Onko tämä elämää?
Mä herään aamulla tuntien ylpeyttä itsestäni,hkä sitä kestää tunti,ehkä vähemmän,ehkä enemmän.
On mennyt taas yksi päivä,yksi päivä ilman ruokaa,ehkä lähti kalori, ehkä ei..
Elimistö on niin sekaisin,sekaisin kaikesta paskasta kaikesta siitä mitä mä oon sille tehnyt ja silti ja silti mä oon niin helvetin ylpeä itsestäni, ja vain aamuisin.
Ja kun se lyhyt ihana aamu väistyy mun tieltä,se ihana aamu kun hetken sain tuntea onnellisuutta,ylpeyttä,sitä kun tunsi että mustakin on johonkin että mä pystyn mihin vain,mä tunnen oloni normaaliksi ja vain aamuisin.
Ja kun päivä alkaa aamun jälkeen..mä mietin,mä en mieti mitään mitä mun pitäis miettiä ..vai mietinkö?
Onko Jumala tarkoittanut mun pään täyttyvän kiloista,läskeistä,täydellisyyden tavoittelusta?pinnallisista ajatuksista?
Sekö mun elämäntehtävä on?
Sanonko mä Jumalalle kun aika jättää elin hyvän elämän?
Kun oisi täytynyt palvoa Herraa,Mä palvoin ruokaa 24 tuntia päivässä.
Olinhan onnellinen,kyllä aina aamuisin ja aina kun nukahdin sillä vain silloin oli pienen pieni mahdollisuus olla miettimättä tai miettiä muutakin,ajatella.
Työntää oma elämä sivuun hetkeksi ja ajatella muita, tuntea onnellisuutta siitä että en elä vain itselle,en rualle..vaan edes hetken teille muillekin.
Mun hetki väistyy mutta ajattelin taas hetken,kaikkia teitä,koko maailmaa muistaen että en ole yksin.
Jumalan siunausta kaikille.
Rakkaudella Anna
Mä herään aamulla tuntien ylpeyttä itsestäni,hkä sitä kestää tunti,ehkä vähemmän,ehkä enemmän.
On mennyt taas yksi päivä,yksi päivä ilman ruokaa,ehkä lähti kalori, ehkä ei..
Elimistö on niin sekaisin,sekaisin kaikesta paskasta kaikesta siitä mitä mä oon sille tehnyt ja silti ja silti mä oon niin helvetin ylpeä itsestäni, ja vain aamuisin.
Ja kun se lyhyt ihana aamu väistyy mun tieltä,se ihana aamu kun hetken sain tuntea onnellisuutta,ylpeyttä,sitä kun tunsi että mustakin on johonkin että mä pystyn mihin vain,mä tunnen oloni normaaliksi ja vain aamuisin.
Ja kun päivä alkaa aamun jälkeen..mä mietin,mä en mieti mitään mitä mun pitäis miettiä ..vai mietinkö?
Onko Jumala tarkoittanut mun pään täyttyvän kiloista,läskeistä,täydellisyyden tavoittelusta?pinnallisista ajatuksista?
Sekö mun elämäntehtävä on?
Sanonko mä Jumalalle kun aika jättää elin hyvän elämän?
Kun oisi täytynyt palvoa Herraa,Mä palvoin ruokaa 24 tuntia päivässä.
Olinhan onnellinen,kyllä aina aamuisin ja aina kun nukahdin sillä vain silloin oli pienen pieni mahdollisuus olla miettimättä tai miettiä muutakin,ajatella.
Työntää oma elämä sivuun hetkeksi ja ajatella muita, tuntea onnellisuutta siitä että en elä vain itselle,en rualle..vaan edes hetken teille muillekin.
Mun hetki väistyy mutta ajattelin taas hetken,kaikkia teitä,koko maailmaa muistaen että en ole yksin.
Jumalan siunausta kaikille.
Rakkaudella Anna
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jumala loi ihmisen maan tomusta mieheksi ja naiseksi. Hän puhalsi meihin elämän hengen, vain ihminen kaikista elollisista ymmärtää joskus syntyneensä ja kerran kuolevansa. Ihminen on 'itse', kykenevä tekemään valintoja muutenkin kuin vaistojensa ohjaamana, toisin kuin eläimet.
Ihmisen ruumis kuuluu eläinkuntaan. Se on parhaimmillaan ja kauneimmillaan terve, voimakas, notkea ja täynnä elinvoimaa ja toiminnanhalua, kykenevä sekä leikkiin että työhön ja aikanaan myös antamaan elämän ja synnyttämään uusia ihmisiä.
Meidän ruumiimme on maan tomusta, henkemme Jumalasta. Maan tomu vaatii ihmisen hengeltä nöyryyttä mukautua luonnon välttämättömyyksiin ja elämän edellytyksiin. Ruumis on Pyhän Hengen temppeli, jumalallisen elämän kipinän asumus ja juuri niin on tarkoitettu ja hyvä.
Siunattua ja armorikasta päivää sinulle Anna ja kaikille palstan lukijoille.
Leila