Haluaisin mielipiteitä seuraavaan: puhutaan suvaitsevaisuudesta, lesbous/homous on in. Kaduilla ja yleisillä paikoilla näkee pareja, heteroja jotka kävelevät käsikkäin, halailevat, suukottelevat. Ehkä satunnaiset ihmiset vilkaisetvat heihin. No bid deal. Samaa sukupuolta olevia pareja ei näy. Näen ihmisiä, jotka istuvat puiston penkillä ja nopeasti hyvästellessä hipaiset toistensa käsiä. Ehkä pikainen kaverillinen halaus. Ruumiinkieli kertoo rakastavaisista. Eleet kertovat, että kyseessä on muutakin kuin kaveruus.
Olen 30-kymppinen bi. Olen harvoin rakastuvaa sorttia, 3. kerta toden sanoo. kaksi ensimmäistä suhdetta oli miesten kanssa, nyt 3. kerta naisen kanssa ja ensi kertaa tunnen olevani oikeasti rakastunut. Rakkaani ei halua kävellä käsikkäin saatikka suukottaa yleisillä paikoilla. Saatamme halailla kaduilla ja tuntea ihmisten tuijotukset, en halua välittää siitä, mutta en halua asettaa rakastani epämieluisaan tilanteeseen.
Tuossa asiaa lyhykäisyydessään, toivoisin muita mielenkiintoisia mielipiteitä asian tiimoilta.
Mukavaa kesän alkua kaikille palstaa lukeville. =)
Olen 30-kymppinen bi. Olen harvoin rakastuvaa sorttia, 3. kerta toden sanoo. kaksi ensimmäistä suhdetta oli miesten kanssa, nyt 3. kerta naisen kanssa ja ensi kertaa tunnen olevani oikeasti rakastunut. Rakkaani ei halua kävellä käsikkäin saatikka suukottaa yleisillä paikoilla. Saatamme halailla kaduilla ja tuntea ihmisten tuijotukset, en halua välittää siitä, mutta en halua asettaa rakastani epämieluisaan tilanteeseen.
Tuossa asiaa lyhykäisyydessään, toivoisin muita mielenkiintoisia mielipiteitä asian tiimoilta.
Mukavaa kesän alkua kaikille palstaa lukeville. =)
Vastaukset 16
Vanhimmat
Me elämme täysin samalla tavalla kuin mikä tahansa muu parikin. Suutelemme, halaamme, hassuttelemme, (rakastelemme uhkarohkeissa paikoissa ;)) hellittelemme missä vaan ja milloin huvittaa. Joo ihmiset tuijottaa, mutta tuijotetaan sitä intohimoisesti suutelevaa heteropariakin, minä ainakin tuijotan. :)
Riippuu siis pariskunnasta kuinka käyttäytyy. Ei ole kysymys välttämättä rohkeudesta: kaikki eivät ole vain julkipusuttelijoita.
Leikekirjastani: (Ulkomaille muuttanut suomalainen) "Jos olet vähän erikoisempi kaveri, niin ihmisillä tuntuu riittävän sinulle asiaa" (Suomessa).
Heli Laitinen: "Helsingissä on yksin, mutta ei rauhassa".
Pelkkä aurinkolasien käyttö aiheuttaa näissä ns. ihmisissä tarpeen esittää oma mielipiteensä. Niiltä tipahtaisi ketjut rattailta jos ne näkisivät naisparin. Varmaan pelkäisivät että saisivat aidsin tai lintuinfluenssan tai jotain.
Maakunnissa asiat on paremmin. Roskasakki on muuttanut Helsinkiin ja muihin isoihin biojätteen keräysastioihin.
Meillä on puolison kanssa ollut kohta 10 vuotta avioliitto. Olen ollut nyt 3 päivää etunimiltäni virallisesti nainen ja runsaan vuoden kuluttua olen sitä myös juridisesti. Olen muuttunut mielestäni paljon ulkoisesti. Olen nainen, jolla on ts-tausta.
Olemme pussailleet suhteemme aikana julkisesti ja teemme sitä myös uudessa tilanteessa. Mm. eilen Ikeassa.
Olen huomannut että katseita saamme myös kun kuljemme perheenä yhteinen tyttäremme mukana. Ehkä jopa enemmän kuin että pussailisimme parina.
"Meillä on puolison kanssa ollut kohta 10 vuotta avioliitto. Olen ollut nyt 3 päivää etunimiltäni virallisesti nainen ja runsaan vuoden kuluttua olen sitä myös juridisesti. Olen muuttunut mielestäni paljon ulkoisesti. Olen nainen, jolla on ts-tausta."
Taidatte olla sitten Suomen ensimmäinen naispari joka on vihitty avioliittoon! :-)
Tinni-Tunni
Mutta olin tummassa puvussa. Haaveilin morsiamena olemisesta jopa siinä määrin että epäilin mielessäni koko liiton järkevyyttä alttarilla. Rakastan kuitenkin puolisoani eikä hän ollut siinä tilanteessa se asia, jossa olisi ollut joku vika. Vika oli minussa. Jotenkin siinä Jumalan edessä vain tunsi olevansa teeskentelijä.
Translain mukaan puolison suostumuksella avioliitostamme tulee juridisen sukupuolen vahvistamisen hetkellä rekisteröity parisuhde. Ainakin se on sitten kirkossa siunattu. :)
"Mutta olin tummassa puvussa. Haaveilin morsiamena olemisesta jopa siinä määrin että epäilin mielessäni koko liiton järkevyyttä alttarilla. Rakastan kuitenkin puolisoani eikä hän ollut siinä tilanteessa se asia, jossa olisi ollut joku vika. Vika oli minussa. Jotenkin siinä Jumalan edessä vain tunsi olevansa teeskentelijä."
Viimekädessähän ihminen rakastaa ihmistä, eikä ulkoisia sukupuolitunnusmerkkejä. Ja vika ei ollut sinussa, Jumalahan sinut on luonut, ei se ole sinun vikasi.
"Translain mukaan puolison suostumuksella avioliitostamme tulee juridisen sukupuolen vahvistamisen hetkellä rekisteröity parisuhde. Ainakin se on sitten kirkossa siunattu. :)"
Entä jos puolisosi ei suostuisi, pysyisikö avioliitto voimassa entisellään?
Tinni-Tunni
Jos puoliso ei suostuisi niin juridisen sukupuolen vahvistaminen lykkääntyisi avioeroprosessin vaatimalla ajalla.
Olen miettinyt tämän asian ihmisoikeudellista puolta. Avioliittohan solmittiin esteettömänä eikä transsukupuolisuutta tutkittu esteellisyysperusteena. Siksi on ihmeellistä miksi yhteiskunnan, joka ei ole edes avioliitossa osallinen, takia pitää avioliitto päättää ja rekisteröity parisuhde aloittaa.
"muodollisuuksista
Kirjoittanut: Heli 11.6.2006 klo 06.02
Olen miettinyt tämän asian ihmisoikeudellista puolta. Avioliittohan solmittiin esteettömänä eikä transsukupuolisuutta tutkittu esteellisyysperusteena. Siksi on ihmeellistä miksi yhteiskunnan, joka ei ole edes avioliitossa osallinen, takia pitää avioliitto päättää ja rekisteröity parisuhde aloittaa."
Minä muistan kun asiaa vatvottiin eduskunnassa. Henrik Lax tohti ehdottaa avioliiton muuttamista rekisteröidyksi parisuhteeksi joustavasti, kristillisdemokraattien perhearvoihin kuului taas avioliiton purkaminen. Kävi ilmi, että avioliiton purkaminen olisi johtanut hyvin moniin juridisiin ongelmiin pitkällä tähtäimellä ja niinpä tähän sitten päädyttiin.
Tilanne sitä ennen oli kestämätön, kas kun maistraatti vaati avioliiton purkamista ennen henkilötunnuksen muuttamista. Kuten sanoit, oikeasti niillä ei ollut mitään oikeutta tähän ja tässä Suomi rikkoi ihmisoikeuksia hyvällä halulla vuosikaudet. Tiedän muutaman ihmisen protestoineen tätä tuloksetta ja ainakin yksi sai juttunsa läpi. Joten sinä kumppanisi kanssa ette ole Suomen ensimmäinen avioliitossa oleva naispari.
luettavaksi ts-ihmisistä? Molempiin suuntiin muuttuminen, sekä itse prosessi että elämäntarina muutenkin kiinnostaa.
on Mainessa toimivan Colbyn yliopiston englannin kielen professori. Hän on kirjoittanut koko prosessinsa tuntemuksineen kirjassaan "She's not there". Tuosta kirjasta on ollut itselleni sekä muille transsukupuolisille suuresti apua, koska prof. Boylan on tehnyt transition nelikymppisenä, kuten myös minäkin.
Boylanin sivuille pääsee seuraavasta linkistä.
http://www.colby.edu/personal/j/jfboylan/
Olen suomentanut pari otetta Jennyn luvalla kotisivulleni. Kotisivuillani on omaa elämäntarinaani ja tuntemuksiani. Ehkä se on kuin H. C. Andersenin satua. Rumasta ankanpoikasesta kasvaa joutsen.
osoite on:
http://www.freewebs.com/heli_h/jennyboylan.htm
ja omat sivuni
http://www.freewebs.com/heli_h/
Ja musta se on ihan jees, että käytäntö on mitä on. Se nimittäin saa valtion kirkon näyttämään juuri siltä tekopyhältä p:ltä mikä se onkin. Jos se jonkun maksaa töyssyttää, että kristityt ei tykkää susta, niin se on kyllä sitten ihan oma ongelma. Mua ei vois vähempää kiinnostaa. Vastenmielisenä ajatuksena pidän moisen patriarkaatin siunailuja.
Jotkut osaavat korjata sukupuolensa, toiset vieläpä ymmärtää sukupuolta. Jälkimmäisten kirjoittajien kirjoitukset ovat usein voimakkaan feministisiä.
Nämä kaksi kirjaa muistaakseni ovat oikeasti hyviä, eivätkä jonkun elämän ehtoopuolella olevan transihmisen suloisentyperää haihattelua, vaan tekstiä joissa on vähän sitä spirittiä joilla maailmasta maalataan parempaa vaikka väkisin:
* Read My Lips: Sexual Subversion and the End of Gender / Riki Wilchins
* Gender Outlaw : On Men, Women and the Rest of Us / Kate Bornstein
"I'm what's called a transsexual person. That means I was assigned one gender at birth, and I now live my life as something else. I was born male and raised as a boy. I went through both boyhood and adult manhood, went through a gender change, and ‘became a woman,'" writes Kate (formerly Al) Bornstein. "On the personal side of things, my lesbian lover of over three years decided to become a man. We lived together for a few more years as a heterosexual couple, then we stopped being lovers. He found his gay male side, and I found my slave grrrl side. What a wacky world, huh? I can't think of a day in my life when I haven't thought about gender. . . ."
http://www.wie.org/j16/kate.asp
muija haaveilee pikkusen paremmasta ku sinä ei se sen kummempaa olet vaan välilehti etkö ole älynnyt asiaa!!!
Kuulostaa niin tutulta.Paitsi itse olin se,joka ei halunnut julkisia hellyydenosoituksia. Tai halunnut ja halunnut. Olisin halunnut,mutta en uskaltanut.On kauhean vaikea alkaa osoittamaan rakkautta,kun tuntuu että samalla kun antaa pusun rakkaansa poskelle,niin koko maailma paheksuu ja oudoksuu tätä tekoa. Se saa tuntemaan häpeää siitä mikä on ja haluaa olla. Vaikka suvaitsevaisuutta on,niin silti omat käsitykset saattavat olla niin negatiiviset,että ei yksinkertaisesti uskalla olla julkisesti rakastunut-koska luulee,että muiden mielestä se on väärin. Olipas tämä positiivista ja rohkaisevaa.
... olen aiemman kirjoittajan kanssa, kaikki riippuu persoonasta. Mekin ollaan vaimon kanssa oltu alusta asti melko avoimia, ei nyt vedetä kielareita keskustassa keskella kirkasta päivää mutta saatetaan kyllä kävellä käsi kädessä tai pelehtiä vähän eikä olla kohdattu mitään kauheeta. Joskus joku tuijottaa, mutta jos se hänen elämäänsä piristää niin mikäs siinä.
Jos ite on sitä mieltä että on "normaali" eikä omassa käytöksessä ole mitään vikaa niin ei siihen ole muilla mitään sanomista!