Tännää on jalmarivainaan nimipäivä, jota mie juhlin kissojen kanssa.paistan heille silakka filettä siit hyö tykkää.
nykyää tahtoo olla vähissä aiheet juhlii,yritän ain keksii jonkun syyn millä vois panna pöyän korreeks ja saap hyväl omatunnolla syyä leivoksii ja karamellejä.
mie oon kyl ain juhlinu jalmarin syntymä ja nimipäivät ja soittanu hänen mielimarssejaan ja sai jalmari täälkii tänä nimipäivänää ihan oman otsikonkin.
mie en hautuumaalla käy ollenkaa,en tykkää käyvä siellä.
nuorna sain tarpeeksi, ko minun äiti vei ain mukanaan hautuumaalle,hää kävi siellä vaik ei ollu kettää haudattavvaakaan,lueskeli muistolaattoja ja itkee tihuutti,tarttuhan se minnunkin niin itkettii sitten yhes tuntemattomille ihmisille,ja hää sepitti heiän kuolintapojaaan ja elämäänsä.
samoin hää leikkeli kuolin ilmoituksii lehestä, niitä mis oli muisto värssy,vaikkei tuntenu koko ihmistä. niitä olikin aikamoinen kasa,sit joutessaa lueskeli itkien.
en ymmärrä mikä ihmeen hurmos hänel oli näihin juttuihin,vanhempana sit kieltäyyin lähtemästä mukkaa, sain mielestäin itkee muutenkii ihan tarpeeks.
siit kait se on tullu vastenmielisyys hautuumaata kohtaa,jalmarikin ties et en tuu käymään hänen hauallaan,hää sanokin leikillää et tuutha sie ainakin hautajaisiin ja saatoinhan mie hänet niinkuin kuuluukin.
en mee ommiikaan hautajaisiin,minut poltetaa ja ripotellaa tuoho etelärintees olevaan peltoon,siin mie oon suurimman osan elämäst kuokkinu ja siin on lämmin ja hyvä jatkaa olemassa oloaan.
mie kunnioitan ja muistelen häntä enenmän kertoja,ko kävisin hautuumaalla.vaik ei oo mittää merkkipäivääkään laitan kynttilän palamaan hänelle ja aattelen lämmöllä niin hyvvää miestä.
ihmisel ko tullee ikkää hää alkaa ajattellee ja puhumaankin kuolemast. en mie niin paljoo sitä mieti, mut kuitenkii se on esil enenpi ko nuorna,sillo se oli niiin kaukanen asia ja tuntu ettei se minnuu koske ollenkaa.
mie toivon saavani ellää ainakii 100 vuotiaaksi.
ihmettelen sitä ko meiän kerhos on komia rimirouva,mie kutsun häntä site ,ko hänel on talvella kaunis rimiturkki, hää sannoo usein et,voi ko pääsis pois täältä.
minnuu niin ihmetyttää miks,ko hänel tuntuu elämä olevan mallilaa ,hänel on niin mukava tytär joka käyp paljo ulkomailla ja tuop kaikkea kaunista ja on puettukkii ihan viimesen päälle.hää pystyy hyvin liikkumaan eikä niin kovin sairaskaa tunnu olevan,mitä nyt tavallissii vanhan ihmisen vaivoja.
miks toiset ei tykkää olla täällä.tämä maailmahan on ihmeitä täynnä,ja ko monet pottee yksinäisyyttä , niin en ymmärrä sitäkään.
minun päivät tahtoo männä siunailessa ,et tuommostakkii on, ja uusia asiota tullee esiin joka päivä,kohan pittää silmät auki, eikä piä mittää asiaa itseselvyytenä.niin ihmettellyy riittää,ja uuven oppimista ja tietämistä.
mie en ehtis hoitaa ystävyys suhteitakkaan, minul jääp joka päivä jottain tekemättä mitä olen lukujärjestykseen kirjottanut.ei yhen ihmisen elin ikä riitä tutustummaan tähän maailmaan ,
no,onha se sekin et mie ko sen pääsin alottamman tutustumisen myöhemmällä iällä,niin tahon ahnettii asioita niin, et kaikkee ei ehi ees sulattammaa , niin että ymmärtäisin.
oonha aatellu välil et jos alkasin opiskellee vaik englanttii tosissain, mut mie aattelen niin ,et ko oon sen luontonen,et teen sitten kaikkea täysillä,enkä ehi syventyy muihin asioihin ja siin menis joku vuos.
tulevat vuuet on minulle kullan arvosii,koska täs iäs jokkainen vuos on lahjaa,etten taho niitä hukata yhteen asiaan,ja kyl mie pietarin ohi luulen pääseväni ilman englanttiakin.;)
olisin tarvinnu sitä vain tämän tiekonneen kanssa.
muistatko georg otsin laulun, "rakastan elämää,joka uutena aamussa nousee, rakastan elämää....... toivon sydämmestäni että siekin voit laulaa noita sanoja, rakkauella lyyli.
nykyää tahtoo olla vähissä aiheet juhlii,yritän ain keksii jonkun syyn millä vois panna pöyän korreeks ja saap hyväl omatunnolla syyä leivoksii ja karamellejä.
mie oon kyl ain juhlinu jalmarin syntymä ja nimipäivät ja soittanu hänen mielimarssejaan ja sai jalmari täälkii tänä nimipäivänää ihan oman otsikonkin.
mie en hautuumaalla käy ollenkaa,en tykkää käyvä siellä.
nuorna sain tarpeeksi, ko minun äiti vei ain mukanaan hautuumaalle,hää kävi siellä vaik ei ollu kettää haudattavvaakaan,lueskeli muistolaattoja ja itkee tihuutti,tarttuhan se minnunkin niin itkettii sitten yhes tuntemattomille ihmisille,ja hää sepitti heiän kuolintapojaaan ja elämäänsä.
samoin hää leikkeli kuolin ilmoituksii lehestä, niitä mis oli muisto värssy,vaikkei tuntenu koko ihmistä. niitä olikin aikamoinen kasa,sit joutessaa lueskeli itkien.
en ymmärrä mikä ihmeen hurmos hänel oli näihin juttuihin,vanhempana sit kieltäyyin lähtemästä mukkaa, sain mielestäin itkee muutenkii ihan tarpeeks.
siit kait se on tullu vastenmielisyys hautuumaata kohtaa,jalmarikin ties et en tuu käymään hänen hauallaan,hää sanokin leikillää et tuutha sie ainakin hautajaisiin ja saatoinhan mie hänet niinkuin kuuluukin.
en mee ommiikaan hautajaisiin,minut poltetaa ja ripotellaa tuoho etelärintees olevaan peltoon,siin mie oon suurimman osan elämäst kuokkinu ja siin on lämmin ja hyvä jatkaa olemassa oloaan.
mie kunnioitan ja muistelen häntä enenmän kertoja,ko kävisin hautuumaalla.vaik ei oo mittää merkkipäivääkään laitan kynttilän palamaan hänelle ja aattelen lämmöllä niin hyvvää miestä.
ihmisel ko tullee ikkää hää alkaa ajattellee ja puhumaankin kuolemast. en mie niin paljoo sitä mieti, mut kuitenkii se on esil enenpi ko nuorna,sillo se oli niiin kaukanen asia ja tuntu ettei se minnuu koske ollenkaa.
mie toivon saavani ellää ainakii 100 vuotiaaksi.
ihmettelen sitä ko meiän kerhos on komia rimirouva,mie kutsun häntä site ,ko hänel on talvella kaunis rimiturkki, hää sannoo usein et,voi ko pääsis pois täältä.
minnuu niin ihmetyttää miks,ko hänel tuntuu elämä olevan mallilaa ,hänel on niin mukava tytär joka käyp paljo ulkomailla ja tuop kaikkea kaunista ja on puettukkii ihan viimesen päälle.hää pystyy hyvin liikkumaan eikä niin kovin sairaskaa tunnu olevan,mitä nyt tavallissii vanhan ihmisen vaivoja.
miks toiset ei tykkää olla täällä.tämä maailmahan on ihmeitä täynnä,ja ko monet pottee yksinäisyyttä , niin en ymmärrä sitäkään.
minun päivät tahtoo männä siunailessa ,et tuommostakkii on, ja uusia asiota tullee esiin joka päivä,kohan pittää silmät auki, eikä piä mittää asiaa itseselvyytenä.niin ihmettellyy riittää,ja uuven oppimista ja tietämistä.
mie en ehtis hoitaa ystävyys suhteitakkaan, minul jääp joka päivä jottain tekemättä mitä olen lukujärjestykseen kirjottanut.ei yhen ihmisen elin ikä riitä tutustummaan tähän maailmaan ,
no,onha se sekin et mie ko sen pääsin alottamman tutustumisen myöhemmällä iällä,niin tahon ahnettii asioita niin, et kaikkee ei ehi ees sulattammaa , niin että ymmärtäisin.
oonha aatellu välil et jos alkasin opiskellee vaik englanttii tosissain, mut mie aattelen niin ,et ko oon sen luontonen,et teen sitten kaikkea täysillä,enkä ehi syventyy muihin asioihin ja siin menis joku vuos.
tulevat vuuet on minulle kullan arvosii,koska täs iäs jokkainen vuos on lahjaa,etten taho niitä hukata yhteen asiaan,ja kyl mie pietarin ohi luulen pääseväni ilman englanttiakin.;)
olisin tarvinnu sitä vain tämän tiekonneen kanssa.
muistatko georg otsin laulun, "rakastan elämää,joka uutena aamussa nousee, rakastan elämää....... toivon sydämmestäni että siekin voit laulaa noita sanoja, rakkauella lyyli.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tuppaa olemaan itsekullakin. Yksin on parempi kuin turhien tuttavien seurassa. Samat jorinat kaikilla. Uuteen ja eteenpäin tässä on katsottava.
Eletään Lyyli me vaan täysillä.