Käsien tärinä?

Kyllä käsien vapina on asia, jonka alkuperä kannattaa selvittää. Kädet ovat elintärkeä väline ihmiselle, mieti sekunnin sadasosa niiden menettämistä, niin ymmärrät.
Ehdottomasti tilaat ajan neurologille!

Lääkäriin voit mennä vaikka tutun kanssa, jos jännittää tapaamista. Tuttu henkilö voi auttaa sinua olemaan tarkkaavaisempi vastaanotolla ja muistuttaa sinua ehkä asioista, jotka ovat unohtua.

Yhtä kaikki: kirjoita muistilista ja käy se läpi tuttusi kanssa ennen tapaamista. Lääkäri tulee kysymään, että milloin vapina alkoi, miten se on ilmennyt, onko se välillä hidasrytmisempää ja välillä taajempaa? Esiintyykö vapinaa levossa vai vaan toiminnan yhteydessä? Vaikuttaako vapina työntekoon, missä tilanteissa? Vaikuttaako vapina nukahtamiseen? jne...

Kannattaa muistaa, että ns. "ei syytä huoleen"-vastauksetkin ovat vastauksia. Ei niistä kannata itseään syyttelemään ruveta. Lääkärin työtä on selvittää asioita ja sellainen juttu on nyt Sinulla kysyttävänä.

Ystävällisin terveisin
Jaana.K.

Minulla on täeisseet kädet jo ala-asteelta lähtien. Olen itse nyt 24 vuotias mies. Silloin asiaa ei vielä tutkittu, eikä kaikki sitä huomanneetkaan. Pystyin tekemään kaikenlaisia pikkutarkkoja juttuja tms. Nykyään se ei onnistukkaan niin helposti. Yläasteen jälkeen kävin neurologilla. Kyseessä oli essentiaalinen vapina ns. kahvikuppineuroosi. Itse syön pari ranoprinia tai propraalia per päivä. Tai olen taas vaihteeksi alkanut syömään niitä. Lääke on halpa ja hillitsee vapinaa. (alkoholikin käy lääkkeeksi, tosin sitä ei suositella XD) Ainoa haittapuoli lääkkeessä on se että talvella kädet menee helposti kohmeeseen..:(

"Fysiologinen vapina yleensä vaaratonta
Fysiologinen vapina voi muuttua haittaavaksi esim. lihaksia jännitettäessä (liikevapina) tai ylläpidettäessä tiettyä asentoa (asentovapina). Pelästymisen ja kylmän aiheuttama ohimenevä vapina on kaikille tuttua, samoin kuin lihasväsymykseen liittyvä vapina. Joillekin runsas kahvin nauttiminen aiheuttaa vapinaa. Vapina on myös tyypillinen rauhoittavien lääkkeiden, tupakan ja alkoholin vieroitusoire. Pysyvämpänä fysiologinen vapina esiintyy kilpirauhasen liikatoiminnan yhteydessä. Vaarallisena oireena se saattaa esiintyä verensokerin laskiessa. Vakavissa maksa- ja munuaissairauksissa vapina on hidasjaksoista ja karkeajakoista, mikä erottaa oireet fysiologisesta vapinasta.


Essentiaalinen vapina, yleisin vapinasairaus
Essentiaalinen vapina ilmenee käsien asento- ja liikevapinana, ja ilmenee selvästi käsien kannatusasennossa. Vapina on fysiologista vapinaa hitaampaa, se on näkyvää ja sosiaalisesti sekä fyysisesti haittaavaa. Vapinaa voi esiintyä myös pään \"kieltävänä\" liikkeenä, äänessä, leuassa ja kielessä sekä jaloissa. Essentiaalinen vapina on aluksi usein lievää, mutta vaiva saattaa hankaloitua iän myötä. Usein se pahenee tarkkuutta vaativissa tehtävissä ja psyykkisessä jännityksessä ja voi vaikeimmillaan estää kirjoittamisen ja jopa syömisen.


Vapina ei ole neuroosi
Essentiaalinen vapina on pahimmillaan erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa kuten kutsuilla ja asioitaessa julkisissa virastoissa. Kysymyksessä ei kuitenkaan ole psyykkinen sairaus ja käsite \"kahvikuppineuroosi\" olisi kyseenalaistettava. Pieni annos alkoholia saattaa estää oireen muutamaksi tunniksi lähes täysin. Yli puolessa tapauksista vapina on selkeästi periytyvä. Tämä suvuittain esiintyvä vapina alkaa keskimäärin jo 15 vuoden iässä ja ilmaantuu yleensä viimeistään 65 vuoden iässä. Essentiaalisen vapinan tarkkaa syntymekanismia ei ole kyetty vielä selvittämään.


Lepovapina liittyy Parkinsonin tautiin
Lepovapina esiintyy ilman tahdonalaista liikettä. Se on hidasjaksoista ja laaja- tai karkeajakoista. Erityisenä muotona tunnetaan \"pillerinpyöritysvapina\", jossa peukalo ja etusormi vapisevat toisiaan vasten. Se vähenee tai häviää kokonaan liikkeen aikana, esim. nostettaessa käsi vaakasuoraan. Lepovapinan tavallisin syy on Parkinsonin tauti. Samanlaisen oireen aiheuttavat myös eräät muut Parkinsonin tautia muistuttavat harvinaiset liikehäiriöt ja eräät psyykenlääkkeet pitkäaikaisesti ja suurina annoksina käytettynä. Essentiaalisesta asentovapinasta poiketen Parkinsonin taudissa pää ei vapise juuri koskaan. Sen sijaan alaleuka ja huulet saattavat vapista. Erityyppisen vapinan lisäksi näiden kahden sairauden erottaminen perustuu Parkinsonin taudin muihin oireisiin ja löydöksiin, joita ovat liikkeiden hitaus, askeleen lyhentyminen, lihasjänteyden nousu, asennon poikkeavuudet ja puheen värittömyys sekä kasvojen ilmeettömyys. Parkinsonin tautiin liittyy joskus myös masennusta ja muistihäiriötä.


Pikkuaivosairaudet syynä vaikeaan vapinaan
Liikevapinaa, joka vaikeutuu liikkeen lopussa, sanotaan ryhdyntävapinaksi. Tämä samoin kuin pikkuaivovapina on hidasjaksoista ja karkeajakoista esiintyen sekä käsissä että jaloissa. Myös pään vapinaa, tasapainon ylläpitämisvaikeutta, puhehäiriötä, silmävärvettä ja lihasjänteyden muutoksia voi ilmetä. Syinä voivat olla esim. alkoholin aiheuttama pikkuaivojen rappeutuminen, kasvaimet, vammat ja pikkuaivojen verenkiertohäiriöt sekä MS-sairaus.


Harvinaisia vapinan syitä
Lihasnykinöinä (myoclonus), lihasjänteyden muutoksina (dystonia) ja pakkoliikkeinä (dyskinesia) ilmenevät harvinaiset liikehäiriöt sisältävät usein myös liikevapinaa. Niiden tunnistaminen vaatii neurologista tietämystä. Sekä hoidollisesti että vakuutusoikeudellisesti ongelmallisia ovat ääreishermoston vammautumisen jälkeen ilmaantuvat vapinat.


Oireenmukaista hoitoa
Toisinaan hoidoksi riittää pelkkä tietoisuus vapinan syystä, erityisesti lievässä essentiaalisessa vapinassa. Beetasalpaajilla saadaan usein hyviä tuloksia. Lääkettä voi käyttää tarvittaessa, koska teho voi hävitä säännöllisessä käytössä. Muitakin lääkkeitä kuten klonatsepaamia ja primidonia voidaan yrittää vähentämään vapinaa. Niiden käyttöä voi rajoittaa väsyttävä vaikutus. Lihaksiin pistettävällä botuliinilla voidaan hoitaa pään vapinaa joissakin tapauksissa ja myös käsien asentovapinaa. Parkinsonin taudin hoidon suunnittelu on neurologin tehtävä. Lääkehoito valitaan yksilöllisesti huomioiden ikä ja muut sairaudet. Tärkeää on tiedostaa, että eräät muiden sairauksien hoitoon käytetyt lääkkeet saattavat aiheuttaa vapinaa. Tällaisia ovat eräät epilepsialääkkeet, astmalääkkeet, masennuslääkkeet sekä useat psyykenlääkkeet. Parantavaa lääkehoitoa ei vapinasairauksiin yleensä ole. Vaikean etenkin toispuoleisen vapinan hoidossa on harkittava myös kirurgista, aivojen syvien liikekeskusten stimulaatiohoitoa. Tärkeintä on kuitenkin aina alkaa perusteellisesta erikoislääkärin suorittamasta tutkimuksesta, jolla diagnoosi varmistetaan ja hoitomahdollisuudet selvitetään."