Olen polttanut noin 12 vuotta. Viimeiset 6 vuotta on palanut noin aski päivässä, joskus enemmänkin. Sunnuntaina 17.11.2002 klo.24.00 tumppasin viimeisen, eli nyt ollaan kolmatta päivää raittiina.
Kahvi- ja ruokasavujen yli pääsen nappaamalla 2mg purkan, mutta vain vaivoin. Pinna on ollut ajoittain melko kireällä. Illalla kun käyn maate olen melko tyytyväinen ja helpottunutkin, että taas meni yksi päivä.
Pienet kävelylenkit iltaisin auttaa, koska ne ehkäisee tylsistymistä. Syömisen olen saanut pidettyä kurissa, vaikka koko ajan tekis mieli herkullista makkaraleipää tai mutustella vaikka suklaata.
Suurimmaksi ongelmaksi on koitunut yöunien menetys. Illalla saan hyvin unen päästä kiinni, mutta herään yleensä aamuyöstä 03-04 välillä ja sen jälkeen uni on melko katkonaista. Päivät olen väsynyt ja vielä enemmän ärtynyt.
Onko vastaavia kokemuksia ja onko poppakonstit hallussa?
Kahvi- ja ruokasavujen yli pääsen nappaamalla 2mg purkan, mutta vain vaivoin. Pinna on ollut ajoittain melko kireällä. Illalla kun käyn maate olen melko tyytyväinen ja helpottunutkin, että taas meni yksi päivä.
Pienet kävelylenkit iltaisin auttaa, koska ne ehkäisee tylsistymistä. Syömisen olen saanut pidettyä kurissa, vaikka koko ajan tekis mieli herkullista makkaraleipää tai mutustella vaikka suklaata.
Suurimmaksi ongelmaksi on koitunut yöunien menetys. Illalla saan hyvin unen päästä kiinni, mutta herään yleensä aamuyöstä 03-04 välillä ja sen jälkeen uni on melko katkonaista. Päivät olen väsynyt ja vielä enemmän ärtynyt.
Onko vastaavia kokemuksia ja onko poppakonstit hallussa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
hyvä päätös!!! tein itse vastaavan seitsemän vuotta sitten. kaksi ensimmäistä viikkoa on tuskallisia, eikä mene päivääkään ettei tupakka käy mielessä. sitten alkaa pikku hiljaa helpottaa ja noin vuoden kuluttua huomaat ettet ole ajatellut asiaa jokuseen päivään. vieläkään en uskaltaisi edes maistaa tupakkaa, sillä tiedän että alkaisin edelleen helposti polttamaan. paino ei ole noussut, mutta esimerkiksi kunto on noussut ja jaksan juosta vaikka heti lenkin, vaikken olekaan harrastaja. koita jaksaa, se palkitaan vielä.
Minulla (lievästi sanottuna) ärtymys kesti noin viikon-kaksi tupakan polton lopettamisesta. Kyllä se siitä menee. Oireet ja tupakan himo laantuvat vähitellen, se tuntuu lopettaneesta ikuisuudelta, mutta absoluuttisesti se on lyhyt aika.
En ole katunut päivääkään, että lopetin, mutta kadun edelleen, että aloitin. Eräässä elämän krisitilanteessa poltin yhden, sitten toisen ja jo seuraavalla viikolla olin jälleen koukussa. Mutta otin itseäni uudelleen niskasta kiinni ja takana on taas neljä vuotta ilman hatsin hatsia!
Kiitos ksnnustuksesta hs:lle ja emmalle. Tätä kirjoittaessa tulee tupakkalakkoa kestäneeksi n. 205 tuntia.
Eka viikko oli periaatteessa melko helppo. Viime sunnuntaina meinas ottaa koville, mutta nicorettea järsimällä siitäkin selvisin.
Aamukahvin jälkeen suussa on aina semmonen maku, että tekis mieli tupakkaa niin perkeleesti.
Lopettamisen myötä olen huomannut, että suussa on alkanut olemaan huomattavasti parempi maku ja iho on alkanut näyttää terveemmältä.
Vaikein kai on vain luopua siitä tavasta. Tupakka kun oli niin mukava kaveri ja ajan viete monessa paikassa. Esim. töissä kun jonku ongelman kanssa menetti hermonsa oli niin mukava käydä tempaisemassa hermosavut. Tai "taidanpa tässä odotellessa vetää tupaakin".
Mutta kai tämä tästä.
Mulla tulee nyt täyteen balttiarallaa 140 tuntia lopettamisesta. Paljon helpommin on tällä kertaa mennyt kuin viimeksi. Laastareista on tosiaan apua. Tuntuu, että on mennyt vähän liiankin helposti.. siis siinä mielessä että pelottaa että milloin se oikein paha vaihe tulee.. ja millaisena se tulee. harmittaa vieläkin kun viime kerran jälkeen vielä aloitin polttamisen, puoli vuotta olin kuitenkin jo polttamatta ja nyt taas sama itsensäkidutus.
Aamut on pahimpia ja jos töissä tulee jotain isompia probleemia, niin johan alkaa tekemään röökiä mieli. Jotain positiivista sentään: ruoka maistuu paremmalta.. tai onko siinäkään mitään positiivista kun koko ajan tekis mieli napostella jotain ;)
Viime sunnuntai, kun mulla tuli viikko täyteen oli melko vittumainen päivä. Tupakkia teki mieli niin saatanasti.
Tänään olin lähdössä autolla punttikselle. Laitoin auton roikanpäähän pariksi tunniksi lämpiämään. Kun menin starttaamaan startti ei puhunut mitään, akku oli tyhjä. Alkoi vituttaa niin saatanasti. Meinasin suorastaan ratketa liitoksistani, teki mieli juosta kiskalle, ostaa tupakkia ja polttaa kostoksi koko aski putkeen. Mutta selvisin siitä puhumalla hetken rumia.
Muutenkin olen huomannut, että koko maailma on kääntynyt entistä enemmän minua vastaan sen jälkeen kun tupakin polton lopetin. Ja kämppis-parka on valitettavasti joutunut melko lujille.
En tiedä koska uskaltaisin vetää seuraavan kännin, kun itseni tuntien sitä humalapäissään ajattelee, että vittu tämmösiä lakkoja...
No päivää kerralla ja nicorette on hyvä apu.
Nicoreten käyttöohjeessa muuten mainittiin, että vieroitus hoito kestää n.3kk.
Mitäs miks muuten aloitit uudesta, etkö kestänyt enää, alkoiko kenties vituttaa vai ihanko vaan huvin vuoksi?
Mulla ei oo oikeastaan kertaakaan vielä hermot menny, mut kai se laastari auttaa pahimpaan nikotiininnälkään. Oon kyllä joutunu pari kertaa ottamaan laastarin lisäksi tabuja kielen alle. Mulla ei ole tarkoitus kännätäkään vähään aikaa, vaikka ei mulla kyllä humalassa muutenkaan tee röökiä paljoa mieli.
Taisin viimeks käyttää tabuja nelisen kuukautta. Jossain puhutaan jopa puolen vuoden vieroituksesta. Parempi sitä on kuitenkin jatkaa niin kauan kuin on fyysisiä oireita, koko ajan vähentäen tottakai. Mut ihminen kun on niin heikko että tuntuu olevan vaikeaa kestää sekä fyysisiä että henkisiä oireita.
Kai se on se tupakanhimo kun sai viimeks taas aloittamaan. Ajattelin että eihän yhdestä tupakasta mitään haittaa ole eikä siitä jää koukkuun. Pakko kai myöntää että olin väärässä ;)
Siitä se sitten pikkuhiljaa taas alkoi. Pitkään se oli niin, että annoin itselleni luvan polttaa vain korkeintaan yhden päivässä ja siitä se määrä kasvoi kahteen jne jne. Toivottavasti tällä kertaa kestää vähän pidempään.
Poltin itse kymmenen vuotta tupakkaa ja lopetin lopullisesti puolitoista vuotta sitten.Itse en käyttänyt laastareita,ainoastaan tavallista purkkaa.Ensimmäinen kuukausi kannattaa olla tipattomalla linjalla,muuten voit sortua(niin kävi mulle)Kyllä se siitä,oma tahdonvoima siihen vaikuttaa.Nyt on huomattavasti helpompi olla,vaikka vieläkin saattaa tupakkaa satunnaisesti tehdä mieli.Hengitys kulkee,eikä limaa kerry keuhkoihin ja muutenkin on kunto kohentunut puolella...eikä kankkuset ole niin tappavia kuin ennen;)Kyllä siihen pystyt tsemppiä!!
viisi viikkoa takana ja edelleen polttamatta. Ensimmäiset kaksi viikkoa oli tuskaa, mutta sen jälkeen on helpottanut enkä enää käytä nicoretteakaan kuin nimeksi. Henki kulkee, limasta ei tietoakaan ja muutenkin pirteämpi olo. Suosittelen kyllä lämpimästi lopettamista kaikille. Tahdonvoimasta se on pitkälti kiinni ja on tietysti hyvä jos saa tukea ystäviltä. Pari kertaa oli tosi lähellä että aloitan polttamisen, mutta ystävien tuella onnistuin olemaan ilman.