Mitä on tehtävissä sairaalloiselle pelolle? Autossa pelkään niin että itku tulee, koko ajan ajatus, että "pian ollaan ojassa" "hirvi tulee eteen" jatkuva paniikki päällänsä. Sairastan läheisriippuvuutta, voisiko liittyä siihen?
Toinen asiani on kun iskee kiukkukohtaus. Hirvittävä raivo, jota ei voi hallita. Ei haluaisi huutaa miehelle, mutta ei PYSTY olemaan huutamatta! Jälkeenpäin harmittaa kun turhasta suuttuu, mutta ei PYSTY hillitsemään itseään. Mitä teen, onko mistään apua?
Toinen asiani on kun iskee kiukkukohtaus. Hirvittävä raivo, jota ei voi hallita. Ei haluaisi huutaa miehelle, mutta ei PYSTY olemaan huutamatta! Jälkeenpäin harmittaa kun turhasta suuttuu, mutta ei PYSTY hillitsemään itseään. Mitä teen, onko mistään apua?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kärsin samoista ongelmista kuin sinä. Pelko saattaa olla oire paniikkihäiriöstä, jota itse sairastan. Kärsin myös depressiosta ja saan hillittömiä raivokohtauksia. Mielialalääkkeistä olisi varmasti apua, niitä ovat suoritelleet lääkärit, psykologit ja ystävät..mutta en ole halunnut alkaa popsimaan pillereitä. Sen sijaan olen menossa psykoterapiaan, josta toivon saavani pysyvämpää apua hallita itseäni ja mieltäni. Oman pitkäaikaisen kokemukseni perusteella uskon, että odottelemalla parempaa tulevaisuutta apua hankkimatta vain tuhlaa elämäänsä, minä olen pilannut ehkä 10 vuotta omastani, ennenkuin tajusin, että tilani vaan pahenee, jos en hae apua. Ensi hätään mielialalääkitys voisi siis olla elämälaatua oleellisesti parantava tekijä. Olisin jo valmis pilleripopsijaksi itsekin, mutta katson mitä psykoterapia tuo tullessaan.
Miten pääsisin psykoterapiaan? Kävin muutaman kerran psykologilla, mutta lopetin, sillä puhua saan kotonakin. Kaipaisin neuvoja ja ohjeita, miten voisin ehkäistä kohtauksia, mikä saisi tilanteen laukeamaan. Pillereiden orjaksi en haluaisi, mutta apua tarvitsen! Kyllä pillereihinkin suostun jos muu ei auta, mutta tietysti "omillaan" haluaisi pärjätä.
Kun ei haluaisi pillerien orjaksi...
Mukavaa kun kirjoitit!