onneks en ite sairasta kyseistä sairautta. mutta pakko ottaa kantaa koska kyseessä on kuitenki tauti johon meistä jokainen saattaa sairastua vaikka emme oisi diabeetikoiden kanssa ees tekemisessäkää.
ja sama koskee epilepsiaa eli kaatumatautia sairastavia. meidän on pystyttävä ottamaan huomioon nämä henkilöt koska ihmisiähä hekin ovat.
ja sama sais koskea myös esim downin syndrooma sairastavia heilläki on oikeus sosiaaliseen elämään samoin ku epileptikoilla ja diabeetikoilla.
vai liittyyks suvaistemattomuudeen kenties mahollisesti pelkoaki? et saisitte tartunnan siittä ku ootte olleet esim jonku Downin syndroomaa sairastavan kanssa tekemisessä.
sori vaan ku otin epilepsiaa ja downin syndroomaa sairastavat mukaan tähän keskusteluun.
mutta näitä kolmea ryhmää yhdistää se asia et heitä pelätään ja heitä syrjitään tautinsa vuoksi. eivätkä hei voi mittää sille. ja enkä mäkään voi esim mittään sille et sairastan kilpirauhasen-vajaatoimintaa.
ja sama koskee epilepsiaa eli kaatumatautia sairastavia. meidän on pystyttävä ottamaan huomioon nämä henkilöt koska ihmisiähä hekin ovat.
ja sama sais koskea myös esim downin syndrooma sairastavia heilläki on oikeus sosiaaliseen elämään samoin ku epileptikoilla ja diabeetikoilla.
vai liittyyks suvaistemattomuudeen kenties mahollisesti pelkoaki? et saisitte tartunnan siittä ku ootte olleet esim jonku Downin syndroomaa sairastavan kanssa tekemisessä.
sori vaan ku otin epilepsiaa ja downin syndroomaa sairastavat mukaan tähän keskusteluun.
mutta näitä kolmea ryhmää yhdistää se asia et heitä pelätään ja heitä syrjitään tautinsa vuoksi. eivätkä hei voi mittää sille. ja enkä mäkään voi esim mittään sille et sairastan kilpirauhasen-vajaatoimintaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
että mieheni olisi kokenut minkäälaista syrjintää. Korkeintaan tietämättömyyttä, että tarjotaan sokerittomia tuotteita tms.
Itselläni on takana 40 vuotta 1-tyypin diabetesta. En voi yhtyä siihen, että minua jotenkin syrjittäisiin tai pelättäisiin diabetekseni takia ainakaan enää nykypäivänä.
Toki joskus 70-luvun alussa oli vielä selvää syrjintää esim. kesätyöpaikan haun yhtydessä, mutta myöhemmin en ole mitään oikeastaan huomannut.
Olen hyvin avoin ihminen, joten kerron asiat yleensä heti lähiympäristön ihmisille ja se täytyy kyllä todeta, että tietämys nimenomaan 1-tyypin diabeteksesta hoitoineen on melko vähäistä. Yleensä se on sitä 2-tyypin hoitoa, josta tiedetään jotain.
Itse kerronkin aina mielelläni millaista peliä tämä on hiilihydraatti- ja pikainskalaskentoineen lisättynä vielä muiden vaikuttavien tekijäiden (mm. liikunta) huomioimisella.
Ja täytyy todeta, että olen mm. töissä saanut pari kertaa oikein kunnon hypoglykemiakohtauksen ja kiitettävästi ovat työkaverit auttaneet eivätkä ainakaan jälkeenpäin karttaneet kaukaa, vaan kyselleet toimivatko he oikein ym.ym.
Minä en usko, että ainakaan yleisesti suvaitsemattomuuteen liittyisi "sairastumisen pelko", vaan enemmänkin pelko siitä, että ei osaa toimia oikein, tekee jotain väärää. Ja nyt siis lähinnä tarkoitin näitä epileptia- ja hypo-kohtauksia.
on kokemusta epilepsiasta, veljen vaimolla ja kohtaukset eivät ole mitään pieniä! Ja lapsellani on ollut nyt D1, juhannuksena tulee kolme vuotta. Oli 11 kuukautta vanha kun todettiin diabetes.
En myöskään ole huomannut tuota syrjintää. Mutta pelkään kovasti kuinka esim. koulussa. Kiusataanko diabeeteksen vuoksi.
Sen olen huomannut että ihmiset eivät oikein ymmärrä tätä että on 2-tyyppiä ja 1-tyyppiä. Ja usein tarjotaan tytölle sokeritonta pullaa, mutta kun siinä on hiilihydraattia oli kuinka sokeriton tahansa!!!!! Tytöllä kun on vielä keliakiakin. Aina saa olla selittämässä vaikka oltaisiin sukulaisissa joille jo asiat tullu eteen ennenkin.
itse sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa ja diabetestä ja peruskoulussa (varsinkin yläasteella) minua harmitti se kun muut kiinnittivät huomiota siihen kun pistin itseäni ruokatunnilla ja jotkut jopa kiusasivat minua siitä ihmettelin sitä myös hiukan sillä ennen kuin itse sairastuin diabetekseen tunsin erään pojan jolla oli diabetes ja näin hänen usein pistävän itseään mutta en kiinnittänyt siihen koskaan huomiota koska asia ei kuulunut minulle enkä halunnut tehdä hänen oloaan vaivautuneeksi sillä tiesin että näin hänen oli vain tehtävä eikä hän voinut asialle mitään ihan niinkuin minäkään en sille nyt voi mitään näin munin vain on elettävä halusin tai en.
p.s diabetes ei todellakaan tartu toiseen ihmiseen se vain on mahdotonta joten heitä on turha "pelätä".
Puhutte asiaa! Itse puolustaisin vähän tätä nykyajan
menoa, sillä nykyään nuoret osaavat olla todella
suvaitsevia, jopa enemmän toisinaan kuin vanhemmat
ihmiset.
Se, että ei olla suvaitsevaisia, johtuu useimmiten
tietämättömyydestä ja pelosta.
Annan ison ruusupuskan jokaiselle Suomen nuorelle!