ei sellainen ole kummi, vaan jotain ihan muuta. Kuinka edes kehtaatte itseänne silloin kummiksi nimittää? Että kannattaisi ihan sinun itsekin kurkata joskus niihin kirkon kirjoihin ja tarkastaa mitä mikin sana ja asia merkitsee ja sitten alkaa vasta puolustamaan omaa virheellistä tietoaan.
Kummi
Kummien tehtävänä on yhdessä seurakunnan kanssa tukea vanhempia lapsen kristillisessä kasvatuksessa. Kummijärjestelmä on hyvin vanha. Se on todennäköisesti syntynyt jo toisella vuosisadalla jKr. Kummin tuli kastetilaisuudessa vastata kastajan kysymyksiin lapsen puolesta ja toimia kasteen todistajana. Sittemmin kummin tehtäviin lukeutui myös lapsen pitäminen sylissä kastetilaisuudessa. Uskonpuhdistuksessa hylättiin oppi kummin hengellisestä sukulaisuudesta, mutta muuten kummijärjestelmä säilyi.
Kastettavalla tulee olla ainakin kaksi kummia, jotka ovat konfirmoituja evankelisluterilaisen kirkon jäseniä. Näiden lisäksi kummeina voi olla luterilaisen kirkon kasteen hyväksyvään kirkkoon tai uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvia henkilöitä. Vähintään kahden kummin tai muun todistajan tulee olla läsnä kastetoimituksessa.
Lapselle voidaan erityisistä syistä kasteen jälkeen lisätä enintään kaksi kummia. Erityisiä syitä voivat olla esimerkiksi kummin kuolema, kummin eroaminen kirkosta tai lapsen adoptio. Kummin lisääminen voi olla aiheellista myös jos lapsi on kastettu ulkomailla, eikä hänelle ole nimetty kummeja tai jos kummin ja lapsen välinen yhteys on tosiasiallisesti katkennut. Päätöksen kummin lisäämisestä tekee lapsen huoltajien esityksestä lapsen seurakunnan kirkkoherra. Kummin lisääminen merkitään kirkonkirjoihin siinä seurakunnassa, jossa lapsi on kastettu tai liitetty kirkon jäseneksi. Kummiuden purkaminen ei ole mahdollista.
http://www.evl.fi/sanasto/selitysK.htm#KUMMI
Kannattaa tutustua myös alla olevaan linkkiin, jotta kummiuden merkitys selviää tarkemmin myös sinulle. Eipä se ole vaan nimi paperissa...
http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/3D771C0F959FAD46C2257022003F65DA?OpenDocument&lang=FI
Miten välinpitämättömiä ja vastuuntunnottomia ihmiset ovat. Ei haluta sitoutua mihinkään, ettei vain tulisi velvollisuuksia. Sinäkin vain haluat käydä "jos huvittaa", et halua kummiksi, koska voi kauhistus; ehkä joskus pitäisi ajatella muutakin kuin omaa napanöyhtäänsä. Oikein ilmoitit siskollesi, että haluat kaydä halusta, et velvollisuudesta. Kummallista, kun epäilet, että käynti siskosi luona olisi ikävä velvollisuus. Mikähän se sitten on hänelle? Ikävä vieras ihminen kylässä, jota jonkun siskouden varjolla pitää sietää. Ja vielä lapsikin huomioida, ei onnistu, silloinhan huomio voisi kääntyä pois sinusta ja tekemästäsi matkasta tai liikavarpaistasi.
Sano itsesi irti kaikesta suvustasi. Saatat vielä joskus saada kutsun vaikka häihin tai synttäreihin ja eihän niihin voi mennä, jos ei primadonnaa juuri silloin satu huvittamaan ikävät velvollisuudet.
Kaikki mulle heti ja nyt. Ja kaiken pitää olla kivaa. En halua ikäviä velvollisuuksia.... Kuulostaa hyvin teinityttömäiseltä. Lienet kuitenki aikuinen? Minkähän kohdan kehityksessä jätit väliin?
Kristillinen kasvatus. Kuka sitä enään harjoittaa...ei kukaan ainakaan lähipiirissäni! Joten nämä uudet kummin määritykset tulevat jokaiselta äidiltä aina siinä vaiheessa kun itsellä on vaikeaa, eikä saa kummista riittävästi tukea (suom. työapua).
Kummi ei ole kotiapu tai lasten viihdytyskoneisto!
Itse hoidan kummiuttani sitten joskus osallistumalla kummilapseni ripillepääsy-juhlaan. Menköön se siitä kristillisestä kasvatuksesta sitten!
Enköhän minä saa ihan itse valita, mitä velvollisuuksia itselleni otan, ilman että kaikki maailman mamut valitsevat ne puolestani. Lapsen tukena oleminen kuuluu ensisijaisesti äidin velvollisuuksiin. Jokainen katsokoon itseään!
Miltä mahtaa tuntua ihmisestä, joka tietää saavansa vieraan käymään aina velvollisuudesta, ei omasta halusta. Niin, ei kai miltään. Pääasia, että oma tahto täyttyy. "Lapset kun ovat minun elämä, ne täytyy myös olla muiden!"
"Kristillinen kasvatus. Kuka sitä enään harjoittaa...ei kukaan ainakaan lähipiirissäni!"
Jos ei halua antaa lapselle kristillisstä kasvatusta, miksi silloin edes kastaa lasta kristilliseen kirkkoon? Kyllä lapselle voi pelkät nimiäisetkin pitää, niin ei tarvitse luvata papin edessä tahtovansa kasvattaa lasta kristillisesti jos sitä ei kuitenkaan aio tehdä...
asian. Sinun velvollisuuksiasi on siis juuri oman napanöyhäsi kaivelu ja omaan naamaan tuijottelu.
Ei sinua kukaan halua käymään velvollisuudesta tai ilman. Sen verran ikävältä ihmiseltä kuulostat. Olet tosiaan jäänyt sinne esimurkkuasteelle miettimään millainen maailmanloppu on kun SINULLE on tulossa finni tai kun SINUA ei ymmärretä tarpeeksi.
Jokainen valkkaa velvollisuutensa itse. On vain ihmisiä, kuten sinä, jotka eivät halua velvollisuuksia ollenkaan. Elämän pitäisi olla aina kivaa ja itse pitäisi olla siellä saamapuolella.
Nyt kyllä huolestuttaa! "Kristillinen kasvatus. Kuka sitä enään harjoittaa...ei kukaan ainakaan lähipiirissäni!" Jos tunnet kymmenen käskyä, jotka ovat ev.lut. seurakunnan kulmakivenä, silloin tiedät mitä kristillinen kasvatus osittain on. Taidat nyt sekoittaa käsitteet kristillinen kasvatus ja uskontokasvatus pahemman kerran.
Jos kristillistä kasvatusta ei teidän lähipiirissänne ollenkaan toteuteta, ette silloin opeta lapsille mm. toisten ihmisten kunnioitusta (käsky 4.), ette opeta että varastaminen (käsky 7.) tai tappaminen (käsky 5.) on väärin. Ette myöskään silloin opeta, mikä on moraalisesti oikein tai väärin tehty/sanottu. Elätte siis pellossa, täysin muun yhteiskunnan ulottumattomissa.
http://www.evl.fi/sanasto/selitysK.htm#KYMMENEN
http://www.evl.fi/katekismus/10kaskya/10kaskya.html
Kummi ei ole kotiapu tai lasten viihdytyskoneisto, kuka niin onkaan väittänyt? Kyse on nyt kummiudesta ja kummin tehtävistä ja velvollisuuksista, joihin kummiksi suostuva henkilö sitoutuu. Tänäpäivänä vaan vallalla tuntuu olevan käsitys, jonka mukaan kummi on pelkkä lahjakone tai yksi ihminen muiden joukossa kastetilaisuudessa ilman sen kummempia velvollisuuksia. Näin ei ole edes ev.lut. kirkon oppien mukaan. Jos kummiksi suostuu, samalla sitoutuu yhden pienen ihmistaimen elämän kulkuun tavalla, jota pitäisi arvostaa ja kunnioittaa.
Kummius kestää läpi koko elämän, se ei pääty johonkin tiettyyn lapsen ikään. Kummius muuttuu sitä myöden kun lapsi kasvaa, mutta mihinkään se ei katoa. Ja perusajatukset kummiudessa tulee säilyttää loppuun saakka.
Kummius on instituutio, johon pyydetään luotettava henkilö. Tämä luottamuksen osoitus pitäisi olla sitä luokkaa, että luottamusta ei kummin taholta petetä. Jos sitä ei pysty toteuttamaan, niin miksi sitten suostuu kummiksi? Kummius ei ole pakollista, siitä voi myöskin kieltäytyä.
Kehoitan lämpimästi lukemaan "meidän suvussamme ei stressata" -aloituksen ja nauttimaan elämästä sellaisena kuin se eteen tulee....ei se ole niin vaikeaa!
Ei elämä mene aina niin kuin sen suunnittelee, ei äideillä, eikä kummeilla.
Kehoitan lämpimästi lukemaan "meidän suvussamme ei stressata" -aloituksen ja nauttimaan elämästä sellaisena kuin se eteen tulee....ei se ole niin vaikeaa!
sitä niin täällä ihastelet.
Hm..kummius on siitä kelju juttu että koskaan ei voi tietää pitääkö kummi ja kummilapsi toisistaan oikeasti.
Vanhempi voi alussa muotoilla suhdetta oikeaan suuntaan lähettämällä kuvia,vierailuja,soittoja.
Riippuu siitäkin kuinka lähellä asuvat jne.
Mutta itse olen jo vanha kummilapsi 44v ja kummini jo eläkkeellä.
Meille ei koskaan muodostunut oikein kunnon suhdetta,näin aikuiseen asti olen lähetellyt kortteja,muistanut merkkipäivänä,tarjonut nyt jo hieman sairaalle kummilleni apua.
Ei natsaa,pikkuhiljaa olen alkanut ottaa etäisyyttä koska huomaan yksinkertaisesti sen että hän ei pidä minusta.
Minkäs teet,tosin hänellä on kaksi muutakin kummilasta koskaan hän heistäkään puhele.
Olen miettinytkin miksi hän yleensä suostui kummiksi, vastausta en varmasti koskaan saa.
Itse olen jo nuorena eronnut kirkosta joten kummintehtäviä ei ole tarjottu.
Vanhempani opettivat kunnioittamaan ja muistamaan kummia mutta tämä ei ole ottanut tunnetasolla vastaan sitä kiintymystä ja ystävyyttä mitä olisin voinut tarjota.